102.242 members 5.401 online
Log in Become a member
Qruiser
London 10/25
Village Soho
Gaymap
Manchester 10/25
Tribeca
Gaymap
London 10/25
Candy Bar, Soho
Gaymap
Manchester 10/25
Taurus Bar & Rest…
Gaymap

blog.qruiser.com
I blog on Scandinavia's largest gay and queer-community site, Qruiser. Be a member too!
Vietän aikaani hengailemalla Ärrällä kavereiden kanssa. Me käydään usein myös laulamassa karaokea. Tykkään seurata maailman menoa, pohtia ja ajatella. Olen tämmönen syvällinen pitkäaikaistyötön Kontulasta.
Woman, 49, Uusimaa/Nyland
 
Latest entry
Calendar
«
Mon Tues Wed Thurs Fri Sat Sun
1 2 3 4 5
6 7 8 9 10 11 12
13 14 15 16 17 18 19
20 21 22 23 24 25 26
27 28 29 30 31
Widgets
Statistics
Blog id: 2303

Enkeli-Elisa ja totuus

Ryde Rytkönen  (updated by Ryde Rytkönen)

Hämeenheimon Piken, Tissarin Erjan ja pienen Laina Elviran kanssa menimme puolelta päivin eväsretkelle talomme pihanurmikolle. Eväinä meillä oli tuttuun tapaan termoskannullinen kahvia ja Alepan  -30%:n punalappuinen tarjouspitko. Aurinko pilkisti välillä pilvien lomasta, mutta ei osannut valloittaa kunnolla elintilaa itselleen tänään. Kontulan päivä pysyi harmaana ja hiukan liian koleana ollakseen heinäkuinen kesäpäivä.

Pike oli tuonut mukanaan Hesarin kuukausiliitteen, jota vuorotellen selailimme. Lehdessä oli artikkeli Auerin Annelista, jolle olin joskus harkinnut kokeilumielessä kirjoittavani rakkauskirjeen. En kyllä ollut ihan tosissani tämän Annelille kirjoittamisen kanssa. Anneli on  minusta oikein kivan näköinen nainen, mutta ilmeisesti hiukan liian outo ja vaarallinen minun makuuni. En vaan ole lakannut ihmettelemästä, miksi murhaajamiehet saavat niin paljon rakkauskirjeitä vankilaan suomalaisilta naisilta. Uskovatko naiset, että heidän äidillinen hoivansa saisi juuri tämän psykopaattitappajan aisoihin ja muuttumaan kunnon kansalaiseksi ja veronmaksajaksi. Vai kiehtoiko naisia vaarallisuus ja tappajan testosteronin haju? Ei, en pystyisi kirjoittamaan Annelille. En tuntenut voivani parantaa häntä ja tappajanaisen estrogeenin vieno tuoksu ei vedonnut minuun ajatuksena riittävästi.

Pikeä kiinnosti lehden juttu Enkeli-Elisasta. Enkeli-Elisa on itsemurhan tehnyt tyttö, tai todennäköisemmin fiktio itsemurhan tehneestä tytöstä. Kirjailija Minttu Vettenterä oli kirjoittanut Elisasta kirjan ja ylläpiti blogia Elisan vanhempien nimissä. Näitä sitten väitettiin todeksi, annettiin ymmärtää että ne olisivat totta tai ei oikaistu käsitystä, etteivätkö ne olisi totta. Enkeli-Elisan facebook-sivuilla oli ollut hurjasti tykkääjiä ja Elisa herätti paljon keskustelua nuorten itsemurhista ja kiusaamisesta. Kuukausiliitteen toimittajat kyseenalaistivat koko Elisan olemassaolon ja näyttäisi melko ilmeiseltä, että tarina Enkeli-Elisasta on ainakin suurimmaksi osaksi fiktio. Piken mielestä faktan ja fiktion raja on äärimmäisen hankala tai jopa mahdoton määriteltävä. Uutiset esimerkiksi ovat usein valittuja näkökulmia asioihin. Toinen tai kolmas näkökulma jää joskus kertomatta, jolloin ei voida puhua totuudesta. Uutiskuvan valinnallakin muokataan todellisuutta hyvin tehokkaasti. Pike tiesi mistä puhui. Sillä oli  jonkun verran journalistista kokemusta pätkätyöläisenä eri lehdistä sekä freelancerina näistä itäisen Helsingin ilmaisjakelulehdistä.

Erja huomautti, että ei kai tuossa Enkeli-Elisassa olisi mitään pahaa ollutkaan, jos kirjailija olisi alusta saakka tähdentänyt kirjoittavansa muuta kuin suoraa faktaa. En osannut ottaa kantaa, kun en ollut lukenut teosta tai edes vieraillut Enkeli-Elisan sivustoilla. Itse asiassa luin asiasta ensimmäistä kertaa vasta nyt. Mutta ihmiset usein suuttuvat, mikäli kokevat tulleensa huijatuksi ja silloin voi hyväkin asia vesittyä. Nuorten itsemurhat ovat oikeasti hyvin surullisia tapahtumia. Samoin kiusatuksi joutuminen. Mutta toisaalta sitä voisi kai haastaa Bio-Luvilin tai Omon valmistajan oikeuteen, jos ei pyykistä tullutkaan syväpuhdasta. Tai vaikkapa Aktivia-jogurtin valmistajan, jos vatsassa ei kierräkään parantavia värillisiä pallukoita kuten mainoksessa. Pike sanoi, että mainokset ovat eri lajityyppiä, kyllähän jokainen sisiliskoa viisaampi otus erottaa mainoksen todesta. Tai ainakin näin oletamme, joten mainoksissa totuuden kanssa ei olla aivan yhtä tarkkoja kuin muussa tiedotusmateriaalissa. Niissä saa valehdella, mutta ei niin räikeästi, että kuluttaja-asiamies hermostuisi.

Mietimme yhdessä, mikä tässä maailmassa on pohjimmiltaan totta. Sanomme asioita, jotka eivät aina pidä paikkaansa. Kun sanon tahallani jotain, joka ei pidä paikkaansa toimintaani kutsutaan valehteluksi. Jos teen niin vahingossa, en koe tehneeni mitään pahaa, vaan tunnen ehkä olleeni itsekin hiukan huijattu, hyväuskoinen tai kyseessä on väärinkäsitys. Joskus sanomme asioita, joiden toivoisimme olevan totta, vaikka emme ehkä itsekään usko niihin tai  emme edes jaksa pohtia niiden paikkaansapitävyyttä. Erja nyökytteli. Tämä oli sille tuttua päihdeongelman kautta. Se oli aiemmin aina luvannut raitistua. Etenkin sossuilleen se oli sanonut  satoja kertoja lopettavansa juomisen siihen paikkaan. Kun Erja sitten oli päässyt sossusta eroon, se oli aina painellut suoraa päätä kaljalle. Erja kertoi, että se joskus jopa hetken oli uskonut sanomaansa. Mutta vain pienen hetken. Toipuminen ja raitistuminen tarkoitti sille itselleen ja muille valehtelun lopettamista.

Joskus taas totuus on selkeästi näkökulmakysymys. Pike mietti, että etenkin parisuhteissa ja eroissa tämä oli selvästi havaittavissa. Toisen totuus saattoi olla täysin erilainen kuin toisen, mutta kumpikin piti kiinni omasta totuudestaan. Siitä syntyi usein sovittamaton ristiriita ja vuosikausien kiukku. Minua nauratti. Juuri näinhän asia oli, ihmiset halusivat eri asioita ja sotkivat totuuden ja oman myttyyn menneen halunsa tai petetyn tarpeensa. Toisessa oli sitten virhe, kun ei toiminut toisen normien mukaan. Esimerkiksi eksäni Tuija oli  sitä mieltä, että elämäni meni hukkaan kun en hakenut töitä. Minä taas olin sitä mieltä, että elämäni menisi hukkaan, jos viettäisin sen töissä. Kumpi  näkökulma sitten on totta? Tuija oli sitä mieltä ettei halunnut seurustella yhteiskunnan elätin kanssa, koska maksoi itse niin kamalan paljon veroja. Minun totuuteni oli, että hyvä kun se ei halunnut. Olisi tullut vielä suurempia hankaluuksia myöhemmin totuuksiemme törmätessä kunnolla.

Pike huomautti, että yksi näkökulma totuuksiin on historiallinen. Vielä kymmeniä vuosia sitten homot olivat sairaita ja naisten paikka oli kotona. Miehet saivat  parempaa palkkaa, että voisivat elättää kotirouvansa. Nykyisin moista ei hyväksytä, tasa-arvoa pidetään tavoiteltavana asiana paitsi joidenkin marginaalisten älykääpiöryhmittymien parissa. Mutta joskus on ollut itsestään selvää ja totta, että homoudesta tuli rangaista, vasenkätisiä opettaa kirjoittamaan oikealla kädellä ja naisten tuli pysytellä kotona tai tehdä yhteiskunnallisesti vähäpätöisempiä työtehtäviä huonolla palkalla. Onneksi totuus näissä asioissa ei ole ollut pysyvää.

Miksi totuus on niin tärkeää? Auerin Annelin tuomio riippuu tietysti siitä, minkä totuuden tuomioistuin uskoo lopulliseksi totuudeksi. Enkeli-Elisan kohdalla on kai samantekevää onko tarina totta vai ei; Elisa ei  kuole, jos ei olekaan kuollut oikeasti. Mutta meille muille totuudella Elisasta saattaa olla merkitystä. Vai onko näin? Kerrankin kukaan meistä ei oikein osannut olla selkeästi jotain mieltä. Toisaalta tarina olisi voinut olla ihan riittävän opettavainen, vaikuttava ja kaunis fiktionakin.

Comments (1)  
 Report