105.294 members 3.108 online
Log in Become a member
Qruiser
London 4/18
Ku Bar
Gaymap
Manchester 4/18
Cruz 101
Gaymap
London 4/18
Eagle London
Gaymap
Bournemouth 4/18
Gay men nudist…
Gaymap

blog.qruiser.com
I blog on Scandinavia's largest gay and queer-community site, Qruiser. Be a member too!
Vietän aikaani hengailemalla Ärrällä kavereiden kanssa. Me käydään usein myös laulamassa karaokea. Tykkään seurata maailman menoa, pohtia ja ajatella. Olen tämmönen syvällinen pitkäaikaistyötön Kontulasta.
Woman, 48, Uusimaa/Nyland
 
Latest entry
Calendar
«
Mon Tues Wed Thurs Fri Sat Sun
1 2 3 4 5 6
7 8 9 10 11 12 13
14 15 16 17 18 19 20
21 22 23 24 25 26 27
28 29 30
Widgets
Statistics
Blog id: 2303

Tärkeitä asioita

Ryde Rytkönen  (updated by Ryde Rytkönen)

Aamuauringon paistaessa lempeästi Kontulan yllä kävelin perinteiselle maanantaiselle aamukahvilleni Ärrälle. Tukitöihin menisin vasta kymmeneksi tai hiukan yli. Maanantai-aamujen tukitöihin lähteminen on siirtynyt työajan salliman liukuman puitteissa niin myöhäiseksi kuin suinkin mahdollista. Ja kohtahan tämäkin tukityöllistymisen ilo loppuu, vajaa kuukausi vielä niin saan taas vaipua takaisin omaan pitkäaikaistyöttömän rauhaani. Kunnes työkkärintäti uudelleen päättää aktivoitua kohdallani.

Kohta siis olen onnekseni taas lomalla. Tai ei kai työtön juuri koskaan oikeasti lomalla ole, kun lain mukaan sitä työttömyyspäivärahaa maksetaan siksi, jotta voisi koko ajan herkeämättä etsiä töitä. En kyllä ole koskaan oikein tehnyt niin, joten tavallaan minulle maksetaan  työmarkkinatukea perusteetta. En minä mitään töitä oikeasti etsi. Ollenkaan. Tekisin toki töitä, mutta mitään minulle sopivaa ei ole tarjolla. En halua polttaa itseäni uudelleen loppuun. Tein sen jo kerran ja kokemuksesta viisastuin.  En vaan jaksa mielipuolen lailla pyöriä tässä taloudelliseen hyvinvointiin tähtäävässä oravanpyörässä, joka vaatii ihmiseltä kaiken. Saati sitten tehdä epäeettistä tai maailmaa tuhoavaa työtä. Näine puolisynkkine mietteineni hörpin aamukahviani, kun Hämeenheimon Pike ja Ryynäsen Keijo ilmestyivät seurakseni.

Pike oli taas rakastunut. Se oli käynyt Nallebaarissa viettämässä seuraelämää ja  tavannut mukavan naisen jolla oli kauniit siniharmaat silmät. Pike pohti kuumeisesti, uskaltaisiko, ja jos uskaltaisi, ottaisiko se siltikään siihen naiseen yhteyttä. Keijo mumisi jotain sen suuntaista, että Pike ei sitten tuntunut muuttuvan ikinä. Oliko Piken mielestä elämän tarkoitus ikävöidä jatkuvasti kaunissilmäisten naisten perään? Pike naurahti, että kyllä sillä on elämässään muutakin  tarkoitusta. Kuten taide ja taiteesta kirjoittaminen. Itä-Helsingin ilmaisjakelulehtien taidearvostelut olivat pääsääntöisesti Piken kirjoittamia. Vasta taiteen ja kirjoittamisen jälkeen tulivat ne kaunissilmäiset naiset. Pike huomautti, että vaikka se oli nyt viime aikoina ihastunut monta kertaa, ei se ollut oikeasti edes lähestynyt näitä ihastuksiaan millään tavoin. Pike tuumasi, että ihastumisen tunne saattaisi olla ihan riittävä kokemus. Joskus olisi parempi, ettei se  johtaisi mihinkään. Se ihastumisen tai rakastumisen ilo tuli jostain toisen ihmisen läsnäolosta tai vaan sen ajattelemisesta. Ja yleensä se tunne rapisi roskakoriin, kun niihin ihastuksen kohteisiin tutustui. Niistä paljastui kaikkea semmoista, mitä ei halunnut toisesta saada selville. Pike tiesi mistä puhui. Se veti puoleensa ylitehokkaan magneetin lailla persoonallisuushäiriöisiä ja päihdeongelmaisia naisia.

Keijo tuumasi, että ei se ei tosiaankaan tiennyt, mikä sen elämän tarkoitus oli. Se vaan eli niinkuin ajatteli hyväksi olevan. Sillä oli perhe, josta se koetti huolehtia. Töitäkin se oli tehnyt niin paljon, että terveys oli mennyt. Keijon selkä ei enää kestänyt kirvesmiehen hommia ollenkaan. Keijo haaveili uudelleenkoulutuksesta Kelan tuella. Tekemättömyys ja joutilaisuus eivät sopineet sille. Se halusi elää rauhallista elämää vailla harmeja. Eikä Keijo vaatinut paljoa, ihan tavallisia asioita ollakseen tyytyväinen.

Pohdin että mitä minä oikein elämältäni halusin? Mikä olisi tämän kaiken tarkoitus? En nauttinut kuluttamisesta, en kokenut olemassaolon iloa saadessani ostaa tavaroita, joita en tarvinnut. Me ihmiset  helposti tunsimme elävämme ja olevamme jotakin tavaroiden kautta. Olisinko parempi ihminen jos pukeutuisin muodikkaammin? Tai jos omistaisin hienon auton tai muuta merkittävää? En  halunnut tuhlata aikaani työntekoon, koska en tarvinnut enempää kuin minulla jo oli. Vähän oli aivan riittävää. Aika, jonka sain viettää itsekseni pohtien asioita oli tärkeämpää. Tahdoin aikaa, jolloin sain tehdä mitä halusin kiireettömästi. Ihmiset, joihin olin kiintynyt olivat minulle tärkeitä. Olemisen ja jonnekin kuulumisen tunne oli tärkeää. Akvarellien maalaaminen oli minulle tärkeää. Kirjojen ja lehtien lukeminen oli tärkeää. Ei kai sitä tarvitse niin kauheasti kaikkea ollakseen onnellinen. Ystäviä, kodin, turvaa ja rakkautta. Näistä on hyvä elämä tehty, muu on ylimääräistä.

Comments (0)  
 Report