97.538 members 4.056 online
Log in Become a member
Qruiser
Manchester 7/24
Coyotes Bar
Gaymap
Edinburgh 7/24
G H Q
Gaymap
London 7/24
Eagle London
Gaymap
Manchester 7/24
Taurus Bar & Rest…
Gaymap

blog.qruiser.com
I blog on Scandinavia's largest gay and queer-community site, Qruiser. Be a member too!
Vietän aikaani hengailemalla Ärrällä kavereiden kanssa. Me käydään usein myös laulamassa karaokea. Tykkään seurata maailman menoa, pohtia ja ajatella. Olen tämmönen syvällinen sairaseläkeläinen Kontulasta.
Woman, 51, Uusimaa/Nyland
 
Latest entry
Calendar
«
Mon Tues Wed Thurs Fri Sat Sun
1 2 3
4 5 6 7 8 9 10
11 12 13 14 15 16 17
18 19 20 21 22 23 24
25 26 27 28 29 30 31
Widgets
Statistics
Blog id: 2303

Hampaattomat pantterit

Ryde Rytkönen  (updated by Ryde Rytkönen)

Myöhästyin sovitusta tapaamisesta reilut puoli tuntia. Olin sopinut tapaamisen Hämeenheimon Piken kanssa Ärrälle, onneksi sillä oli siellä juttukavereita. Olin minä tapani mukaan lähtenyt ihan ajoissa, mutta D-rapussa asuva Kukkosen Hilja harhaili jälleen kerran pihamaalla alusvaatteisillaan rollaattorinsa kanssa. Hilja oli yli yhdeksänkymppinen yksineläjä, jolla oli arvioni mukaan pitkälle edennyt muistisairaus. En ole mikään dementia-alan asiantuntija, mutta jos ihminen ei muista kolmekymmentä vuotta tuntemiensa naapurien nimiä, lastensa nimiä tai sitä että hänellä ylipäätään on lapsia, kotinsa sijaintia tai pukea vaatteita päälleen, niin voi varmaan ajatella että kyseessä on jonkin tasoinen muistisairaus.

Tällä kertaa Hiljalla oli päällään vain semmoiset mummomalliset isot alushousut, joiden lahkeesta roikkui hiukan vessapaperia. Hilja jutteli tapansa mukaan ystävällisesti. Hän naureskeli, ettei ollut heti huomannut minua, Luhtisen Impiä ja kysyi miksen ollut koulussa pitämässä oppituntia kun nyt oli aamupäiväkin. Olinko jättänyt kansakoululaiset keskenään? Hilja kertoi ylpeänä olevansa matkalla treffeille tapaamaan Viljoa, joka oli vihdoin kotilomilla armeijasta, vaikka Pekkaa Hilja kertoi vakituisesti tapailevansa. Koskaan ei olisi liian myöhäistä, tämä oli hurjaa lemmen paloa, joka oli syttynyt kirjeenvaihtoilmoituksen perusteella.

Soitin hätäkeskukseen kun en saanut Hiljaa palaamaan suosiolla kotiinsa. Hilja hoki vaan Viljon tulevan ihan kohta, ei hän siksi voi mennä tästä minnekään. Eikä Hilja kyllä muistanut täällä asuvansakaan, vaan Malmilla missä oli asustanut parikymppisenä tyttönä.  Odottelin kumpi sieltä saapuisi, poliisi vaiko ambulanssi. Tällä kertaa isot ja ystävälliset  konstaapelit saattoivat Hiljan kotiinsa. Joskus aiempina kertoina poliisit tilasivat sille ambulanssin, kun Hilja  oli ehtinyt harhailemaan  kuumalla ilmalla suhteellisen kauan pihamaalla eikä ollut muistanut juoda tai ottaa lääkkeitään. Tällä kertaa mentiin yksinkertaisen kaavan mukaan.

Pike odotteli  kärsivällisenä Ärrällä Lahikaisen Pirjon kanssa. Päätimme siirtyä pubiin ottamaan yhdet.  Pike haki meille tuopit. Pirjo kertoi lähihoitajaksi kouluttautuneen siskonsa, Raijan, työskentelevän nykyisin  itäisessä kotihoidossa. Raija oli taannoin kertonut, että jotkut vanhukset  unohtivat alle viidessä minuutissa juuri syöneensä ja sen,  että kotihoito on juuri käynyt ja antanut  lääkkeet. Joskus vanhukset saattoivat soittaa heti työntekijän lähdettyä hätäkeskukseen, ja kertoa etteivät ole saaneet ruokaa ja lääkkeitä viikkokausiin. Yksikin mummo oli soittanut  sinne yli 280 kertaa yhden ainoan viikonlopun aikana.

Minusta oli kamalaa, kun ihmistä pidettiin tuossa kunnossa kotona. Pohdin, pitäisikö ryhtyä säästämään jo nyt,  että saisi jonkinlaisen eutanasiapillerin aikanaan hankittua. Kun luulen, että tuossa tilanteessa ihmistä vaan pelottaa ja ahdistaa koko ajan kun maailman tuttuus muuttuu ihan tuntemattomaksi, etkä enää osaa ja selviä. Pike kertoi naapuristaan, joka aina tasaisin väliajoin soitti poliisille tai huoltomiehelle että hänen kotonaan käy isoja mustia miehiä, jotka ovat ryöstäneet milloin minkäkin esineen. Yleensä ne kaikki kadonneet esineet, kuten tekohampaat tai vihkisormus,  löytyvät sen omasta käsilaukusta tai jääkaapista tai milloin mistäkin. Poliisi on käynyt monta kertaa kertomassa Piken naapurille, että mikään ei viittaa siihen että siellä olisi käynyt yhtään ketään.

Pike kertoi sossukaverinsa Ritvan olleen kaupungin sosiaali- ja terveysviraston järjestämässä "monimuotoinen vanhuus"-koulutustilaisuudessa, missä oli käsitelty etnisten ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen erityiskysymyksiä vanhustenhuollossa. Keskustelu oli ollut kiinnostavaa, mutta lopuksi joku ylihoitaja jostain pienemmästä ostopalvelulaitoksesta oli todennut, että ei heillä  ole tarvetta käsitellä  seksuaalivähemmistöjen erityiskysymyksiä, koska ei heillä ole näitä vähemmistöjä asiakkaina. Kammottavaa, jos nyt sitten vanhana olisi niin onnekas että pääsisi laitokseen turvaan itseltään ja siellä olisi sitten joku Päivi Räsänen-klooni ylihoitajan virkaa toimittamassa. Ja joka olisi sitä mieltä, että "höps-luulet vaan, ei teitä ole olemassakaan enää tuossa iässä. Nyt vaan kiltisti kaikki päivätansseihin mies-nais-paritanssia tanssimaan".

Pirjon mielestä jokaiselle ihmiselle kuuluva ihmisen arvokkuus on nykyaikana unohdettu jonnekin pörssien ja pankkien nurkan taakse. Näitä mummoja ja pappoja pidetään kotona, vaikka niitä ainoastaan pelottaa siellä kun ei enää muista maailmasta yhtään mitään. Ja jos sattuu pääsemään laitokseen, niin on pieni riski joutua askartelemaan, koska vanhusten aktivointi kuuluu asiaan, vaikka vanhus olisi koko ikänsä vihannut askartelua. Tai lesbovanhus joutuisi tanssimaan paritanssia miesten kanssa: Takaisiin kaappiin kahdeksankymppisenä, jos sattuu tämmöinen Päivi Räsänen-klooni ylihoitajaksi.

Totesin, että haluaisin kyllä laitokseen itse jos en mustaisi asuvani kotonani tai harhailisin vessapaperit alushousuista roikkuen pihamaalla menossa treffeille jonkun Sirpan tai Tarjan kanssa muistamatta, että nehän olivat nuoruudenihastuksiani kuudenkymmenen vuoden takaa. Mutta en minä laitoksessa haluaisi puuhastella askartelukerhossa, haluaisin maalata akvarelliväreillä, lukea romaaneita kirjastosta ja juoda vanhuuden päivinäkin keskiolutta kavereiden kanssa. Mietin, että milloin oikeastaan olemme alkaneet pitää osaa meistä ihmisistä tarpeettomina: me työkyvyttömyyseläkeläiset, työttömät, sairaat, vanhukset ja muut turhat  olimme tarpeettomia kulueriä kaikki. Kulueriä, joista pitää selvitä mahdollisimman halvalla ja vähällä vaivalla.

Comments (0)  
 Report  

Mikan kikkeli

Ryde Rytkönen  (updated by Ryde Rytkönen)

Orava kolmannesta männystä talon kulmalta oikealle on ottanut tavakseen tuijotella pää suloisesti kallellaan kun kävelen sen  ohitse ostarille.  Mieleni tekisi aina ohi kulkiessani heittää sille jotain hyvää, vaikkapa pähkinöitä, mutta eihän minulla koskaan semmoisia ole taskussani kun siltä tuntuu. Suloinen oravankatseen lumo.

Ärrältä kuului tuttu iloinen puheensorina. Hämeenheimon Pike ja Ryynäsen Keijo nautiskelivat eloisasti rupatellen kahvejaan. Harmikseni Kaukolan Susukin oli paikalla, en kyllä olisi tänään jaksanut ollenkaan tavata sitä. Susu oli minusta rehellisesti sanoen hiukan rasittava. Se inhosi kaikkea, etenkin maahanmuuttajia ja suvakeiksi kutsumiaan henkilöitä, joihin kuuluivat kaikki ne, jotka olivat eri mieltä Susun kanssa. Me kaikki muut Ärrän kantakävijät olimme sen mielestä näitä typeriä suvakeita kun emme millään suostuneet uskomaan, että joka ikinen arabi, somali, muslimi tai muuten vaan suomalaisesta punaniska-Pertistä tai Pirkosta jollain tavoin erottuva henkilö oli terroristi, joka halusi katkoa meiltä päät irti tai vähintään räjäyttää miehet ja hunnuttaa meidät naiset johonkin haaremiin kunhan ensin olisivat joukkoraiskanneet meidät. Susu ei kyllä oikein arvostanut meitä lesboja eikä Ryynäsen Keijoa vaikka se oli hetero, kun se taas  oli Susun mielestä viherkommunistisuvakki. Keijo nimittäin kulki usein polkupyörällä ja koetti olla syömättä punaista lihaa. Silti Susu ilmiselvästi halusi jostain syystä viettää aikaa meidän seurassamme tai ehkä se halusi vaan rähistä ja riidellä.

Pike kysyi Susulta, oliko taannoinen Mika Raatikaisen avautuminen kyyläävistä homoista siitä muka aidosti järkevää aikuisen ihmisen puhetta. Mika Raatikainen, persujen toisen kauden kansanedustaja, oli ilmaissut huoltaan siitä, että homostelijat ja muut oudot porukat haluavat änkeytyä  aina samoihin julkisiin vessoihin ja pesuhuoneisiin kunnon heteroiden kanssa samaan aikaan. Herra Raatikainen koki hirveää ahdistusta joutuessaan altistumaan oman tulkintansa mukaan intensiiviselle homokyyläykselle näissä julkisissa pesu- ja saniteettiloissa. Totesin, etten ainakaan minä halua Mika Raatikaista naisten puolelle heterokyyläämään, vaikka se saattaisi herra Raatikaisen ahdistusta lievittääkin. Epäilin myös vahvasti, ettei kukaan tuntemistani homoista viitsisi Raatikaisen lerpahtanutta kikkelia kovin intensiivisesti kyylätä. Vai sitäkö se Mika pelkäsikin, ettei sittenkään kukaan kyylää vaikka kuinka asettuisi istuskelemaan julkisiin saniteettitiloihin? No, mikä minä olin arvostelemaan toisten ulkonäköä, keski-ikäinen pyöristynyt epämuodikas lesboakka lähiöstä. Silti minusta tuntui, ettei herra Raatikainen oikein ollut ihan luonnostaan homomiesten tavoiteltuimpien ja kyylätyimpien kohteiden joukossa.

Keijo huomautti, ettei se ollut huomannut koskaan aiemmin kenenkään homon mitenkään kyylänneen missään pesutiloissa, kun kai ne homotkin on niissä jo ammoista ajoista asti käyneet. Vai onko tapahtunut jotain semmoista, että homot ovat vasta nyt alkaneet joukolla rynnimään kyyläysaikeineen pesutiloihin. Yhdestä asiasta olin Raatikaisen kanssa samaa mieltä: semmoisia "kyyläysvapaa alue"-kylttejä voisi tekaista. Niitä voisi sijoitella  kaikkialle,  missä liikkuu Raatikaisen oloisia huonotapaisesti möläytteleviä heteroäijiä. Minusta ja kaikista tuntemistani naisista oli nimittäin äärimmäisen vastenmielistä juuri näiden heteroäijien meihin naisiin kohdistava kyylääminen, huutelu ja muu epäasiallinen käytös. Pike muistutti, että tämä Mika Raatikainen on siviiliammatiltaan poliisi ja se huolestutti kovasti: miten voi luottaa poliisin toimivan asiallisesti ja tasapuolisesti kun mielipiteet ovat tätä tasoa. Miten homo voisi kokea saavansa puolueetonta palvelua poliisilta, joka hysteerisesti pelkäisi tämän kyyläävän?

Susu alkoi silmin nähden kimpaantumaan. Se oli jotenkin viime aikoina innostunut yhä enemmän persuista ja kenen tahansa persun pilkkaaminen oli sen mielestä silkkaa vainoamista mielipiteen vuoksi. Susu tiuskaisi, että kyllä tuolla kaiken maailman karvaranteet raiskaavat ja kyyläävät enemmän kuin suomalainen mies ikinä ehtii.  Rajat kiinni vaan niin loppuisi moinen peli. Raatikainen ja muut poliisit suojelivat meitä niiltä, meidän pitäisi olla kiitollisia näille poliiseille, eikä nillittää epäolennaisuuksista. Huomasin että Pikeä alkoi ottamaan Susu mielipiteineen tosissaan päästä. Pike koetti hillitä itseään ja vastata asiallisesti, että eikö Susu tiennyt ettei mitään pelättyä raiskaustsunamia koskaan tullutkaan ja että iso osa kohusta oli mielikuvituksen ja MV-lehden höttöjournalismin tulosta. Ja että todennäköisin raiskaaja oli edelleen uhrin tuttu tai puolituttu eikä puskasta ryntäävä arabiaa puhuva turvapaikanhakija. Susu raivostui ja alkoi sättimään Pikeä pervoksi. Piken tulisi lukea Laura Huhtasaaren tviiteistä tai  Mustan Orkidean blogista kuinka mieleltään sairasta puuhaa oli kuulua seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön ja että meidät voisi saman tien laittaa samaan aidattuun paikkaan noiden maahanmuuttajien kanssa. Huomautin Susulle, että tämä voisi vaihteeksi koettaa keksiä jotain yksilöllisempää, kun tuon idean oli esittänyt kansanedustaja Teuvo Hakkarainen jo vuosia sitten toivoessaan että somalit ja homot internoitaisiin Ahvenanmaalle.

Keijo koetti tapansa mukaan viimeiseen asti rakentaa rauhaa ja kysyi, miksi tänne ei muka mahtuisi asumaan sovussa kovin monenlaisia ihmisiä? Suomi kun ei ole kovin tiheästi asutettu maa, eikä tulisi olemaankaan vaikka turvapaikanhakijoiden ja muiden tulijoiden määrä jostain syystä tuplaantuisi. Ja homot eivät ole koskaan  aiemmin kyylänneet yhtikäs ketään Raatikaisen Mikan oloista pelokasta poliisiheteromiestä ainakaan niissä pesutiloissa missä Keijo itse tapasi käydä. Mika voisi mennä jonnekin itsekseen saunomaan, jos muut ihmiset pelottivat. Tilaa oli kyllä. Ja Susun ei kannattaisi syyttää ketään pervoksi jonkun raukkamaisesti  nimimerkillä bloggaavan todellisuutta vääristävän ilmiselvästi itse hoidon tarpeessa olevan nettikirjoittajan takia. Tai tätä yhtä hölmösti kritiikittä siteeraavan kansanedustaja  Huhtasaaren takia. Kannattaisi ennemminkin itse tutustua ihmisiin avoimin silmin.  Silloin voisi  huomata, että ihmiset ovat ihmisiä olivat ne mitä vaan lajiketta. Minusta olisi kovin ahdistavaa asua täällä pelkästään Susun kaltaisten ahdasmielisten kanssa, joten toivoin että minut ainakin päästettäisiin Ahvenanmaalle ennen kuin Susu ja sen kaverit laittaisivat rajat kiinni. Suomi, jossa ei olisi tilaa monimuotoisuudelle, ei olisi koskaan minun paikkani.

Sirkka tuijotti meitä närkästyneenä myyntitiskin takaa ja huomautti, että nyt pitäisi kyllä olla hiljempaa.  Tämä oli hänen  työpaikkansa ja se oli R-Kioski eikä sotatanner. Susu heitti mielenosoituksellisellisesti puolitäyden kahvimukinsa roskikseen niin, että kahvit lensivät lattialle. Pike ei sanonut mitään. Keijo katseli Susun poistuvaa hahmoa päätään pudistellen ja pohti, mistä tuo kaikki viha ja vihaisuus oli peräisin. En tiennyt.


 

Comments (0)  
 Report  

Hella W. ja Päivi R.

Ryde Rytkönen  (updated by Ryde Rytkönen)

Heräsin illansuussa nojatuolista vesihanasta vuotavien pisaroiden ääneen. Hana jää helposti tiputtamaan, jollei sitä muista vääntää äärimmäisen voimallisesti kiinni. Maailma oli päikkäreitä nukkuessani mukavasti hämärtynyt. Sohvalta kuului tasaista tuhinaa, Hämeenheimon Pike nukkui sykkyrällä huopaan kietoutuneena. Mietittyäni hetken ottaisinko jääkaapista Lidlin oluen vai joisinko ensin kahvit, painoin kahvinkeittimen päälle. Vesihanaan pitäisi laittaa uusi tiiviste, mutta huoltomies ei ollut kovin innostunut hoitamaan näitä Ostostien asuntojen pikkuvikoja. Näissä kaikki oli aina vaan melkein kunnossa. Katselin ulos ikkunasta. Tämä kesä oli kyllä ollut kovin sateinen ja harmaavoittoinen.

Lattialla lojui kirjastosta lainaamani ja eilen loppuun lukemani Hella Wuolijoen kirja ”Enkä ollut vanki”, jossa Wuolijoki  kertoo vankeusajastaan: hänet oli jatkosodan aikana vangittu maanpetoksesta epäiltynä, kuinka hän aluksi odotti kuolemantuomiota ja kuinka se myöhemmin muutettiin elinkautiseksi ja sitten hänet vapautettiin. Mietin miten äkkiä maailma voikaan muuttua yksilön näkökulmasta, luulet odottavasi teloitusta jota ei koskaan tule. Wuolijoki pohtii, miten hän on antanut suggeroida itsensa vangiksi, kuinka mieli silti voi vaeltaa vankeudesta huolimatta.

Siemaisin kahviani. Mietin Päivi ja Niilo Räsäsen "Mistä on kysymys? Avioliitto" pamflettia. Se on kirjallinen  yritys typistää sukupuolet jotenkin oudosti biologiaan sidotuiksi ja avioliitto monogaamiseksi heteroseksuaaliseksi jumalan säätämäksi instituutioksi. Hella Wuolijoki joutui vankilaan aikanaan vääränlaisesta poliittisesta ajattelusta ja toiminnasta, mutta Päivi Räsänen ei surukseni sinne tule päätymään. Ei vaikka hänen ajatuksiinsa ja sanomisiinsa nivoutuu inhimillisen pahuuden syvin olemus: luulo siitä, että hän voi itse määritellä jonkun tavan olla oikeaksi ja julistaa muut ihmiset sitä kautta itseään huonommiksi tai epäkelvoiksi  ihmisiksi. Biologisista tosiasioista huolimatta Päivi ja Niilo inttävät että sukupuolia on selkeästi erotettavat tyttö ja poika. Ja että heterous on jumalan tahto, huolimatta siitä että homoseksuaalisuutta esiintyy eläinmaailmassakin hyvin laajalti.

Mikä kummallinen tarve Räsäsillä on päättää toisten asioista. Avioliitto on taloudellinen ja juridinen yksikkö, jonka monogaamisessa versiossa kaksi ihmistä ovat sopimuksella sitoutuneet toisiinsa. Avioparit ovat sitoutuneet elämään elämäänsä keskenään,  eivät Räsäsen pariskunnan kanssa. Ja jos avioliittoa perustellaan sillä että se on luonnollinen lisääntymiseen ja lasten kasvattamiseen tähtäävä yksikkö tulee iäkkäiden ihmisten avioliitot välittömästi kieltää turhina myös heteroilta. Ja nuortenkin ihmisten mahdollinen hedelmällisyys täytyy tarkasti tutkia ennen alttarille astumisen oikeutta. Ja eroaminen on kyllä vankilaan joutumisen arvoinen asia, sillä lapsi tarvitsee isän ja äidin vaikka nämä kuinka vihaisivat toisiaan, ainakin mikäli Räsäsiä on uskominen. Enkä minä oikein ymmärrä asian kristillisyyttäkään kun kai näitä avioliittoja on ollut ja tulee olemaan myös muiden jumaluuksien säätelemissä kulttuureissa. Ja pakanaliitot ovat sitten ihan mahdottomia Päivin mielestä. Sitä en vaan ymmärrä miksi meidän pakanoidenkin tulsi noudattaa Päivin kristillisiä oppeja.

Minusta tuntuu että Päivi on läpitunkevan pahuutensa lisäksi aidosti logiikaltaan kieroutuneimpia tietämiäni politiikan henkilöitä. Hän nappaa sujuvasti rusinat edustamansa uskonnollisen fundamentalismin pullasta: syntiä tekevät ne, jotka Päivi määrittää syntisiksi. Ja tämmöiselle syntiselle on Päivin mukaan vaan  julmaa, jos häntä ei hyljeksi ja sano syntiseksi. Vaikka osa homo- ja transnuorista tai -aikuisista  päätyisi Päivin sanomisten takia masentumaan, vihaamaan itseään tai jopa tekisi itsemurhan. Mutta raamatussa todetaan paljon muutakin, Päivi ei esimerkiksi kovin tunnollisesti noudata ensimmäisen korinttilaiskirjeen oppia "naiset vaietkoot seurakunnissa, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaiset ". Minun pitäisi varmaan osoittaa Päiviä kohtaan suurta rakkautta ja kertoa hänen olevan paha ja syntinen sekä  teipata hänen suunsa jeesusteipillä ikuisiksi ajoiksi kiinni, jotta hän pelastuisi.Tekisi mieleni pistää pystyyn yhden naisen mielenosoitus, johon tekisin kyltin ”Päivi pää kiinni, palat helvetin lieskoissa: puhuminen on syntiä!” ja alle vaikkapa kömpelösti piirretty sydän jonka sisällä lukisi ”we want Niilo!-aito puheoikeus”. Kävisin tätä sanomaani  julistamassa joka paikassa kenenkään pyytämättä. Sananvapaus ei kuulu Päiville yhtään sen enempää kuin oikeus omaan seksuaalisuuteen meille homoillekaan jos ollaan ihan loogisia ja noudatetaan Päivin omaa oppikirjaa. Onneksi emme kumminkaan elä sen kirjan oppien mukaan kirjaimellisesti.

Pidän kyllä enemmän Hella Wuolijoesta. Ja monesta muusta kirjoittajasta ja ajattelijasta, jotka pohtivat omaa suhdettaan maailmaan ja toisiin ihmisiin paljon rakentavammalla otteella. En voi mitenkään uskoa, että ihmisen tarvitsee sotkeutua muiden ihmisten asioihin niiltä osin, kun ne eivät hänelle kuulu. Jokaisen genitaalit, sukupuolen määrittely ja seksuaalinen suuntautuneisuus ovat hänen omia asioitaan. Päivi koettaa pokerina väittää ettei näin ole, vaan kaikki nämä asiat ovat hänen määriteltävissään, koska hänen uskomusjärjestelmänsä väittää hänen olevan oikeassa vaikka toisaalta hän ei kyllä saisi samaisen uskomusjärjestelmän mukaan sanoa mitään. Minusta Päivi voi olla aviossa Niilonsa kanssa miten kauan haluaa ja määritellä itsensä miksi haluaa. En minä jaa Päivin uskontoa, enkä usko edes saunatonttuihin vaikka niistä on kyllä täällä Kontulassa tehty melko luotettavia havaintojakin. Enkä vaadi kontulalaisten saunatonttujen noudattamaa polygaamista tonttuliittoa vallitsevaksi ja ainoaksi hyväksyttäväksi avioliiton muodoksi ja syytä muita tuhmiksi, jotka jäävät ikuisesti ilman joululahjoja tai saunatontun suojelusta kun kehtaavat haluta olla yksiavioisia tai jopa yksiavioisia heteroita.

Katselin ulos, ulkona oli jo kovin hämärää. Otin lisää kahvia, Pike heräili sohvalta ja kysyi, mitä mietin? .



Comments (0)  
 Report  

Pridehuumaa

Ryde Rytkönen  (updated by Ryde Rytkönen)

Aamupäivän tunnit olivat jo kulkeneet pitkän matkan iltapäivää kohden kun sain itseni kammetuksi ylös sängynpohjalta. Sitä huomaa jotenkin huomaamatta vanhentuneensa, kun viikonlopun juhlinta vie elämänrytmin aivan tolaltaan. Mutta olihan tässä toki nyt hyvää aihettakin juhlia, kun oli meidän lesbojen joulu, Prideviikko.

Perinteisesti juhlimme Hämeenheimon Piken kanssa tätäkin prideä ja join olutta hieman enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Siinä sivussa osallistuimme toki muutamaan järjelliseen rientoonkin. Edullisia ja ilmaisia tapahtumia oli onneksi tänäkin vuonna riittämiin. Pridekulkue on tietysti viikon tai oikeammin koko vuoden kohokohta. Semmoista krapulaa, huonoa säätä tai muuta veruketta ei ole keksittykään etteikö Kontulan Ärrän lesbo-osasto eli minä ja Pike sinne osallistuisi.

Kulkueeseen osallistui tänä vuonna ennätysmäärä ihmisiä, meitä oli arviolta noin 30000 ottamassa kantaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksien puolesta. Puistojuhlassa saattoi olla runsaasti enemmänkin osallistujia. Ei sitä Kansalaistorilla ollutta ihmismerta oikein enää pystynyt edes hahmottamaan.

Muistelin kuinka 1990-luvun puolivälissä osallistuin Jyväskylässä pidettyihin vapautuspäiviin. Joimme salaa naistenbileiden vessassa omasta pullosta tequilaa. Loppuillasta kierin bilepaikan rappusia alas, seuraavaksi perässäni kieri Hämeenheimon Pike ja lopuksi perässämme pompahteli alas miltei tyhjä tequilapullo. Kaverimme Karita jäi istumaan vessaan seinästä kiinni pitäen ja hokien monotonisesti, että hän ei voi enää liikkua kun maailma liikkui niin kovasti. Katja Lampelan bändi Taikatuu oli bileiden pääesiintyjä, mutta siitä keikasta emme nyt sattuneesta syystä kauheasti muista. Onneksi bändiä tuli tuolloin kuultua sitten muulloin ihan ilman tequilan virkistävää vaikutusta. Mutta edes tequila ei saanut minua pysymään poissa kulkueesta. Meitä oli siellä vain kourallinen. Muistan ajatelleeni, että kourallinen ihmisiä oli kumminkin ihan hyvä saavutus Jyväskylän kokoisesa kaupungissa vuonna 1995. Tosin suurin osa marssijoista  oli täältä pääkaupunkiseudulta.

Nyt mukana olivat omissa blokeissaan miltei kaikki puolueet, järjestöt ja sen sellaiset. Toki ymmärrettävistä syistä puolekantän edustajien joukosta puuttuivat esimerkiksi kristillidemokraattien ja persujen blokit. Piken mielestä pikkupersujen puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen jota hän kutsui tuttavallisesti ”Tyrkkyseksi” olisi kyllä voinut osallistua kulkueeseen omassa blokissaan. Pike visioi Tyrkkyselle ikioman pyörillä kulkevan kulkuekaapin, jossa olisi runsaasti  takkeja kääneltäväksi. Tyrkkynen kai väittää hetkittäin olevansa biseksuaali, hetkittäin taasen tästä jotenkin eheytynyt. Mutta hän ei nyt kai sittenkään ole ihan varma tästäkään asiasta, ainakaan noin käytännössä kun hänet on hyvin uskottavien tai uskomattomien huhujen mukaan nähty erilaisissa ei ehkä suorastaan homoudesta tai biseksuaalisuudesta  eheytyneille henkilöllle suunnatuissa paikoissa. Yhtä epäloogisena Pike piti Tyrkkysen ajamaa EU-erohanketta Fixitttiä. Pikkupersu teki tässäkin ihan omiaan. Kova oli puuhastelemaan. Pike ei oikein tainnut arvostaa Sebastiania, päättelin.

Kristillisdemokraatteja emme toivoneet näkevämme kulkueessa emmekä koskaan missään ikinä muutoinkaan. Eikä aitoavioliittolaisia. Vaikka niitä  aina joutui pakosti näkemään vaikkei millään muotoa olisi halunnutkaan, kun tunkivat propagoimaan soopaansa joka paikkaan kunnon ihmisten tielle. Ihmettelin kovasti, miten nämä aitoheterousliittolaiset ajattelivat että heillä olisi oikeus määrätä tämänkin yli 30000 ihmisen parisuhteen aitoudesta. Piken mielestä pitäisi perustaa myös  kampanja "aito homoliitto". Tai "tosihomorakkaus odottaa"-liike, jossa tähdenneitäisiin sitä, että  ensin mennään alttarille ja sitten vasta petipuuhiin. Pidin ajatusta hiukan absurdina. Nuorempana olin itsekin ollut hiukan aloitteellisempi näissä paritumisasioissa. Vihkituomarille olisi tullut kovasti kiirettä kun olisi saanut olla jatkuvasti lukemassa vihkikaavaa, että nuori viriili lesbonalku pääsee hoitamaan pohjatonta lähikontaktinkaipuutaan. Pike naurahti, että juuri sitä vartenhan täytyisi  perustaa tämä "aito homoliitto"-kampanja. Kun on kerran homostellut jonkun kanssa niin siitä ei sitten erottaisi ikinä. Ja  koska "aito" avioliittolaisetkin perustelivat juttujaan sillä, että lapsella oli ikuisesti oikeus isään ja äitiin, niin eihän mistään aidosta liitosta saisi erota ikinä. Myös kuoleminen tulisi säätää luvanvaraiseksi, koska lapsella oli tuollonkin oikeus isään ja äitiin. Tai sitten yksinhuoltajavanhempien lapset tulisi kaikki välittömästi  huostaanottaa ja sijoittaa aitoavioliittolaisten koteihin asumaan.

Minä en ollut ollenkaan varma halusinko liittyä mukaan tähän Piken "aito homoliitto" -liikeeseen. Kun se ihan ensimmäinen parisuhteeni ei nyt kovin kummoinen ollut. Ensimmäinen naispuolinen heilasteluni, Henna, oli oikeastaan nyt ja silloin aika rasittava henkilö. Nykyisin se taisi olla töissä vanhainkodin ruokalassa jossain lähiössä Länsi-Helsingissä, vietti kaiken vapaa-aikansa heittämällä  pubitikkaa ellei televisiosta tullut miesten jääkiekkoa eikä se koskaan puhunut kovin monimutkaisia lauseita, jos ylipäätään mitään jutteli. En kyllä olisi halunnut aitoa homoliittoa tämän ensirakkauden kanssa mistään maailman hinnasta.

Kulkuepäivä päättyi  sitten puistossa istuskeluun ja pussikaljan juomiseen. Ihmisoikeudet ovat sen verran  tärkeä asia, että toki niitä pitää kerran vuodessa kunnolla juhlistaa. Ihmiset ympärillä olivat iloisia, nauttivat elämästään ja juhlan mukanaan tuomasta yhteisyyden tunteesta.  Niin sen kuuluisikin olla, ihan oikeat kansan syvät rivit olivat täällä. Ja pakko on  uskoa, että nämä kansan syvät rivit olivat yksiselitteisesti sitä mieltä, että ihmisoikeudet olivat tärkeä asia ja että ne  kuuluivat nykyisin kaikille. Nyt voisin kyllä  pitää katumusharjoutusviikon ja keskittyä arjen harmauteen. Voisin  vihdoin siivota vaatekomeroni. Ja pestä yksiöni ikkunat, ne on pesty viimeksi kolmisen vuotta sitten.  Aloittaisin heti huomenna, mutta ensin mensin Ärrälle kahville ruotimaan Prideviikon parhaita paloja Piken ja muiden kavereiden kanssa.







Comments (1)  
 Report  

Brexit

Ryde Rytkönen  (updated by Ryde Rytkönen)

Aurinko vilahti hetkeksi pilvestä aamuisessa Kontulassa. Ostostie näytti lämpöiseltä, kodikkaalta. Reitti Ärrälle oli kevyt kulkea. Olin hankkinut viime viikolla kirppikselta uudet punaraitaiset Adidas-lenkkarit, jotka olivat vain hyvin vähän käytetyt eivätkä niiden pohjat olleet  laisinkaan linttaan astutut saati  sitten reikäiset.

Monosen Riitta, Kaukolan Susu ja Hämeenheimon Pike joivat saapuessani jo kahvejaan. Juhannus oli mennyt  kaikilta ohitse hiukan varkain, itse olin ottanut kunnon kalsarikännit ja roikkunut netissä lukemassa maailman tapahtumista. Susu oli juhannuksen jälkeistä intoa täynnänsä, Brexit-äänestys takasi hänen mielestään briteille uuden itsenäisyyden ja sama prosessi tulisi käynnistää välittömästi Suomessakin. Susu hymyili autuasta hymyä kertoessaan sankaristaan, Sebastian Tynkkysestä sekä siitä,  kuinka tämä urheasti ajoi Suomenkin eroa EU:sta, Fixit-äänestystä. Monosen Riitta koetti kysyä, miksi ihmeessä Sususta Suomen pitäisi erota EUsta? Susu aloitti tutun monologinsa maahanmuutosta ja suomalaisten sorrosta sossunjonossa ja ties mistä. Maahanmuutto ja EU olivat kaiken pahan alku ja juuri siksi Susun mielestä tulisi EU:sta päästä eroon: Köyhät kärsivät koska ilkeä maahanmuuttaja vei kaiken.

Pike huomautti, että eikö juuri Euroopan neuvoston taholta taannoin huomautettu Suomen sosiaaliturvan olevan ylipäätään  liian matala. Ja britit itsekin tuntuvat olevan nyt hiukan kummissaan brexitistään, kun punta kääntyi laskuun ja maahanmuutto ei loppunutkaan kuin seinään ja kaikki eivät vaalikampanjan lupauksista huolimatta päässeetkään lääkäriin. Rasistiselle öyhötykselle sen sijaan tuli runsaasti tilaa julkisilla paikoilla, jokainen josta lähti ylipäätäätään  ääntä pihahdustakaan uskalsi  ilmasta niin sanotun  mielipiteensä, joka nyt ei suuremmin eronnut täällä meillä möykkäävien rajat kiinni-tyyppien kannanotoista. Ainoa järkyttävä ero menneeseen oli se, että suomalaiset itsekään eivät olleet enää tervetulleita asumaan britteihin, mistä uutisoitiin meillä laajalti. Ihan kuin kyseessä olisi erehdys. Olin juuri lukenut lehdestä antisankarini Björn Wahlroosin arvelleen, että briteille saattaisi EU-eron myötä tarjoutua Norjan kaltainen malli, jolloin he pysyisivät ETA-talousalueessa, mutta eivät kuuluisi EU:hun eivätkä siten saisi päättää asioista, mutta maksaisivat vapaakauppa-alueeseen kuulumisesta. Kaupan vapauden takaisivat siis edelleenkin ylisuuret maksut, mutta nyt ilman päätösvaltaa. Piti ihan nipistellä itseään, kerrankin ajattelin maailmassa voivan käydä kuten herra  Wahlroos povaa.

Riitta ihmetteli, että taasko ihmisiä on ohjannut äänestysvalinnoissaan muukalaisvastaisuus. Kuvitelma siitä. että rajat kiinni on ratkaisu ties mihin ja vähän muuhunkin. Lääkäriinkin pääsee, mutta jos nyt viitsiii  muistaa kuinka moni lääkäri niin Briteissä kuin Suomessakin on maahanmuuttajataustainen, niin  olimme kaikki  epäileväisiä tätäkin keskustelussa käytettyä  argumenttia kohtaan. Susu aloitti saarnansa siitä. kuinka Suomen itsenäisyys vaati välitöntä islamisaation ja kaikenlaisen maahanmuuton pysäyttämistä. Onneksi perussuomalaisten kansanedustaja Saarakkala oli  vihdoin tajunnut esittää burkhan ja niqabin käyttökieltoa, tämä aloite jos mikä pelastaisi Suomen uhkaavalta  islamisaatiolta. Huomautin, että eikö tällä edustaja Saarakkalalla ollut parempaa tekemistä kuin pohtia homojen olemassaoloa uimahallien pukuhuoneissa tai musliminaisten pukeutumistyyliä. Näilläkö kotimaan köyhät pelastuivat? Työttömyysluvut olivat korkeat ja perustamalla musliminaisten huivinkäyttöä ja suomalaisten homojen uimahallissa tapahtuvaa pesuhuonekäyttäytymistä vartioivia poliisiyksikköjä ei kotimaan taloutta kumminkaan saane nousuun vaikka kuinka koettaisi.

EU oli mielestäni taloudellinen toimintaympäristö, jossa tapahtuu paljon sellaista mitä en halua tapahtuvaksi  tai mihin en usko arvomaailmani pohjalta edelleenkään. Mutta kansallisvaltioihinkaan ei  mielestäni ole paluuta. Enkä kyllä itse ainakaan homoseksuaalina psyykkisistä syistä  sairaseläkeläisenä olevana haluaisi elää missään persujen kaavailemassa valkoisessa hetero-Suomipunaniska-landiassa, jossa jokaisen ""musta tuntuu"- mielipide, "koska koetaan näin" on yhtä arvokas kuin halveksittujen dosenttien esittämä tieteellisesti perustellen esittämä kanta. Populismi ei ole koskaan historiassa johtanut hyvinvointiin eivätkä varmaan Soinin nakkimukit tekisi sitä nytkään.

Onneksi huomenna alkaisivat pride-viikot. Saisi taas vaipua viikon verran fillarikommunismin tuomaan suvaitsevaisuuden harhaiseen uneen. Kuvitella, että maailmassa ihmiset arvostaisivat toisiaan olennaisten omainaisuuksinen perusteella, eivätkä epäolennaisten. Itselleni oli sama mitä jumalaa kumararrat tai kenen kanssa vietät yösi, kunhan kanssasi voi arjessa elää sovussa.




Comments (1)  
 Report  

Timppa, Jo ja Omar

Ryde Rytkönen  (updated by Ryde Rytkönen)

Esteri muisti meitä kontulalaisia tänäkin aamuna, vettä sataa edelleen ties kuinka monetta päivää. Väistelin tottuneesti kuralätäköitä kävellessäní kohden Ärrää, lenkkarini olivat kuluneet puhki jo aikoja sitten. Pitää koettaa dyykata uudet vähemmän käytetyt UFFIN laatikosta. Tai sitten lähden vaateostoksille kirpparille. Ensi viikon prioriteettihanke numero yksi.

Ostin kahvin ja asetuin Hämeenheimon Piken, Ryynäsen Keijon ja Lahikaisen Pirjon tuttuun seuraan. Pirjon vieressä oli joku uusi naama, joka esittäytyi Kaukolan Susuksi. Susu kertoi olevansa läheisessä marketissa töissä ja muuttaneensa aivan vasta Kaarelle Kannelmäestä.

Keijoa puhututti aamutuimaan persu-ulkoministerimme toimet. Soini ehtii hyvin kirjoittelemaan plokiaan ja laatimaan pitkät listat synonyymejä kommunisteiksi kutsumalleen kansanosalle. Nämä erilaiset kommunistit, joita on ilmeisimmin fillarointiin ja kiviterapiaan erikoistuneiden alalajien lisäksi on  loppumattomiin, ovat uhka Soinin Suomelle. Timpalla on hiukan pallo tai ainakin prioriteetit hukassa, kun ei tältä kielitieteellisesti kiinnostavalta projektiltaan millään ehdi hoitamaan omia hommiaan, pohti Keijo. Briteissä murhatun työväenpuolueen kansanedustajan Jo Foxin  murhan tuomitseminen tai kommentoiminen ei tahtonut ulkoministeriltä luonnistua millään. Soini sai kakistettua jotain  asiasta vasta murhasta seuraavana päivänä, kun ilkeämieliset ja puolueelliset epäilemättä ituhippikommunistitoimittajat olivat häneltä siitä erikseen kommenttia kysyneet. Pikestäkin asia oli oudosti hoidettu, muut EU-maat osoittivat tukea ja solidaarisuuttaan hyvin nopeasti. Angela Merkel oli jopa luonnehtinut asiaa kauhistuttavaksi ennakkotapaukseksi, muistutukseksi kauhistuttavan ja uhkauksia viljelevän kielenkäytön seurannaisvaikutuksista.

Pike kertoi käyneensä perjantaina Karhupuistossa. Siellä oli järjestetty Setan toimesta muistotilaisuus Orlandon homoklubiampumisen uhreille. Ohjelmassa oli ollut puheita, musiikkia ja hiljainen hetki. Piken mukaan tilaisuus oli ollut lämminhenkinen ja ihmisyyttä kunnioittava. Kukaan ei yllyttänyt vihaamaan ketään, vaan rakentamaan maailmaa jossa kaikilla olisi tilaa ja oikeus olla. Muistin juuri itse lukeneeni muutamankin nettikirjoituksen asiasta. Persukansanedustaja Tavio oli avautunut lyhyenytimekkäässä kirjoituksessaan olevansa huolissaan siitä,  kuinka islamin seksuaalikäsitys on omastamme katsottuna erilainen ja tähtää homojen alistamiseen. Tavion mukaan perussuomalaisuus tähtää kaikkien suomalaisten hyvinvointiin, jopa homojenkin.

Pike pyrskähti nauruun, persujen toimet homojen oikeuksien ja hyvinvoinnin edistämiseksi oli kyllä kovin helppo ja nopea luetella. Niitä ei ollut. Minusta oli huvittavaa, kuinka nämä perussuomen kansanedustajat kehtasivat väittää, että kuka tahansa suvakiksi kutsuttu oli umpisokea sille, kuinka pahat islamistit vievät kaikki homojen oikeudet jonnekin Bagdadin peräosan kaatopaikalle lopetettavaksi eivätkä huomaa samalla kuinka perussuomalaiset ovat homoille siunaukseksi. Kansanedustaja Oinonenkin taannoin tietenkin vaan halusi edistää homojen asiaa antamalla tanssilattialle tilaa. Hän  kun ei suostunut edes menemään samoihin linnanjuhliin homojen kanssa tanssimaan. Orlandon ampuja, Omar Mateen,  oli itse käyttänyt homoille suunnattua deittisovellutusta ja käynyt useita kertoja homobaareissa. Emme ehkä saa koskaan tietää tämän julman teon perimmäsitä motiivia. Mutta mikäli kyseessä on oman identiteetin hyväksymisen puutteesta johtuva homofobiarikos, pitää muistaa että persut ovat kyllä edesauttaneet homojen oikeuksien hidastamista ja sitä kautta ihmisten oman itsensä ja toisten homouden hyväksymistä. Persujen muisti pätkii kovasti, elleivät sitten ole kääntäneet takkiaan tässäkin asiassa, mistä kukaan meistä ei kyllä ollut kuullut. Taannoinhan perussuomen puheenjohtaja Soini katsoi asiakseen päättää, mitä puolueen kansanedustajat saivat äänestää tasa-arvoisesta avioliittolaista. Arja Juvonen  olikin sitten ainoa lain puolesta äänestänyt persu.

Kaukolan Susu koetti kakista väliin jotain siitä, kuinka jopa hänen lesboystävänsä Särkisalosta äänestää persuja koska perussuomalaiset haluavat pitää Suomen suomalaisilla. Pakolaiset ja muut väärin pigmentoidut henkilöt olivat hänen ystävänsä mukaan kuulemma pelkkiä loisia ja elättejä, jotka ovat tulleet tänne vain ja ainoastaan etuuksia nostamaan. Oli  vaan hyvä asia, että Rajat kiinni-liikkeen  ihmiset hoitivat asian käytännön puolen kun poliitikkojen keinot olivat rajatut demokratian kahleisiin. Susu sanoi olevansa itsekin vahvasti samaa mieltä.  Pike pyöritti epäuskoisena silmiään ja tokaisi vihaisesti, että millä kumman logikalla kukaan seksuaalivähemmistöön kuuluva saattoi ajatellakaan ääriliikkeiden rasistien toimivan jäjellisesti. Homorasisti  elää psyykkisesti kummassa kuplassa. Samat ääriliikkeet kyllä hoitaisivat ilomielin homotkin samalla keinovalikoimallaan jos heillä vain olisi siihen suotu valta, sanoi Pike. Susu ei hyväksynyt Piken mielipidettä, vaan mutisi itsekseen jotain kaapunaisista, suvakeista ja Isisistä. Lahikaisen Pirjo koetti rauhoitella Susua, mutta tämä joi kahvinsa ja lähti vihaisena Ärrältä ulos. Minusta tuntui että Sususta kuulisimme vielä.

Pikeä raivostutti tämä dialogi myös,vaikka hän koetti jotenkin koota itsensä. Ei ollut aina kovin helppoa kunnioittaa toisen ihmisen mielipidettä, etenkään jos tämä oli omasta mielestä väärässä. Esteri näytti asettuvan satamattomuustauolle, joten päätin itsekin lähteä kotiin. Tänään ajattelin pitää siivouspäivän. Yksiössä asumisen paras puoli oli se, että siivottavaa ei koskaan ollut paljoa.  Kävellessäni kotia kohti Ostostielle mieleeni tuli teologi Martin Niemöllerin viime aikoina useasti siteerattu, mutta päivään hyvin osuva runo :

»Ensin ne tulivat hakemaan sosialistit, enkä puhunut mitään, koska en ollut sosialisti.
Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysaktiivit, enkä puhunut mitään, koska en ollut ammattiyhdistysaktiivi.
Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset, enkä puhunut mitään, koska en ollut juutalainen.
Sitten ne tulivat hakemaan minut, eikä ollut enää ketään, joka olisi puhunut puolestani.»

Comments (0)  
 Report  

I´m back

Ryde Rytkönen  (updated by Ryde Rytkönen)

On ihmeellistä että on kesä. Ja että se kesä tulee aina uudelleen joka vuosi, vaikkei kevättalvella mokomaa millään uskoisi. Ostostiekin näyttää ihan inhimilliseltä ja jopa kauniilta, kun kesän vihreys on vallannut Kontulan. Orava juoksi polun poikki varovasti  tuijotellen, kun kävelin kohti ostaria.

En ole kirjoittanut tänne kohta reiluun vuoteen, minulla on syyni. En tiedä kiinnostavatko syyni ketään, mutta kun nyt tykkään tilitellä, niin tilitän.

Minusta on nimittäin vihdoin tullut eläkeläinen. Nyt loppuivat ne turhauttavat työkkärin järjestämät muka kuntouttavat pilipalihommat, elämä on vapaata. Tosin elämä on melko vapaata myös taloudellista huolista. Rahaa tulee juuri niin vähän, ettei siitä määrästä jaksa eikä kannata edes huolehtia. Ajattelin palata tänne virtuaalitodellisuuteen nyt kun on aikaa kaikilta huolilta. Toinen ehkä olennaisempi seikka on se, että Hämeenheimon Pike antoi synttärilahjaksi käytetyn läppärinsä. Omani hajosi jo vuosi sitten. Maailmassa ei tässä välissä tapahtunut niin paljoa kiinostavaa, että olisin viitsinyt harkita uuden käytetyn koneen hankkimista. Nettiyhteyskin maksaa, enkä aina viitsi roikkua naapurin wifissä, vaikka niiden salasana olikin sangen helposti arvattavissa.

Ostarin Ärrä on ennallaan. Mihinkä se nyt vuodessä muuttuisi. Porukka käy kahveilla edelleen. Ja kaljalla käydään halpisbaareissa. Tänään olin sopinut tapaamisen Hämeenheimon Piken ja Tapolan Tarjan kanssa illaksi ostarin hiljaisimpaan baariin. Minulla oli vielä  eläkkeestä laskujen maksun jälkeen hiukan rahaa jäljellä ja ajatus viileästä ohrajuomasta sai askeleeni rientämään. Tytöt, voinen heitä tytötellä, koska olen molempia muutaman kuukauden vanhempi, olivat jo baarissa juomiensa parissa.

Pike luki läppäristään karmivia uutisia Orlandon homoklubiampumisesta. Homoille suunnatussa yökerhossa oli kuollut viitisenkymmentä ihmistä ja haavoittunut hiukan yli viisikymmentä. Tekijäksi epäiltiin afgaanitaustaista nuorta miestä, joka oman isänsä mukaan oli aiemmin menettänyt hermonsa nähtyään kahden miehen suutelevan. Melkoisen kauhistuttavaa, että joku voi ärsyyntyä jostain niin pienestä asiasta kuin suutelemisesta niin paljon, että katsoo oikeudekseen ampua viisikymmentä ihmistä hengiltä. Joku epäili tekijän Isis-kytköksiä. Pike huomautti, että kyllä ihmisiä on kautta aikojen  vihattu jonkun epärelevantin ominaisuuden takia ja pistetty urakalla hengiltä ihan järjestelmällisesti myös. Samoin uskonnon ja sen kaltaisten asioiden vuoksi. Mutta tässä toimija oli yksin, vihasi niin paljon että katsoi oikeudekseen tappaa sen sijaan että olisi pistänyt silmät kiinni ja puhissut kiukkuisesti ohi mennessään. Tarja huomautti, että onhan meilläkin kotoisina esimerkkeinä ilmiöstä Matti ja Pekka-Eric, jotka katsoivat olevansa oikeutettuja listimään joukon ikätovereitaan.

Oli ihan pakko ottaa puolen tuopin mittainen kulaus. Ajatus siitä, että voi vihata ihmisiä niin hirveästi, että pää sumenee niin että katsoo tehtäväkseen mennä lahtaamaan ihmisiä urakalla. Ihan sama mikä syy taustalla on, lopputulos on karmea.  Hurjaa siitä ajatusleikistä tekee vielä sekin seikka että ei ne kohteet ole välttämättä syyllisiä yhtään mihinkään muuhun kuin että ovat paikalla. Pike tuumasi, että homovihan ongelma ei tosiaankaan ole homossa, vaan vihaajassa. Homot kun ovat olemassa aika samalla tavalla, vaikka joku puhisisi vihansa syövereissä verisuonensa päässä puhki. Samoin koulut jatkavat olemassaoloaan vaikka niissä ammuttaisiin. Terroristitkaan harvoin saavuttavat päämääriään. Elämä jatkuu, mikään ei kovin suurissa määrin muutu. Tekijä pääsee historiankirjoihin sangen ikävänä tyyppinä. Pike mietti haavelivatko nämä jonkinlaisesta sankaruudesta vai oliko motiivina pelkkä kostonhimo.

Täällä mekin röhnötimme olutta juomassa Kontulalaisessa lähiökuppilassa, kaksi takatukkalesboa ja yksi pariutumisessaan vikkeläliikkeinen keski-ikäinen hetero. Meidän lisäksi täällä istui sunnuntai-iltaa viettämässä liuta paikallisia kantapeikkoja juttelemassa omiaan. Mitä jos joku vihaisi meitä lähiöön syrjäytettyjä niin paljon että posottelisi ostarin pubit tasaiseksi jollain sarja-ammuntaan tarkoitetulla härvelillä ihan vaan kostoksi kun oltiin niin tyhmiä, että asuttiin täällä ja meistä tuli köyhiä. tai mitä jos joku päättöisi tehdä terroristi-iskun juuri tänne meidän kotoiseen lähiöpubiimme ihan minkä vaan pöljän ideologiansa vuoksi. Olimme kovin suojattomia tuoppiemme takana.

Tarja oli ottanut jo melko monta tuoppia eikä ymmärtänyt kostonhimosta tuon taivaallista. Hänestä oli aivan hoopoa mätkiä ihmisiä turpaan taikka ampua joukoittain ihan minkä syyn takia vaan. Tarja kertoi yhteisestä kaveristamme Kakkisen Urposta joka oli ryhtynyt Odinin sotilaaksi. Tarja ihmetteli kuinka näihin sotilaisiin kelpaa jopa Urponkin, kun ei se aikoinaan armeijankaan kelvannut. Urposta oli vissiin hienoa kulkea liivi päällä ympäriinsä uhoamassa naisten suojelemisesta ties miltä turvapaikanhakijoilta, vaikka oli taannoin itse hakannut exänsä ja lapsensa äidin sairaalaan. Pike nyökytteli. Kaikki toki tunsimme Urpon, ei sitä kukaan kovin fiksuna voinut pitää. Eikä naisia puolustavana. Kiukkuinen ja vihainen Urpo oli kylläkin miltei aina, maailma ei ollut antanut sille millään kultalusikalla noita lähtökohtia.

Hain lisää olutta. Jotenkin ihastuttava humaltumisen paula sai minut tuntemaan syvää rakkautta olemassaoloa kohtaan. Oli aivan järjetöntä elämän tuhlausta lopettaa ihmiselämiä kesken rynnäkkökivääreillä tai ties millä ampumalla. Ja miten kummallista oli vihata toisia ihmisiä kun sen vaan voisi antaa olla ja elää omalla tavallaan. Ja olla itse omalla tavallaan. Ja aina voisi ottaa olutta jos hirveästi rupeaisia ahdistamaan.

 

 

Comments (0)  
 Report  

Siniristilippumme

Ryde Rytkönen  (updated by Ryde Rytkönen)
Aamut ovat nykyisin aina kuin mustavalkofilmille kuvattuja hautajaiskuvia. Ärrän sinikeltaväritkin näyttivät tässä säässä surullisen harmaalta. Vaikka harmaassa pitäisi olla ainakin väriopillisesti mukana kaikien värien häivä, jotenkin lannistavassa ilmiasussa tämä alkutalven tunnusväri onnistuu itsensä brändäämään. Kaikessa harmaudessaankin sunnuntainen Ärräkahvi houkutti heräämään ja olemaan sosiaalinen eilisen illan itsenäisyyspäivän kiivaasta  juhlinnan seuraamatta jättämisestä huolimatta.

Hämeenheimon Pike puhui jo kiihkeästi käsiään heilutellen eilisestä anarkistien "Luokkaretki lähiöst linnaan"-mielenilmauksesta. Innostuessaan Pike ottaa ilmaisuunsa sanomisensa vakuudeksi mukaan hurjan huitomisen.  Pike kertoi, että  anarkistit olivat riehaantuneet vuosien tauon jälkeen osoittamaan mieltään itsenäisyyspäivänä. Paikkoja oli rikottu, lippuja oli poltettu ja poliisin kanssa nujakoitu oikein urakalla. Kauppisen Kaijalta ei moiseen irronnut yhtään sympatiaa. Riehuvia nuoria yhtä kaikki, autojakin oli kuulemma hajotettu ja näyteikkunoita viskelty rikki. Kaijaa harmitti myös siniristilippujen polttaminen. Se tuntui Kaijasta erityisen pahalta, loukkasi jotenkin pyhänä pidettyjä asioita.

Ryynäsen Keijo sanoi, että sen poika oli ollut siellä anarkistien mielenilmauksessa mukana. Poika oli aktivoitunut poliittisesti ja löytänyt anarkismin  jo jokin aikaa sitten. Poika oli kertonut Keijollekin, mitä he tällä temppauksella ajavat takaa, mille epäkohdille tämä oli kritiikkiä. Osa  oli Keijostakin ihan hyviä asioita, kuten  rahavallan ja vallitsevan ahneuskapitalismin kritiikki, ihmisoikeuksien tärkeys ja niin edelleen. Keijo oli monista asioista poikansa kanssa samaa mieltä, mutta  rankasti eri mieltä siitä saavutettaisiinko tällaisella riehumisella mitään muuta kuin mellakkapoliisien määrärahan korotus. Epäilen Keijon olevan oikeassa: ei kapitalismi valitettavasti vapise ja ihmisten välille kasva tasa-arvoa, vaikka anarkistit kuinka rikkoisivat pari näyteikkunaa ja  nujakoisivat kypäräpäisten mellakkapoliisien kanssa. Tai polttaisivat niitä lippuja.

Pike huomautti, että anarkistien riehuminen kyllä aina huomioidaan, mutta uutisoinnin taso olisi voinut olla jo hiukan korkealentoisempaa . Ylen uutislähetyksessä oli paikalla ollut värisevä-ääninen nuori nainen joka kummasteli rumpujen pärinää ja rakettien pauketta. Ei poloinen toimittaja kauhultaan kyennyt sanomaan yhtään mitään järkevää ja analyyttistä, edes sitä pakollista "eriarvoisuuden kasvu ajaa nuoret riehumaan"-lausetta. Epäilen vannoutuneena kyynikkona, että mellakat tulevat jatkumaan, kunnes viimeinen pala Suomea on myyty kansainvälisille yrityksille ja ainoa viranomainen, joka enää saa julkista rahoitusta on mellakkapoliisi. Sitäpaitsi mellakkapoliisi reagoi anarkisteihin joka tapauksessa, tekivät he pahojaan tai eivät. Ainakin viime vappuna saimme ihan omin silmin seurata sitä, että pelkkä anarkistina olo riitti poliisin toimiin. Ei tarvinnut edes riehua.

Minua kummastutti koko tämä itsenäisyyspäivän vieton synkkyys ja sotaisuus. Liput liehuvat ja panssarivaunut jyrisevät sotilaiden saattamina paraateissaan. Lopuksi lauletaan sanoituksiltaan mielipuolisia lauluja jonkun lipun puolesta elämisestä ja kuolemisesta. Kieltäydyn kyllä tästä kunniasta. On asioita, jonka puolesta voisi ajatella elävänsä ja kuolevansa, mutta tuommoinen kangasrätti se ei kyllä olisi. Kaija huomautti että se lippu on elämää suurempi symboli, jonka vuoksi isovanhempamme taistelivat. Epäilen että isoisäni Sulo Armas meni sotaan, koska käskettiin eikä minkään kangaspalan vuoksi. Osittain hän varmaan myös halusi puolustaa perhettään, pientilaansa ja vähäistä omaansa. Hän osallistui koska täytyi, siitäkin huolimatta että hänen vanhin isoveljensä oli ystävällisesti ammuttu muutama vuosikymmen sitten Tammisaaressa sisällissodan voittaneiden valkoisten toimesta. Ei hän kertonut koskaan kovin innostuneesti sodasta eikä pitänyt sotaa millään tavalla järkevänä tapana ratkaista konflikteja. Hänestä tuli sodan jälkeen vannoutunut diplomatiaan uskova rauhan mies.

Kummastelin ääneen, että miksi ihmeessä me sytyttelemme itsenäisyyden kynttilöitä aina veren maku suussa. Voisimmehan juhlia vaikkapa oivia taitojamme diplomatian saralla. Olemme tuon suuren ja mahtavan itänaapurimme kanssa pystyneet elämään rauhassa näinkin pitkään. Ja Suomella on ollut jopa osaamista muille jatettavaksi näissä rauhanasioissa. Saattaisi toki olla niin, että puku päällä ja salkku kädessä marssivat diplomaatit eivät näyttäisi niin juhlavilta kuin nämä telaketjujaan kolistevat panssarivaunut. Ahtisaaren Mara rauhannobelistina lönköttelisi hitaasti Helena Rannan kanssa kulkueen etunenässä ja kansa heiluttelisi lippujaan. Siniristilippujen seassa voisi olla kauniita rauhanlippuja. Tämä ei tarkoittaisia ettenkö tai ettemmekö kunnioittaisi veteraanien panosta, he eivät saaneet valita. Me voisimme jo valita rauhan sotaisuuden sijaan. Valinnanvapauden tässä ja monessa muussakin asiassa nämä veteraanit aikoinaan meille mahdollistivat.

Miten tämä siniristilippukin on kuin salaa kytkeytynyt väkivaltaan. Pike huomautti, että samoihin aikoihin, kun anarkistit riehuivat mellakkapoliisien kanssa, järjestivät Suomen kootut uusnatsitahot oman kulkueensa. Siitä vain ei juurikaan uutisoitu, tai jos uutisoitiin niin sen mainittiin neutraalisti olevan  reipashenkisen isänmaallisen korkeintaan ihan vähän vaan ”äärioikeiston” järjestämä. Piken mukaan esimerkiksi Iltalehti osoitti tässä suurta jornalistista laiskuutta tai vaihtoehtoisesti äärimmäistä puolueellisuutta. Järjestäjätaho ja järjestäjien ja esiintyjien nimet kun viittasivat kaikki Suomessa toimiviin uusnatsistiin tai muihin äärimmäisen fasistisiin oikeistojärjestöihin.

Yksi pääjärjestäjistä ja tilaisuudessa puhujaksi ilmoitettu  on netissä omalla nimellään kommentoidessaan eräitä epämiellyttäväksi kokemiaan tahoja kertonut, että heillä on zyklon B:t jo valmiina. Tämä ei nyt sitten ilmeisesti huolestuta ketään, ainakaan lehdistöä. Minusta anarkistien paikkojen rikkominen on yksinkertaisesti typerää ja turhaa, mutta tämä uusnatsisimin salliminen ja arkipäiväistäminen on jo kamalaa ja pelottavaa. Huomautin Kaijalle, että juuri nämä tyypit kantavat sitä Kaijan pyhänä pitämää siniristilippua ylväänä ja hakkaavat meikäläisiä ja maahanmuuttajia kun vaan  natsitervehdyksiltään kerkeävät. Samat kammottavat tyypit olisivat valmiit kaasuttamaan hengiltä minut, kaikki homokaverini, naapurin Muhamedin perheen ja kaikki muutkin epämiellyttävinä pitämänsä tyypit. Minulle suomenlippu virittääkin tämän vuoksi ylevien tuntemusten sijaan "juokse pakoon, jos vielä ehdit" -reaktion. Sen verran useasti on tullut näihin tervehenkisiin pilottitakkisiin lipunkantajiin törmättyä.

Pikeä kummastutti poliisin jatkuva kömmähtely näiden äärioikeistolaisten toimien tutkimisessa. Pike uskoi, että kyllä poliisi on tienyt pitkään ketkä olivat Prideiskun takana, ketkä hyökkäsivät Dan Koivulaakson kimppuun Oulussa, Jyväskylän kirjastoepisodin syylliset ja ketkä ovat monen muun oikeisto-orientoituneen väkivallanteon takana. Olisi tietenkin suotavaa että niihinkin puututtaisiin yhtä suurella tarmolla kuin näiden anarkistien riehumiseen. Jostain syystä näin ei juuri tässä ajassa tunnu tapahtuvan. Se jos mikä, on huolestuttavaa. Niin huolestuttavaa, että voisin rukoilla olevani väärässä.

Kaija sanoi, ettei hän tuommoisesta pidä. Ei suomalaisuus tarkoita toisten uhkailemista. Eikä lippu tai isänmaallisuus ole äärioikeiston omaisuutta. Pike nyökytteli. Olin samaa mieltä. En halua Suomea, jossa natsit marssivat avoimesti pelkoa kylväen lippuamme kantaen, uhkailevat netissä kaasuttamisella ja tappamisella ja kukaan ei puutu. En halua myöskään Suomea jossa rikotaan porukalla paikkoja minkään, hyvän tai huonon asian puolesta. Kaikki me mahdumme tänne, kaikki me täällä asuvat voimme olla suomalaisia tai sellaisiksi tulla. Ääriliikehdintään, niin anarkistien mutta etenkin myös fasistisen äärioikeiston tekemisiin on puututtava. Saimme juuri tasa-arvoisen avioliittolain läpi: se oli pitkästä aikaa hetki, jolloin tuntui perinpohjaisen hyvältä olla suomalainen. Minun isänmaani voi ja sen tuleekin olla tasa-arvoinen, turvallinen ja suvaitsevainen.

Comments (0)  
 Report  

Jamesin, Päivin ja Tertun paha päivä

Ryde Rytkönen  (updated by Ryde Rytkönen)

Sunnuntaisessa aamutihkussa kävelin vaihteeksi suhteellisen onnellisen oloisena kohden Ärrää. Perjantaina kun tapahtui ihme: pääsin olemaan voittajien puolella,  tasavertainen avioliittolakiäänestys päättyi menestyksekkäästi 105-92. Suomi eteni sivistyksen tiellä pari pientä askelta. Minä etenin miltei puhkikuluneilla lenkkareillani lätäköitä väistellen. Ne eivät enää olleet yhtään pohjistaan vedenpitävät. Mikään ei kestä ikuisesti, kirpputorilenkkaritkaan. No, kohta olisi sairaspäivärahapäivä ja voisin etsiä itsepalvelukirppikseltä uudet käytetyt linttaan astutut lenkkarit.

Hämeenheimon Pike ja Lahikaisen Pirjo jo odottelivatkin minua. Pirjo onnitteli heti kättelyssä, nyt voisin olla tasa-arvoisesti menemättä avioon, ikuinen tasa-arvosinkku. Tässä iässä kun kumppanin löytyminen on todennäköisyydeltään samaa luokkaa kuin sen merkittävän ja miltei yleisen tapahtuman, että sattuisi saamaan meteoriitin päähänsä letkajenkkaa tanssiessaan. Tai löytyihän niitä rouvaehdokkaita, muttei kovin soveliaita. Etenkään jos ei jaksanut istua ihan joka päivä aamusta iltaan pubissa tai seurata muuten vain paranoidisista harhoistaan pöpisevää mustasukkaista morsianta. Kiitin Pirjoa kunniasta, hyvältähän tämä tuntuu: tasa-arvoisesti sinkku. Koen aidosti, että minunkin ihmisoikeuteni kuten monien muidenkin, etenivät tässä suuren harppauksen. Vaikka en avioituisikaan niin olisin kelvollinen sen tekemään. Pike hihitteli, että nyt vaan kiltisti menisin lenkkareiden ostoon kirpputorille, niin voisimme mennä mummolaaksoon juoksemaan naisten perässä. Näillä risoilla ei ehkä kannattaisi. Voisi askel livetä.

Pirjo kertoi ihmetelleensä, miksi ihmiset eroavat kirkosta tämän asian takia. Tai ainakin julkisuudessa on esitetty syyksi, että ihmiset paheksuvat arkkipiispa Kari Mäkisen homomyönteiseksi tulkittua kannanottoa ja siksi eroavat kirkosta. Terttu Savola niminen uskonnollinen hihhuli/poliitikko Espoosta on perustanut "Köyhien asialla" -nimisen puolueen ajamaan omaa asiaansa. Tämä Terttu on sitä mieltä, että Mäkinen on sielunvihollisen palkkalistoilla kun puolustaa homojen oikeutta olemiseen ja Mäkinen tulisi siksi heti erottaa. Minusta Terttu voisi kyllä heti vaihtaa puolueensa nimen. Köyhänä en pidä yhtään siitä, että minua muka edustaisi tuommoinen ahdasmielinen muita rienaava ihminen. Tertulla on mennyt muutama sosiologinen  perusasia aivan ohi aivolohkojen havainnointikeskusten. Köyhien etu kun on aina ollut mahdollisimman suuri yhteiskunnallinen tasa-arvo eikä kenenkään sortaminen. Ja Mäkinen ei edes erityisen vahvasti puolustanut tasa-arvoista avioliittolakia, vaan osoitti ymmärrystä molempiin suuntiin. Hän teki sen kumminkin niin, että kerrankin saaattoi tulkita, että kirkko asettui sorretun puolelle. Lisäksi me köyhät emme todellakaan toivo Terttua tai ketään hänen kaltaistaan vallan kahvaan. Fundamentalistiset hullut eivät ole köyhän asialla vaan ihan oman kuntoumisensa. Joten Terttu, hoida vihasi ja fobiasi muutoin kuin meidän nimissämme.

Pike taas sanoi ihmetelleensä Hirvisaaren pariskunnan itkupotkuraivareita. James puhkuu vihaa kun sen absurdisti määrittelemättä jätetty "pyhä" on varastettu. Ja Merja-heterovaimo komppaa, ettei tullut tasa-arvoa vaan kiukku. Nyt on molemmilla viimeisetkin ruuvit irronneet totesi Pike. Pike kertoi käyttäneensä ihan muutaman tovin pohtiessaan tätä Hirvisaarten kokemaa sortoa. Pike ei ollut löytänyt minkäänlaista edes löyhästi sovellettavaa loogista tai filosofista perustelua Hirvisaarten kokemalle vääryyden tunteelle. Pike pohti, että Jamesin täytyy  ajattella kutakuinkin näin: Luokkakaverini Piia sai opettajalta omenan. Minusta se tuntuu pahalta, koska aiemmin olin ainoa koko koulussa, jolla oli omena. Vaikka Piia aikoo syödä vain oman omenansa eikä aio pölliä pikku-Jamesin omenaa, Jamesia ketuttaa ihan yli äyräiden. Pikku-James hermostuu kovin, koska ei olekaan enää se etuoikeutettu miksi on itse itsensä määritellyt, vaan Piia on myös tasavertainen omenan omistaja. Piia on Jamesin mielestä tyhmä hörökorvainen työläislapsi joka voisi omenan sijaan syödä kynsiään. James tukeutuu ainoaan osaamaansa pettymyksen käsittelykeinoon eli saa itkupotkuraivarit ja alkaa suoltamaan maailmalle pyllykakkajuttujaan. Ja heterovaimo komppaa.

Huomaan itse olevani kohta jonkinsortin henkisessä parisuhteessa Päivi Räsäsen kanssa. Sen verran usein  ajattelen häntä nykyisin. Päivikin  on hiukan huono kestämään pettymyksiään. Päivi  kävi tappion koettuaaan itkemään, että Alexander vasta tekikin tuhmasti, kun oli eri mieltä. Ja tuhmuli-Alexander vielä kertoi sen julkisesti ennen äänestystä. Päivi suuttui siitä ja kostoksi perui erouhkauksensa. Päivihän oli aiemin uhannut totisesti jumalan nimeen lähteä hallituksesta, jos tasa-arvoinen avioliittolaki etenee. Päivillä taitaa kumminkin olla joku kiintymyssuhde ministerin jakkaraansa ja ei siksi nyt viitsisi mistään huolimatta erota. Sitäpaitsi eroaminenhan voi olla synti, ainakin avioero on. Tosin nykypäivinä ei voi olla varma, kun kaikenmailman homotkin kohta eroavat, että mikä eroaminen tässä nyt sitten on synti taikka ei. En ole varma kumpi hetki koittaa aiemmin, Jeesuksen uusi tuleminen vai Päivin ensimmäinen lähteminen.

Oinosen Penttiä oli ihan alkuun harmittanut jo eduskunnan seinään heijastettu sateenkaari. Se kuulemma häpäisi eduskunnan arvovallan. Hiukan tarkoitushakuista argumentaatiota herralta joka itse aiemmin on rinnastanut homoseksuaalit eläimiin sekaantujiin ja kieltäytynyt menemästä itsenäisyyspäivän linnanjuhliin tanssimaan kun homotkin voivat siellä tanssia. Päättäjillämme taitaa olla hyvä käytös ja sitä myöten oma arvovalta hukassa. Onneksi Pentti nyt on luvannut mennä metsään pohtimaan eroaako kirkosta vai ei. Toivon Pentille oikein pitkäksi venyneitä ja antoisia ajatteluhetkiä. Jos Pentiltä lopppuvat ajatukset kesken, niin suosittelen kutsumaan samaan retriittiin puoluetoverinsa Hakkaraisen. Yhdessä on kiva ihmetellä  yön ja päivän suhdetta ja mahdollisuutta niiden vaihtamiseksi lainsäädännön avulla. Ja tätä homojen oikeutta olla ihminen, joka nyt vihdoin toteutuu teidän luolamiesten vastustuksesta huolimatta.

Onneksi ihan joka asiasta nämä rakastetavat päättäjämme eivät regressoidu ihan samalla tavalla päiväkotilapsen tasolle. Olisi sangen kamalaa, jos jokaikisen eduskuntaäänestyksen jälkeen nämä pikku kiukuttelijamme saisivat näitä itkupotkuraivareiraan. Eihän tässä aivopierujen käryssä silloin voisi hengittää ilman kaasunaamaria. Millä ihmeellä me köyhät silloin suoriutuisiime kuntouttavista työtoimintavelvollisuuksistamme. Terttu-rakas, armahda meitä. Olisi hankalaa suorittaa köyhän yhteiskunnallisia velvollisuuksia, kun jatkuvasti pyörtyilisimme aivopierujesi käryssä. Pirjo naureskeli, että on tämä todella upeeta.  Meillä on tämmöisiä erityisen kypsästi käyttäytyviä avarakatseisia ihmisiä valikoinut hyväpalkkaisiksi päättäjiksi. Voisikohan  päiväkoti Leppäkertun "Vihreät kirvat"-erityislastenryhmä suoraan ilman vaaleja sijaistaa, jos James, Pentti ja Päivi saavat tästä vaikka sitä hiukan ansaittua sairaslomaa eduskuntahommista.

Minua ei edes oikeasti jaksanut harmittaa. Päivit, Pentit, Tertut ja Jamekset tuntuivat henkisesti melkoisen mitättömiltä hahmoilta, kun muistelin perjantaista tunnelmaa kansalaistorilla. Paikalla oli ollut paljon tuttuja, ihan normiperheellisiäkin runsain mitoin. Kaikki halusivat tasa-arvoa. Oikeutta rakastaa tasa-arvoisesti tai olla rakastamatta. Kaikille meille. Tunnelma oli lämmin.  Fundamentalisteja oli toisella puolella vain kourallinen laulamassa väriseviä inhovirsiään. Karrankin hyvyys ja rakkaus voittivat. James, Pentti, Terttu ja Päivi, te olette huonoja häviäjiä. Me homot olemme olleet häviäjiä kautta historian tähän asti emmekä koskaan ole käyttäytyneet yhtä ala-arvoisesti kuin te. Emme edes nyt voittaessamme rienaa teitä tai ole teille ilkeitä, minkä olisitte kieltämättä ansainneet.  Hävetkää edes aikuiset ihmiset!

Comments (0)  
 Report  

Tasa-arvoisesti sinun

Ryde Rytkönen  (updated by Ryde Rytkönen)

Tänään oli poikkeuksellinen keskiviikko. Lähdin Ärrälle aamukahville, vaikka olen koettanut sopeuttaa sairaslomalaisen niukan talouden ja huvittelunhaluisen elämäni ristiriidat vastaamaan realiteetteja. Niukan euron ajanjakson vallitessa käyn Ärräkahvilla enää normaalisti vain sunnuntaisin. Mutta Tissarin Erja maanitteli minut mukaansa. Pieni Laina-Elvira kun kaipasi virikkeitä. Kaksi ja puolivuotiaan elävyys on sitä luokkaa, että en voinut kieltäytyä kauniisti kutsusta.

Arvatenkin tänään puhuisimme tulevan perjantain eduskunnan polttavasta äänestysaiheesta, tasa-arvoisesta avioliittolaista. Hämeenheimon Pike lupasi tulla paikalle, vaikka sillä oli lehtijutun kirjoittaminen pahasti vaiheissa. Inspiroiva tauko olisi aina paikallaan. Tekstin kirjoittaminen luistaisi kuulemma paremmin kun saisi pohjaksi  hiukan kunnolla tuohtua. Ryynäsen Keijo ja Tapolan Tarjakin olivat saapuneet paikalle ja tervehtivät Laina-Elviraa iloisen leperteleväisesti.

Pike pauhasi jo hyvää vauhtia. Huutia saivat niin Päivi Räsänen, Mika Niikko kuin Timo Soinikin. Noin ensimmäisiä mainitakseni. Milloin lakiesityksen puolustajia on lyöty raamatulla, ihmisoikeusjulistuksella tai lapsen oikeuksilla päähän niin että kumisee. Vain "Maija keittää"-opus taitaa vielä puuttua listasta. Ja salakavala homojen rummutus kaikui ympäri perussuomen metsiä ja uhkasi jokaista poloista persuheteroa avioliiton arvon menetyksellä. Ihmettelimme Piken kanssa hiukan, että miten ihmeessä sen onnistuisimme tekemään. En ole avioituvaa sorttia, eikä juuri nyt ole ketään ehdokastakaan morsiameksi. Mutta jos olisi, niin miten ihmeessä jonkun heteron avioliiton hypoteettinen arvo vaikkapa Kruunuhaassa laskisi siitä, että minä menisin avioon toisen naisen kanssa täällä Kontulassa. Soinihan oikeasti on kertonut pelkäävänsä näin tapahtuvan. Persuilla täytyy olla joku ihan oma logiikkansa, joka ei tavalliselle kontulalaiselle lesbolle aukene.

Erja sanoi, että on heteronaisena umpikyllästynyt näihin lain vastustajien argumentteihin lapsen edusta. Erjalla itsellään on kuusi lasta, joista lastensuojelu on sijoittanut viisi  kodin ulkopuolelle. Pääasillisena syynä on ollut Erjan aiempi rankka ryyppääminen ja väkivaltaiset parisuhteet. Kaksi ja puolivuotiaan Laina-Elviran saatuaan Erjan raitistui, mutta tie on ollut kivinen, tilalle tuli depressio. Erja epäili ääneen, ettei sen oma aikaisempi vanhemmuus oikein ole ollut lapsen edun mukaista. Vaikka onkin ollut umpiheteroista vanhemmuutta. Laina-Elviran isä, Kakkisen Urpo ei ole onneksi tunnustanut lastaan, joten sillä ei ole oikeuksiakaan tätä kohtaan. Urpo on väkivaltainen sekakäyttäjä, jolle kumppanin hakkaamisen syyksi riitti Alepasta tuotu vääränmerkkinen olutpullo. No, juuri nyt ei Urpo tuottanut kenellekään ongelmia, kun oli lusimassa tuomiotaan vielä ensi toukokuuhun asti.

Muistutin, että Timo Soinia ja sen puoluetovereita  huolestuttaa juuri näiden Urpojen aseman heikentyminen. Väkivaltaisena sekakäyttäjänäkin Kakkisen Urpo oli hetero, aina kelvollinen siis vanhemmaksi. Pienelle lapselle persulogiikan mukaan siis parempi kuin kukaan homo ikinä. Kerroin, että  juuri ennen kahville lähtöäni luin netistä Jari Vuorinen -nimisen persuloogikon blogia siitä, kuinka homojen lapset kumminkin aina lopulta traumatisoituvat, kun niitä kiusataan koska vanhemmat ovat homoja. Ihmettelen, että miksi tähän kiusaamiseen jaksetaan hamaan tappiin vedota? Eikö kiusaaminen olekaan väärin ja tuomittavaa ja sitä pyritä muutoinkin kitkemään kouluista ja työpaikoilta? Vai onko niin, että hörökorvaisten, kierosilmäisten, ärrävikaisten pullukkalasten kiusaaminen on kiellettyä ja väärin, mutta sateenkaariperheiden lasten kiusaaminen sallitaan edelleen, jotta nämä lapset täyttäisivät persulogiikan vaateet ja traumatisoituisivat. Erja huomatti, että toivoi ettei Laina-Elviraa kiusattaisi koska sen maailmaan siittänyt henkilö oli sekakäyttäjä linnakundi tai koska äiti oli toipuva masentunut alkoholisti. Tai koska sen sisaret asuivat sijaiskodeissa. Kielletään sitten lastenteko myös typeriltä persukansanedustajilta, kun niidenkin lapsia voidaan mahdollisesti kiusata vanhempiensa laajamittaisen idiotismin vuoksi.

Itseäni eniten raivostuttavan argumentin lakia vastaan on esittänyt niin ikään persujen terävintä ajattelun kärkeä edustava kansanedustaja Marita Tolppanen. Maritan mielestä tasa-arvoisesta avioliittolaista päättäminen on näpertelyä, koska meillä on köyhyyttä. Minulla on tähän toimiva ehdotus: Marita on hyvä ja tekee sitten jotain köyhyyden poistamiseksi. Ilmoittaudun  vapaaehtoiseksi köyhäksi, jonka köyhyyden poistamisesta Marita voi aivan välittömästi tämän projektinsa  aloittaa. Mikään ei estä.  Maritahan voi uhrautua ja olla perjantaina poistamassa köyhyyttäni avioliittolakiäänestyksen ajan, kun nuo ihmisoikeusasiat tuntuvat hänestä toissijaiselta närpertelyltä. Lupaan pitää Maritalle seuraa ja tarjota kansanedustajan arvolle sopivaa mielekästä puuhaa. Voin kyllä myös kertoa, että ihmisoikeusasiat koskettavat kaikkia, meitä köyhiäkin homoja ja lesboja. Keijo lupasi kanssauhrautua. Mikäli Marita oikein intoutuisi  poistamaan köyhyyttä niin Keijokin lupasi olla käytettävissä. Tervetuloa Marita, minä ja Ryynäsen Keijo odotamme sinun olevan sanojesi mittainen nainen, meissä riittääkin köyhyyttä poistettavaksi.

Tapolan Tarja sanoi, että joku kumma taika tuossa homoudessa kumminkin on. Se hiukan pelottaa ja ällöttääkin aluksi. Kun ei tunne tai tiedä. Tarja totesi nopeasti,  ettei sitä nyt toki enää ällöttänyt tai edes pelottanut, kun se nykyisin tuntee jo monta homoa. Mutta aiemmin. Se oli Tarjalle vähän sama asia kuin muslimien tai muiden maahanmuuttajien kanssa koettu tunne vielä kaukaisemmalta ajalta. Vieraus ja outous pelottaa ennen kuin tutustuu. Muslimit eivät enää aikoihin ole pelottaneet Tarjaa. Tarja kertoi naureskellen aikoja sitten luulleensa maahanmuutajista vaikka mitä. Esimerkiksi, että ”ne” haluavat laittaa kaikki suomalaisetkin naiset hiipparoimaan ostarilla burkhassa ja kieltää kaiken mahdollisen mukavan, kuten oluen juonnin halpisbaarissa. Tarja sanoi ettei enää tietenkään luullut että homomiehet vaanivat puistikoiden laidalla pikkupoikia. Tai että muslimit vaatisivat Tarjaa olemaan syömättä  joulukinkkua. Kaikki muutkin olivat ihmisiä hyvine ja huonoine yksilöllisine variaatioineen ja ominaisuuksineen siinä missä tuulipuvuissaan ostarin baarissa istuvat kunnon kontulalaisetkin. Miksi pitäisi pelätä kun voi tutustuakin, totesi Tarja palopuheensa lopuksi.

Päivi Räsäsestä emme edes jaksaneet puhua enää. Suomi on kumma paikka, kun täällä pääsee jokun hyvin pienen vähemmistön edustaja laukomaan valtamediaan ministerinä mielipiteitä, joista miltei kukaan ei ole samaa mieltä. Päivi on tullut tunnetuksi halustaan kieltää miltei kaikki viinasta ja abortista homouteen. Argumentaatiotaito näiden äärimielipiteiden tueksi ei koskaan ole ollut Päivin parhaita puolia. Lienee ymmärrettävästi hiukan hankalaa argumentoida järkevästi, kun joutuu poimimaan perustelunsa parituhatta vuotta vanhasta kirjasta ja nekin hyvin tarkkaan valikoiden. Mäkisen Kari kun on löytänyt samasta kirjasta ihan vallan erilaiset perustelut vastakkaiselle hiukan inhimillisemmälle  näkemykselle. Päivin kannattaisi opetella piirun verran sosiologisempi tapa lukea tekstejä merkityskokonaisuuksina, kun tuo kömmähdys ihmisoikeuksien julistuksen luennan  kanssa oli aika nolo. Vain Päivi voi tulkita ihmisoikeuksien julistusta ihmisoikeuksia vastaan ja sen mahdollistaa vain päivimäinen luenta: "lukee kuin Päivi raamattua". Onneksi Päivi ei ole opettaja, lapset pelastuvat umpimieliseltä turmiolta.

Laina-Elviraa eivät homot eivätkä muut ihmisten erilaisuudet haitanneet. Se oli avoimen utelias kaikkea kohtaan. Sen pieniin korviin ei ollut homorummutus aiheuttanut minkäänlaisia vaurioita. Jos siitä tulisi isona hetero sitä rakastettaisiin.  Jos siitä tuli lesbo tai bi, sitä rakastettaisiin. Jos se kokisi olevansa mies naisen ruumiissa ja haluaisi korjata sukupuolensa oikeaksi, sitä rakastettaisiin. Sitä rakastettaisiin tasavertaisena muiden ihmisenä olevaisten kanssa. Ja me kaikki halusimme sille tulevaisuuden missä se saisi itse valita ketä rakastaisi ja siihen täysimittaisen oikeuden. Niin yksinkertaista se on. Jokainen on ihan yhtä arvokas ja tämän tulisi olla itsestäänselvyys etenkin lainlaatijoille.

Päätimme lähteä joukolla perjantaina Kansalaistorille osoittamaan mieltämme ja vaatimaan tasa-arvoista avioliittolakia meillekin. Jotta eläisimme hiukan paremassa Suomessa. Kontulan väki toivoo laajaa osanottoa, tulkaa kaikki!
Comments (1)  
 Report