93.626 medlemmar 4.073 inloggade
Logga in Bli medlem
Qruiser
Tompalicious
Housewifin'
Blogg
Fag For Real
Kom inte undan
Blogg
Stockholm 7/12
Maskeradaffären
Gaymap
Stockholm 7/12
Urban Deli Sveavä…
Gaymap

blog.qruiser.com
Jag bloggar på Skandinaviens största gay- och queercommunity Qruiser. Bli medlem du också!
Vietän aikaani hengailemalla Ärrällä kavereiden kanssa. Me käydään usein myös laulamassa karaokea. Tykkään seurata maailman menoa, pohtia ja ajatella. Olen tämmönen syvällinen sairaseläkeläinen Kontulasta.
Kvinna, 51, Uusimaa/Nyland
 
Senaste inläggen
Kalender
«
Ti 1 To Fr
1 2 3 4
5 6 7 8 9 10 11
12 13 14 15 16 17 18
19 20 21 22 23 24 25
26 27 28 29 30 31
Widgets
Statistik
Blog id: 2303

Henrikin kanssa kotosalla

Ryde Rytkönen  (uppdaterad av Ryde Rytkönen)

Kontulan maanantai-aamu on kauniin luminen. Hiutaleet putoilevat taivaalta tasaiseen tahtiin. Olen potenut jo toista viikkoa melko tyrmäävää flunssaa. Luulen, että se sai alkunsa pari viikkoa sitten YK:n päivänä kun olimme Hämeenheimon Piken kanssa rauhanmarssilla vastustamassa Syyrian pommituksia. Huusin sodanvastaisia iskulauseita ilmeisesti ihan liian ponnekkaasti ja sain kurkun kipeäksi. Viime viikot olen maannut pedissä kuumeisena tekemättä juuri mitään.

No, rauhanmarssilla oli hauskaa tavata tuttuja. Tapasin tutun Vuosaarelaisen lapakkopariskunnan, josta toista oli luultu minuksi. Joku tuntematon amnestypaitaan pukeutunut ihminen oli kysynyt siltä "oletko se qruiserin bloggaaja?" Ollaanhan me hiukan samantyylisiä ja näköisiäkin, ainakin hiustyyliltämme, mutta tämä blogi kirjoittuu edelleenkin vahvasti Kontulasta Ostostien perukoilta käsin eikä Vuosaaresta. Kaadoin mukiin vastakeitettyä kahvia ja  haistoin jo jopa sen tuoksun. Olen selkeästi paranemassa.

Sairastellessa tulee lueskeltua paljon, kun ei oikein muutakaan voi. Vietin eilen monta tuntia Henrik Holapan ajatuksia haastavassa seurassa. Tämän uusnatsiksi kasvaneen nuorukaisen, joka sitten monen mutkan kautta tuli järkiinsä ja auttaa nyt mm. Exit- ohjelman kautta muita natsi- ja muiden radikaalien ääriaatteiden piiristä pois pyrkimistä harkitsevia, kirja haastoi omia ajatuksiani. Holappa kiinnostui jo pienenä poikana toisen maailmansodan käänteistä ja ajautui hiljalleen uusnatsiksi. Hän toteaa vihanneensa juutalaisia, vaikkei edes siinä hetkessä vihatessaan tuntenut yhtään ainutta juutalaista.

Kuinka moni meistä pelkää ja vihaa jotain tai joitain keitä ei edes ei tunne? Epäilen ovatko pienet virpovat muslimilapset tehneet Kiemungin Terhillekään yhtään mitään pahaa, mutta kovasti niitä täytyi hänen mukaansa ilkkua ja vihata. En vain oikein ymmärtänyt miksi?  Ei Holapan kirjakaan tarjonnut vastausta miksi joku ajautuu vihaamaan ja toinen ei. Holappa kertoo siskostaan, joka kauhistuu veljensä natsi-ideologiaa ja joka myöhemmin lämpimästi ilahtuu tämän tultua järkiinsä. Joten perhetaustakaan tuskin on syynä ainakaan aina siihen, kun ihminen sairastuu vihaan. Holappa itse toteaa:” Perheeni, harvat ystäväni tai edes koulukiusaamiseni eivät tehneet minusta uusnatsia. Minusta tuli uusnatsi, koska olin houkutteille avoin ja halusin tulla ihailemani ryhmän hyväksymäksi.” Olenko minä itse tehnyt niin, teenkö niin?  Onneksi voin katsoa tahriutuneeseen eteisen peiliin ja todeta olevani tästä melko vapaa.

Lopussa Holappa kuvaa uusnatsiaatteesta luopumistaan ja omistaa kirjansa viimeiset sanat kauniisti kihlatulleen: ”Hän on opettanut minulle kuinka menneisyyden virheitä ja vääriä valintoja voi korjata tekemällä nykyhetkessä oikeita valintoja.” Ajattelen samoin, kyllä ihminen voi aina muuttua, jos haluaa ja on riittävän rohkea myöntääkseen ajatelleensa nurinkurisesti ja sairastaneensa vihaa. Mutta maailma on edelleen täynnä vähemmän rohkeita miehiä ja naisia, jotka suoltavat ihmisvihaansa milloin mihinkin ideologisiin kääreisiin paketoituna.

Hännikäisen Timokin sai juuri  apurahan Kordelinin säätiöltä. En tiedä tarvitsisiko Timon ihmisvihan kyllästämiä ajatuksia tässä maailmassa  apurahalla tukea, kun hyvin sillä näyttää riittäneen rahat inspiroivaan alkoholijuomaan aiemminkin. ”Näytä tissit”, ”Hevosen Kyrpä” ja ”Neekerineekerineekeri” ovat tämän herkän mieslyyrikkomme suurimpia henkisiä tuotoksia. En rehellisyyden nimessä osaa sanoa, kykeneekö Timo vapautumaan katkeruudestaan ja ihmisvihastaan muuta tuotantoaan työstäessään. Jos ei, niin kovin korkealentoista taidetta ei Kordelinin säätiö ole tällä kertaa lähtenyt tukemaan.

Tiedän toki, että Timo on ansiokkaasti kirjoitellut muutakin. Esimerkiksi Persujen ajatushautomon  julkaisemaan ”Epäneutraaliin sukupuolikirjaan"  hän on raapustellut ajatuksiaan naisen asemasta. Aiemmin hän on kirjoittanut miehisestä selibaattituskastaan. Minusta nämä Timon ajatukset naisista ovat sitä tasoa, että soisin hänelle apurahan sijaan maksusitoumuksen pitkään terapiaan, että kykenisi olemaan maailmassa ilman näin suurta naisvihaa. Tai vihaa ylipäätään. Ja oivaltamaan että ne muutkin ovat ihmisiä joilla on oma tahtoa ja oikeus päättää itsestään, jopa naisilla.

Kuinka moni asia olisi täällä paremmin, jos ei tarvitsisi  kauheasti herkeämättä pelätä ja vihata itselleen tuntematonta. Kuinka tällöin esimerkiksi vähemmistöjen oikeudet olisi paljon helpompi asettaa oikeille kohdilleen. Vai osaako kukaan kertoa keneltä ja miksi esimerkiksi tasa-arvoinen avioliittolaki on ihan oikeasti pois? Tai mikäli translaki vihdoin saataisiin säädettyä ajan tasalle, kenen oikeuksia se kaventaa tai uhkaa? Ne ovat esimerkkejä laeista, jotka eivät vie keneltäkään pois mitään, mutta parantavat epätasa-arvoisessa asemassa elävien ihmisten asemaa ja elämänlaatua huomattavasti. Ei Niikon Mikan tai Räsäsen Päivin oma vanhemmuus tai avioliitto muutu yhtään miksikään jos joku muukin saa tasa-arvoisen siivun kakusta. Mutta heitä pelottaa ja maailma vähintäänkin romahtaa, jos itselle vieras onkin yhtä arvokasta.

Oikeastaan koko tämä maailma sairastaa epäluuloa ja vihaa. Toivon etten parin päivän päästä lue uutista, jossa kerrotaan  yhden maailman rikkaimpiin kuuluvan  ihmisvihaajan tulleen valituksi USA:n presidentiksi. Trumpin miltei koko kampanja on rakennettu epäluulon ja vihan varaan. Samankaltaista kotoperäistä  vihaamista löytyy konservatiivien epätoivoisista yrityksistä polkea ihmisten oikeuksia raamatun alle, rajakkien öyhötyksenä maahanmuuttajia vastaan, hallituksen kepittäessä köyhiä ja työttömiä. Luetteloa voisi kevyesti jatkaa miltei loputtomiin.

Ja toki  ihan rehellisyyden nimessä on myönnettävä, että vihaaminen ei ole näiden itseni ulkopuolisten ryhmien yksinoikeus.  Myös aivan vastakkaisista ajatusmaailmoista löytyy ihmisiä, jotka toistavat papukaijan tavoin oppimiaan ideologisia lauseita ja ovat kovin ärhäköitä toisin ajattelevia  kohtaan. Näitä kuumakalleja ja -kallettaria löytyy jopa rauhanaktivisteista.  Ehkä kyseessä on samanlainen sattuma kuin Holapan  kohdalla. Yksilö ajautuu  sattuman varaisesti elämän polulle ohjaaman kiivaan kannanoton ja oikeassaolemisen tunteen mahdollistaman aatteen pariin, joka samalla toimii sosiaalisena väylänä arvostuksen tai jonkun muun hyvän asian saavuttamiseksi.

Tälle ihmiselle toisin ajattelevat ovat uhka minuudelle, siksi he eivät voi olla ihmisiä sanan koko merkityksessä kuten samoin ajattelevat. Ehkäpä olemme kovin lähellä luontoa,  elämme laumassa ja kaipaamme alati johtajan hyväksyntää ja sitä että toinen samanlainen nyppisi hellästi kirppuja turkistamme. Tämän vuoksi olemme valmiit kyseenalaistamaan joidenkin muiden olemassaolon oikeutuksen teoreettisella tai jopa ihan konkreettisella tasolla. Älä uhkaa illuusiotani turvallisuudesta, lyön jos tulet ja viet fiktiiviset oikeuteni, joita minulla ei koskaan ole ollutkaan eikä tulisi olemaankaan. Henrik Holappa tarjoaa meille toivoa, ihminen voi ajatella asiat uudestaan, muuttua. Henrik saa flunssaisen ahdistukseni rauhoittumaan, ihminen ei ole ihan toivoton höppänä.

Lumihiutaleita satoi yhä hiljalleen. Ostostie peittyi lumeen. Maisema näytti joulukortilta, kontulalaiselta joulukortilta. Kahvi maistui  hyvältä.

 

 

 

Kommentarer (0)  
Digga (3 medl.)  
 Anmäl  

Tytöt ja pojat

Ryde Rytkönen  (uppdaterad av Ryde Rytkönen)

Pike soitti aamulla tai tarkennettuna aamupäivällä. Itselleni se kyllä oli aamua, koska vasta heräilin.  Mutta suurin osa muista auringon alla elävistä tuppaa kutsumaan hetkeä aamupäiväksi. Pike komensi minut pikaisesti pukemaan ja tulemaan ostarin baariin. Sen teki mieli aamupäiväolutta ja juttuseuraa.

Tuoppi oli tasaisesti kulunut, mutta olut maistui aina viileän maltaiselta kiilsi tuoppi uutuuttaan tai ei. Kapakka oli vasta täyttymässä aamuvuoron korjaussarjalaisista. Istuimme pöytään jossa nuokkui Rakkolaisen Saila naama turvonneena. Saila kertoi, että tänä viikonloppuna oli hiukan lipsahtanut pitkästä aikaa pitkäksi. En viitsinyt muistuttaa Sailaa, että elettiin jo keskiviikkoa. Saila oli ollut aiemmin hyväpalkkaisissa markkinointihommissa, mutta tuolla turvotuksella taitaisi jäädä myyntiprovisiot saamatta. Toisaalta työttömällä on aikaa laskea turvotustaan ihan ilman vippaskonsteja, joilla hiukan paremmassa asemassa olevat turvonneet alkoholistit tasoittavat punakkaa naamaansa ennen aamun ensimmäistä kokousta.

Pike luki meille ääneen Timo Soinin Plokia. Itseäni ärsyttää, kun joku leikkii ettei osaa kirjoittaa sanoja tai vierasperäisiä kirjaimia oikein. Kun niitä aidosti kirjoitustaidottomiakin on ainakin täällä meillä Kontulassa runsain mitoin, tosin paljon pienemmilla tienesteillä kuin tekorahvas ministeripemarilla ajeleva ulkomisteri Soini. Kyllä Plokistin kelpaa nyt hallituksessa leikellä meidän köyhimpien etuuksia ja ladella arvokonservatiisia typeryyksiään. Onnekseni olemme mukana eurossa, kun saisin kiljuraivokohtauksen jos Soini alkaisi tevalvoimaan markkaa tollarin kurssiin vedoten. Nyt Soini halusi ottaa kantaa tähän uusimpaan media- ja somekohuun koskien opetushallituksen koulujen "Tasa-arvotyö on taitolaji"-opasta, tosin tapansa mukaan lukematta alkuperäistä asiakirjaa. Mutta eihän se se perussuomalaisia yleensäkään haittaa ettei mitään asiasta tiedä, tärkeää on vain se kuinka asiat koetaan. Enkä  ihan ymmärrä mitä Soini pohjimmiltaan tarkoittaa kirjoittaessaan "...puhun miesten ja naisten tasa-arvosta, enkä sukupuolista. Olin oikeassa.  Tämä on arvokysymys. Arvokonservatiiville."  Todennäköisesti ei tapansa mukaan yhtään mitään. Mutta tämä opas ja tasa-arvojutut ovat Timon mielestä humpuukia, niin humpuukia ettei viitsi edes lukea mistä on kyse.

Pike ehdotti, että laatisimme Timolle ja muille arvokonservatiiveille kelpaavan "sukupuolten tasa-arvottomuus"-oppaan peruskouluihin, kun kerran tämä lapsen omaa identiteettiä ja itsemääräämistä kannustava opas ei kelpaa. Oppaan tulisi olla selkokielinen ja lyhyt, jotta arvokonservatiivien lukutaito ja keskittymiskyky varmasti riittäsivät sen läpilukemiseen. Päätimme, että jokainen laatisi meistä siihen yhden olennaisuuksiin keskittyvän pääteesin.

Sailakin virkistyi juotuaan päivän toisen tuoppinsa tyhjäksi ja ehdotti että ihan alkuun täytyy jatkuvasti  korostaa, että tytöt ovat tyttöjä ja pojat poikia. Tätä tulee hokea ja toistaa joka käänteessä ja paikassa, ettei vain asia vaivu unholaan ja kaikenmaailman transgenderihmiset valloita maailmaa. Se kun olisi kovin vaarallista tälle maailmankaikkeudelle, romauttaisi valtakunnantalouden  tai vähintäänkin Soinin mielenrauhan. Tämä tulisi ulottaa kaikkialle, kuten pettajien pikkujouluihin, niihin jossa perinteisesti lautettiin loppuillasta ravintolassa kolmen promillen kännissä karaokea ja toivuttiin lukukauden rasituksista.  Jokaisen opettajan olisi  laulettava Tean takavuosien biisi ”tytöt tykkää”.  Siinä oli sopivasti mukana myös kasvatusta luonnolliseen heteroseksuaalisuuteen. Vaihtoehtoisesti jos ei hallitse nuorekasta musiikkia, käy myös aikuisen naisen veisaaminen tai rekkamiehen möriseminen. Naissä jälkimmäisissä kyllä jäi heteroulottuvuus ikävästi vain heikon viittauksen varaan.

Hain meille lisää olutta. Ehdotin, että jo ala-asteelta olisi tärkeää kasvattaa tytöt tyttöjen ja pojat poikien ammatteihin. Mitä inhimillisen potentiaalin haaskuuta olisikaan, jos matemaattisesti lahjakas tyttö ryhtyisi isona vastoin luontoaan vaikkapa insinööriksi, ydinfyysikoksi tai tilastotieteilijäksi. Vain hoito- ja hoiva-ala oli naisille luonnostaan sovelias. Ehkä tälle luonnottomasti matemaattisesti lahjakkaalle tytölle järjestettäisiin joku kiva tet-jakso päiväkodista, vanhustentalosta tai muualta hoivapuolelta. Sieltä hän löytäisi paremmin sisäisen kutsumuksensa ja ymmärtäisi ryhtyä lähihoitajaksi ja menisi naimisiin matemaattisesti paljon lahjattomamman insinöörimiehen kanssa uhkaamatta tämän hegemonista asemaa perheen päänä. Myös poikien kohdalla pitää tietenkin ryhtyä vastaanvanlaisesti toimiin, ettei esimerkiksi balettitanssijan tai kosmetologin ammatti ikinä juolahda kenenkään armeijan kapiaiseksi paremmin soveltuvan herkän pojan mieliin. Oikeastaan kouluissa olisi myös hyvä ottaa käyttöön koulupuvut, tytöille vaaleanpunaiset ja pojille kauniin siniset. Tytöille tietenkin mekko, semmoinen jossa helma olisi säädyllisen matalalla. Näillä toimilla vahvistaisimme luonnollista arvokonservatiivista miehen ja naisen epätasa-arvoa.

Pike haki vuorostaan meille lisää olutta. Pike ehdotti että oikeastaan kannattaisi palata erillisiin tyttö- ja poikakouluihin. Paluu jonnekin historian lehdelle ennen pyörän keksimistä olisi muutoinkin arvokonservatiiveille mieluista. Tietenkin tässäkin yhteydessä  tulisi korostaa arvokonservatiivista uskonnontulkinnan mukaista luonnollista heteroseksuaalisuutta koko oppivelvollisuusajan ajan ettei vaan kenenkään pojan mieli suihkutilossa lipsahda ajattelijaguru Mika Raatikaista lainataksemme ”homokyyläyksen” puolelle. Näin voitaisiin helposti laatia tytöille ja pojille  omat opetusohjelmatkin alusta alkaen. Tytöt eivät tietenkään tarvitse sivistystä kuin sen verran, että osaavat miehensä rinnalla tarvittaessa edustaa ja keskustella miehen kanssa lauseilla joissa on enemmän kuin kolme sanaa. Englannin kielestä riittää siis kevyt small talk-sanasto, tärkeintä olisi keskittyä  käytännön aineisiin kuten kotitalouteen, lastenhoitoon ja uutena oppiaineena mukaan opetusohjelmaan  tulevaan  ”miten miellytän vastakkaista sukupuolta”-oppiaineeseen. No toki hiukan uskontoa pitää olla, myös sillä tämä jaotteluhan rakentuu luonnollisuuden ja raamatun oppien varaan. Näin voisi ainakin Soinin Plokikirjoituksia tulkita. Homoja ei ole eikä tule, ja vaikka olisikin niin ei niistä koulussa puhuta, humpuukia ovat  moiset ihmisen irvikuvat.

Sukupuoli- ja seksuaalikasvatuksessa tähdennettäisiin, kuinka naisen on tarkoitus miellyttää miestä. Omat tarpeet voi tyttö unohtaa jo myöhäisestä vaippaiästä lukien. Heteroseksuaalisen perheen perustaminen on elämän suurin tarkoitus ja kaikki muu on ideologista huttua. Nainen antautuu ja mies vie. Niin sen olla pitää. Luonnollinen järjestys, muu on humpuukia.  Välituntisin tytöt voisivat plarata tarkoin valittuja naistenlehtiä, joissa kerrotaan heteroseksuaalisen parisuhteen solmimisen onnesta. Pojat voisivat lukea Tekniikan Maailmaa ja puolisalaa pornolehtiä, jotta oppisivat ottamaan haltuunsa  heille kuuluvan osan maailmasta. Tässä kohden oli jo vaikea saada olutta nieltyä, kun kikattelimme kaikki kolme  hysteerisenä kuin ala-astetytöt. Emme kikatukseltamme enää kyenneet suunnittelemaan liikuntatunteja tytöille sisältäen sorjaa tamburiinin tahdissa hyppelyä hernepussit päälaella ja pojille reipasta joukkueurheilua testosteronin erityksen tehostamiseksi. Päätimme että oppaamme arvokonservatiiveille sukupuolten epätasa-arvoon kasvattamiseksi olisi valmis, eivät ne tämän pidempiä yleensä jaksaisi lukeakaan. Kommenttia irtoaisi jo pelkän otsikon perusteella, kuten yleensä näillä on tapana.

On se vaan hauska tuo pääpersun ajatusmaailma, harmi vaan että se on tosissaan. Onneksi maailma kumminkin on niinkuin on, eikä niinkuin se koetaan.  Ainakaan niinkuin arvokonservatiivi sen kokee. Otimme vielä yhdet.

 


 



Kommentarer (0)  
Digga (5 medl.)  
 Anmäl  

Niikon puhallus

Ryde Rytkönen  (uppdaterad av Ryde Rytkönen)

Maa oli vielä öisestä sateesta märkää kun astelin aamulla kohden Ärrää. Tervehdin tuttua oravaa, joka kallisteli päätään ja vilisti männynrunkoa pitkin ylemmäs. Ilman viileneminen tuntui lievänä nipistelynä nenänpäässä. Kohta olisi taas talvi, sitten taas kevät ja kesä ja syksy ja talvi. Joku on asettanut elämääni pikakelauksen, päivät vaan karkaavat toisiltaan sangen vauhdikkaasti.

Hämeenheimon Pike, Lehikoisen Keijo ja Kaukolan Susu kävivät saapuessani kiivasta keskustelua. Pikeä tuohdutti viimeaikainen STM:n jakamien ruokarahojen kähminta Samaria ry:lle. Pike kutsui tätä operaatiota "Niikon puhallukseksi". STM oli ohjannut ylimääräistä avustusrahaa yhdistyksille haettavaksi käyttötarkoituksena ruoka-apu ja muu vastaavanlainen köyhyyden lieventäminen.  Persujen kähminnän ansiosta isoin rahapotti 765000 euroa  valahti  persujen uskovaissiiven fundamentalisteihin kiinteästi sidoksissa oleville yhdistyksille, eli Mika Niikkoa lähellä oleville Samaria ry:n tyypeille, jotka edelleen jakavat summaa kivasti keskenään yhdistyksille joilla ei ole koskaan ollut mitään tekemistä tuoka-avun kanssa mutta hihhuliuskisten kanssa kovinkin. Tuumasin, että semmoista  nälkää minullakaan ei olisi, että hakisin apua Helluntaisilta eheytykseen uskovilta hihhuleilta. Niikkohan on puuhamies ja äänitorvi myös tasa-arvoista avioliittolakia vastustavissa porukoissa. Söisin mieluummin kynsinauhojani kuin Niikon puljun ruoka-apua.

Susu koetti tapansa mukaan puolustella Persuja ja jopa tätäkin päätöstä. Tosin Susua kyllä hiukan arvelutti tässä kohden hiukan tämä uskonnollinen fundamentalismi, joka ilmiselvästi tuotti hiukan keskimääräistä suurempaa säröä sen muutoin persuuntuneeseen maailmankuvaan. Susu oli ymmärtääkseni vakaumuksellinen ateisti.

Mutta ei tässä kyllä  järjen häivää ollut. STM jakoi rahaa ruoka-apuun ja tämän kaltaisiin köyhyyttä lieventäviin hankkeisiin ja jostain kumman syystä suurin osa rahasta ohjautui yhdistykselle, jonka toimintaedellytykset arvioitiin THL:n arvioinnissa selkeästi heikommaksi kuin toisen hakijan, jolla oli pitkät ja toimivat traditiot asian parissa toimimisessa. Lisäksi avun oli arvioitu  paremmin kohdentuvan ja saavuttavan laajemmin kohderyhmänsä tämän näppejään nuolemaan jääneen Sininauhayhdistyksen avulla. Koko juttu haisi ja kauas. Lopuksi asiaa oli perusteltu sillä, että Samarialaiset hankkisivat rahalla kylmäkuljetusautoja. Miksi ihmeessä ruoka-apurahoja annettiin kylmäautojen ostamiseen, kun toisilla yhdistyksillä niitä olisi jo ollut ja rahat olisi voitu kohdentaa oikeasti ruoka-apuun? Persuus yhdistettynä fundamentalistiseen uskovaisuuteen on yhdistelmä jota ei kannattaisi päästää valtaan. Lopputulos tulee kalliiksi.

Keijo huomautti että ensin nämä Persut ovat olleet innoissaan mukana leikkaamassa kaikkein köyhimmiltä elintärkeitä etuuksia, vaikka vaalikampanjoissaan kaikkea muuta taannoin  väittivätkin. Sitten ne ohjaavat rahat kavereittensa fundamentalistien hihhulijärjestöjen hallinnoimiin pikkupuljuihin. Keijo toivoi, että tasapuolisuuden vuoksi tämä kuuluisa Kontulan imaami  saisi yhtä paljon rahaa ruoka-avun organisoimiseksi. Eivät helluntailaiset ole mikään neutraali toimija jolta kukaan meistä haluaisi ottaa apua vastaan kuin aseella uhaten. Susun oli hiukan vaikea argumentoida tätä vastaan, kun se ei persuudestaan huolimatta pitänyt asioiden kytkemisestä uskonnollisuuteen.

Pari päivää sitten luin netistä uutisen, jossa suomalaisten todettiin olevan kovin huonoja asettumaan toisen asemaan. Olemme kansakuntana empatiattomuuden kärkikastia. Minusta tuntuu, että olisin voinut kertoa tämän tosiseikan kokemukseni perusteella  ihan ilman tutkimuksiakin. Meillä  työttömyyden ajatellaan olevan työttömän oma vika, laiskuushan siihen aina on syynä eikä työpaikkojen puute, vaikka vapaita työpaikkoja kuinka yksi noin sataa hakijaa kohden. Kokoomuslaiset ovat ratkaisseet tämän pulman patistamalla kaikki työttömän metsiin tekemään sieltä jotenkin löytyvää tekemätöntä työtä. Jos oli kerran itsensä päästänyt työttömäksi niin metsään vaan tekemätöntä työtä tekemään ilman palkkaa, empatiaa saati sitten palkkaa ei kokoomuksen Koskelta ja kavereilta heruisi.

Entäpä kaikki nämä ihmisoikeuksien kaventamiseen tähtäävät koulukiusaajia muistuttavat poliitikkomme.? Viime aikoien empatianpuuteykkönen oli Keijoon mielestä ehdottomasti persujen Sebastian Tynkkynen, jonka huippusuorituksiin kuuluu Batmanina esiintyminen ja puoluetunnuksilla olevien pillien jakaminen mielenilmaisussa vastoin kuolleen ihmisen omaisten toivomuksia ja myöhemmin tällä teolla retostelu, joka saa paatuneimmankin kontulalaisen koulukiusaajan näyttämään psyykkiseltä pyhäkoululaiselta.

Pike totesi, että empatian puute on selkeästi toimintaa ohjaava voima myös näissä aitoavioliittoihmisten parissa, joita aiemmin parjaamamme Mika Niikkokin edustaa. Päässä pyörii mantran tavoin "pahan homon" pelko ja kun tämä fiktiivinen  "paha homo" uhkaa pientä minää ja pienen minän fiktiivisesti etuoikeutettua asemaa, niin sitä oikeaa ihmistä, lähimmäistä, voi kohdella miten vaan sattuu huvittamaan. Ihmisiä voi pilkata ja solvata oman ideologisen urpoutensa suojista sen sijaan että myötätuntoisena soisi lähimmäiselleen samat oikeudet kuin itselleenkin.  Välillä, totesi Pike edelleen, tuntuu kuin nämä kiivaimmat homojen oikeuksien kiistäjät pelkäisivät tosiasioita ja nykyaikaa kuin ruttoa. Kun se homous ei edelleenkään tartu eikä leviä, vaikka ihmisoikeudet väistämättä valtaavatkin alaa. Mikään propaganda ei tee meistä yhtään enemmän homoja, me ollaan täällä aina, eilen, tänään ja huomenna . Valinta käydään vain siitä, ollaanko valmiita suomaan toiselle myös sama onnellisuus mikä itselle ajatellaan kuuluvan.

Mikä tässä on niin vaikeaa? Minulta ei ole pois jos joku toinenkin saa. Ei minun pientä eläkettäni nostettaisi, vaikka kaikki pakolaiskeskukset lakkautettaisiin. Mutta ihmisenä olemisen kannalta toisten kohteleminen oikeuksiltaan tasevertaisina on tärkeää. Ei Niikon Mikan  tai Räsäsen Päivin avioliitto lakkaa olemasta heille se oikea, kun minäkin voin halutessani avioitua. Eivätkä työttömät muutu laiskoiksi luusereiksi, jos tunnustetaan se tosiseikka että töitä ei nyt vaan tällä hetkellä ole kaikille tarjolla. Miksi tämä on kaikki niin helppoa ymmärtää täällä Kontulassa?

 

Kommentarer (1)  
Digga (5 medl.)  
 Anmäl  

Politiikan päiväkodissa

Ryde Rytkönen  (uppdaterad av Ryde Rytkönen)

Syysilma on jo hennosti viilentynyt mukavan  kirpeäksi.  Syksy on tullut tänne Kontulaan vauhdilla ja värikkäästi. Suunnittelin, että kaivan palattuani villasukat esiin komeron perukoilta. Ne lämmittävät huomattavasti paremmin kuin nämä reikäiset tennissukat. Tervehdin tuttua oravaa mennessäni, se tuijotti hetken ja siirtyi rapistellen ylemmäs männynrunkoa pitkin.

Ärrällä odottivat Lehikoisen Keijo, Tissarin Erja ja Hämeenheimon Pike.  Erjan nuorin lapsi, pieni Laina Elvira oli mennyt naapuriin aamuksi  leikkimään, joten Erjakin pääsi Ärräkahville. Erja kertoi Lainalla olevan menossa melkoisen  pahan uhmaiän ja menon olevan sen mukaista. Ilmaisut  ”minun” ja ”minä haluan” olivat tulleet mukaan keskeiseksi elementiksi lapsen vakituiseen sanavarastoon.

Pike naureskeli, että eihän tuo nyt mitenkään lasten etuoikeus ollut tämä itku ja parku tai vääristynyt käsitys omistamisesta ja kahmimisesta. Ministeri Anne Berner oli päässyt valtakunnan luetuimpaan iltapäivälehteen saakka itkemään. Pike referoi artikkelista olennaisimmat kohdat:  Berner kertoo itkevänsä usein,  kun hän kokee niin kovin  suurta tuskaa tämän Finavia sotkun tähden. Suurin  itku Annelta  irtoaa kun hän näkee täysi-ikäisten partaa pukkaavien poikiensa kärsivän kovin tästä itkemisestään.

Erja huomautti, että niinhän se uhmaikäinen Laina Elvirakin alkaa itkemään, ei tosin sentään  Iltasanomissa saakka, kun ei saa ottaa kaverin lelua tai sulloa kaupan karkkihyllyltä määrättömästi lakritsaa äidin maksettavaksi.  Samaahan tämä Anne Erjan mielestä tässä tekee: parkuu kuin päiväkotilapsi sitä, että tuhma tarhatäti tai Annen tapauksessa huolestunut veronmaksaja huomauttaa ettei nyt ihan noin härskisti saa siirrellä omaisuutta omaan taskuun, kun se omaisuus kuuluu meille kaikille. Tai että ihan kaikkea haluamaansa ei voikaan  maksattaa meillä veronmaksajilla.

Keijo pohti, että mitä tapahtuisi jos se itse menisi itkemään Ilta-Sanomiin taannoista taisteluaan vakuutuslääkäreiden ja TE-keskuksen kanssa. Tai että sen poika menisi itkemään taannoista työttömyyttään. Kuinka ne molemmat yhdessä itkisivät toistensa huonoa kohtelua loputtomassa viranomaisluukkumeressä. Ketään lukijaa tuskin tämmöinen köyhän itku kiinnostaisi, rikkaan muiden pussilla varkaissa käyvän itku on absoluuttisesti kiinnostavampaa.

Pike huomautti, että journalistikollega on tuossa jutussaan  kyllä pelannut ihan Bernerin asettamilla pelisäännöillä, tehnyt juuri sitä valkopesua mitä on toivottukin. Mitähän seuraavaksi, pohti Pike. Itkuista ihmistä kun ei ole niin helppo tuomita. Erja nyökkäili. Niin se uhmaikäinen lapsikin toimii, kovaäänistä itkua vaan maailmankaikkeuteen, niin äiti ei viitsi olla kovin vihainen. Äidin tekee mieli lohduttaa, vaikka lapsi olisi ollut kuinka tuhma. Miksi Annen itkusta sen tekemien tuhmuuksien jälkeen on tärkeämpi asia julkaistavaksi kuin sen tekemät mittavat tuhmuudet?

Toinen, joka Piken mielestä viime aikoina on avautunut päiväkotimaiseen tapaan on kokoomuksen terävimpään ideologiseen älymystöön kuuluva  Susanna Koski. Menneellä viikolla Susanna neuvoi työttömiä menemään metsään ja hommaamaan sieltä itselleen tekemätöntä työtä. Kuulemma riitti kun ihan vaan katseli ympärilleen, siellä se tekemätön työ lymyili. Ilmeisesti siellä lymyää joku luoliin piiloutunut palkanmaksajakin vai mistähän Susanna ajatteli että tämä tekemätön työ maksaa tekijälleen palkan. Ja mitähän tämä tekemätön työ siellä metsässä mahtoi olla, kun marjastusaika oli auttamatta ohitse ja sienistäkin löytyi enää syksyn viimeisintä satoa. Susanna ei tosin itse ole valmis menemään metsään ollenkaan, vaan viisaana naisena pidättäytyy ja viihtyy tässä konsultatiivisessa  muiden neuvomisessa eli asiantuntijaroolissa.

Pike muisteli lapsuuttaan. Sen naapurissa oli asunut Sirja-niminen tyttö, joka oli jo pienenä tuntenut paloa johtajuuteen. Sirja oli pistänyt muut lapset tekemään kaikkea hoopoa, esimerkiksi varastamaan itselleen karkkia kaupasta. Kulmakunnan lapset nöyrin mielin sitten kävivät pöllimässä Sirjalle Dacapoa ja mitä nyt silloin kaupasta sai. Sirja määräsi mitä tehtiin, mutta ei se itse alentunut tekemään samoja asioita. Se oli hirveän ulkokultainen, etenkin aikuisten edessä. Muut lapset olivat tyhmiä ja pahoja, minkä Sirja kyllä mieluusti viestitti aikuisille. Pike kertoi kerran jääneensä kiinni Dacapon näpistämisestä. Kauppias oli rauhallisesti kysynyt, miksi ihmeessä Pike oli oikeastaan näpistellyt. Pike oli katsonut kauppiasta kyynelehtien silmiin ja kertonut rehellisesti, ettei se nyt niin hullu ollut että itselleen olisi varastanut, kun moinen teko oli väärin. Sirjalle kertoi itsensä ja muiden näpistelevän, muuten olisi joutunut ikuiseen epäsuosioon ja kiusatuksi. Pike ei tiennyt mitä Sirjalle nyt kuului, mutta arveli tämän luonteensa puolesta olevan yksityistämistä ajava kokoomus- tai keskustapoliitikko. Menetelmä kun  oli sangen toimiva; muut tekevät likaiset työt ja Sirja kääri voitot. Keijo huomautti, että täydellisintä olisi ollut jos Sirja olisi vielä myynyt Pikelle takaisin tämän sille pakotettuna varastamat patukat kaupan hintaa kalliimmalla. Tätä mallia voitaisiin vaikka soveltaa sitten sote-mallin palveluiden yksityistämishankkeissa.

Keijo huomautti naureskellen, että meidän kyllä oikeastaan pitäisi ottaa reiluuden vuoksi tasa-arvoisempi näkökulma tähän päiväkotiasiaan. Keijolle tuli mieleen kovin moni miespoliitikko eräästä jytkähtelevästä oikeistopopulistisesta puolueesta, jotka olivat vasta  turvautuneet noloihin hätävalheisiin ja totuuden suoranaiseen vääristelyyn. Eihän esimerkiksi pikku-Olli nyt mikään natsi ollut, sattuipa vaan seisoskelemaan ryhmäkuvassa sattumalta samaan aikaan valtakunnan keskeisten uusnatsien kanssa. Hieno valokuva siitä tuli, kenenkään tuplaleuka ei ikävästi paistanut kuvasta ja jokainen oli suhteellisen onnistunut ilmeeltäänkin. Silmätkin olivat auki eikä kukaan punoittanut nolosti. Kyllä moista kuvaa kelpasi ylpeydellä esitellä. Eikä se pikku-Olli mitenkään  nyt oikein voi tietää keitä  juttuja kommentoivat facebook-kaverit oikeasti olivat, miten sitä nyt kavereistaan tietäisi.  Eikä tietenkään poikien mielestä ole oikeutta sanoa natseja tuhmiksi, kun  vasemmistoanarkistituhmulit ovat ainakin melkein yhtä tuhmia.

Persujen Sebastian Tynkkynen kyllä tarvitsisi Keijon mielestä aikuisenakin päiväkotipaikan. Sebastianista oli taannoin  hauskaa uhmata natsien tappaman nuoren miehen  omaisten toivetta jättää puoluetunnukset kotiin ja Sebu oli päättänyt mennä mielenosoitukseen jakelemaan persutunnuksilla varustettuja pillejä Batmaniksi pukeutuneena. Tämä on jälkeen se oli vielä leuhkinut ja  retostellut tempauksellaan netissä kuin pahinkin koulukiusaaja. Sebastian voisi Erjan mielestä olla kovin viihdyttävä hahmo päiväkodissa, niin tytöt kuin pojatkin tykkäisivät taatusti Batman-asuisesta Sebusta, kunhan tämä opettelisi olemaan ihmisiksi. Sebu voisi ehkä kuntoutua kivaksi nuoreksi  jossain  muiden huomioonottamista opettelevassa päiväkotiryhmässä. Erja kertoi olleensa taannoin työharjoittelussa päiväkoti Leppäkertussa, missä oli saatu hyviä tuloksia  kiusaamiseen taipuvaisen hyvin huomiohakuisen omahoidettava-lapsen kuntouttamisessa.

Minusta tämä meidän presidenttimmekin, Sauli, oli hiukan nolo. Tai ainakin herra presidentin  selitykset olivat viime aikoina kovasti muistuttaneet  kielletystä puuhastelusta kiinni jääneen päiväkotilapsen hätävalheita. Isot tuhmat pojat ampuivat taannoin lentokoneen ohjuksilla alas, tästä kummasti närkästyneet toiset isot pojat  halusivat lainata Saulin lelukomerosta leluja ja  tarvikkeita asiaan syyllisen ja tapahtumien kulun selvittämiseksi. Sale lupasi että tietenkin, mehän  ollaan kivoja kyllä me tietysti autetaan. Ja juuri kun se sai sen sanottua suustaan, se muistikin että tästähän  joutuu kyllä naapuritalon isojen  poikien epäsuosioon, mikä oli vielä pelottavampi asia. Nyt olikin harmin, kiemurtelun  ja nolon julkisen selittelyn paikka. No, tämän takia sitten kiillotellaan Suomi-päiväkodin kuvaa taas niin että luutut viuhuvat. Politiikan pojatkin osasivat nämä päiväkotileikit oikein hyvin.

Meitä nauratti kovasti, oli vaikea saada kahviaan nieltyä. Mutta nauru loppui lyhyeen,  kun muistimme, mitä nämä meidän politiikan päiväkotilaisemme oikeasti saivat aikaan: lisää köyhyyttä, kasvavia tuloeroja,  palveluiden laikkauksia ja kaikenlaista epätasa-arvoa. Pienen uhmaikäisen Laina Elviran temput olivat seuraamuksiltaan lastenleikkiäverrattuna politiikan päiväkotilaisten vastaaviin.

 

Kommentarer (0)  
Digga (3 medl.)  
 Anmäl  

Nasset ja neljäs valtakunta

Ryde Rytkönen  (uppdaterad av Ryde Rytkönen)

Kävelin tuttua polkua pitkin kohden Ärrää perinteeksi muodostuneelle aamukahville. Tuttu orava tuijotteli menoani kallistellen päätään. Mietin miten rutiinit toivat tehokkaasti turvallisuuden tunnetta ihmismieleen, tunnetta osallisuudesta ja kuulumisesta tähän pieneen lokoseen maailmankaikkeudessa, jota Kontulaksi kutsutaan.

Hämeenheimon Pike näytti pahaenteisen kiukkuiselta jo saapuessani. Arvelin sen johtuvan Kaukolan Sususta, joka oli taas vaihteeksi  tullut meitä ilahduttamaan tai suututtamaan. Niiden kahden henkilökemiat eivät kerta kaikkiaan toimineet. Tai ehkä syynä oli Susun hiukan kapoinen ja ihmisvihamielinen ajatusmaailma, joka oli mahdollisimman etäällä Piken omasta ajatusmaailmasta. Lehikoisen Keijo näytti aidosti helpottuneelta, kun saavuin tasapainottamaan konfliktirintamaa.

Arvasin, että tänään puhuisimme natseista, kotoisemmin nasseista sekä Suomen vastarintaliikkeestä ja tätä maata kovin kuohuttaneesta onnettomasta tragediasta, jossa nuori mies sai lopputulemana surmansa ilmaistuaan erimielisyyttään steissillä lappusiaan jakavien natsien aatteen kanssa. Uusnatsi nimeltä Jesse Eppu Oskari Torniainen oli uutistietojen mukaan potkaissut tätä jo paikalta poistuvaa nuorta miestä.  Uhri oli kaatunut, lyönyt päänsä ja myöhemmin kuollut pahoinpitelystä aiheutuneisiin vammoihin.

Minua hiukan aihe jo kyllästytti. Osa porukasta koetti syyllistää uhria, leimata tätä narkomaaniksi tai ties miksi. Ihan sama vaikka kyseessä olisi suoneen saapasrasvaa piikittävä nisti tai marseljeesiä väärinpäin viheltelevä mielenterveyskuntoutuja, ihmistä ei saa tappaa vaikka olisi mikä. Ja se, että on eri mieltä jostain jonkun kilipäisen nassen kanssa ei käy millään muotoa poikkeuksesta tähän sääntöön. Ja yhtä rasittavaa on nillitys siitä, että miksi ei samalla maanisesti loputtomiin puhuta maahanmuuttajien tekemistä rikoksista. Voin minä niistäkin puhua tässä yhteydessä, jos ne maahanmuuttajien väkivallanteot ovat poliittisesti motivoituneita ja nassejen tavoin järjestäytyneen organisaation tekemiä.  Semmoisia ei nyt vielä ole Suomessa ollut, onneksi ja toivotaan ettei tulekaan. Muutoin kai maahanmuuttajan tekemästä kuolemaan johtaneesta ryöstöstä voi keskustella samaan hengenvetoon muiden kuolemaan johtaneiden ryöstöjen rinnalla, joiden motiivina on anastaa omaisuutta toiselta omaan käyttöön.

Pike ihmetteli, että miksi ihmeessä nämä natsit haaveilevat jostain kumman kansallisvaltiosta, joka ei semmoinen kumminkaan ole. Isänmaallisia nämä hyypiöt eivät Piken mukaan parhaallakaan tahdolla tulkittuna ole millään muotoa. Nämä vapautuliikkeen eli SVL:n nasset kun tahtovat liittää meidät yhteen Ruotsin ja muiden pohjoismaiden kanssa. Pike totesi, että vilkaisu historian kirjaan kannattaisi. Kansallisaatteen myötähän taannoin melko moni vaihtoi aatteen palossaan ruotsinkielisen sukunimensä suomenkieliseksi. Silloin  siitä ruotsalaisuuden taakasta tahdottiin päästä hirveällä tohinalla eroon ja olla isänmaallisesti suomalaisia. Toisaalta näiden äärinassikoiden arvellaan saavan runsaasti tukea ja rahoitusta itänaapurista.  Itänaapurin vallan alta  irtaantumista juhlistamme joka vuosi 6.12. liput hulmuten kun vietämme itsenäisyyspäivää. Ei kuullosta kovin isänmaalliselta tämä SVL:n nassejen luopiosakki.

Susu koetti avata suutaan ja sanoa jotain siitä, että nämä kirkasotsaiset nasset sentään valtaan päästyään  pitäisivät Suomen rodullisesti puhtaana ja ne hoitaisivat kaikenmaailman matut kaukaisimpaan hittoon täältä tuohivirsuistamme pyörimästä. Keijo arveli, että Susun kannattaisi katsoa peiliin pitkään ja miettiä asiaa tarkoin, ennen kuin alkaa moista toivoa. Luuliko Susu tosissaan, että kansallisosialistinen valtio kaipasi koulunsa kesken jättäneitä pikkuisen päihdeongelmaisia pikkurikollisia ammattitaidottomia naisia? Oliko Susu ihan varma, että pelkät rasistiset mielipiteet riittäisivät pitämään sen minkään yhteiskuntajärjestelmän keskiössä?

Keijo pohti tämän  Elielinaukiolla kuolemaan johtaneen potkun potkaisseen herra Torniaisen tulevaisuutta tulevassa nassejen Pohjolan valtakunnassa, joka varmaan olisi laskujemme mukaan sitten neljäs valtakunta. Tällä herra Torniaisen  tilillä oli pitkä liuta väkivaltarikoksia ja muuta urpoilua, kuten roskiskatosten polttelua ja muuta yhtä luovaa yhteiskunallista vaikuttamisyritystä. Taannoinen Natsi-Saksa oli rakennettu hyvin hierarkisesti ja kurinalaisesti,  siellä eivät alkuriehumisten jälkeen impulssikontrollihäiriöstä kärsivät aggressiotaan holtittomasti ympäristöön projisoivat hiukan heikkolahjaiset pikkurikolliset pojannassikat pitkälle pärjänneet. Pike muistutti, että juuri näin. Adolf Hoo kyllä käytti alkuun näitä lihaksikkaita rähisijöitä, SA-joukkoja, pelotteluun ja vastustajien hiljentämiseen. Kun vallankahva oli tukevasti Adolfin kädessä, saivat nämä SA:n johtohahmot kivasti ja ripeästi menolipun hautuumaalle.

Totalitaristiset johtamistavat ovat siitä käteviä, että siinä ei sitten enää kantelu ihmisoikeustuomioistuimeen auta kun huomaakin joutuneensa oppositioon. Pike suositti, että ennen kuin alkaa moista systeemiä haikailemaan, kannattaa tarkoin pohtia onko itse tai itselleen tärkeät ihmiset ja asiat ihan varmasti turvassa joka ikisessä käänteessä. Tämmöistä turvaa tuskin on, jos suureksi johtajaksi sattuukin valikoitumaan joku hiukan paranoidimpi tyyppi jolla on toveri Stalin tapaiset metodit, niin parhaat kamutkin häipyvät leirielämän uumeniin. Eikä tämmöisessä systeemissä ole johtajakaan ikuisesti turvassa. Historia on kovin opettavainen oppiaine, jos sitä ei vaan unohda, myhäili Pike.

Meille homoillehan tämä peli on selkeä ja valinta helppo. Uusnatsisimin kannattaminen ei ole oikein mitenkään päin sovitettavissa  olemassaolomme oikeutuksen vaatimuksen  kanssa. Mutta kannattako kenenkään muunkaan kannattaa moista aatetta: demokratia on kumminkin siinä mielessä reilumpi peli,  että se antaa jokaiselle ainakin teroriassa mahdollisuuden osallistua ja vaikuttaa. Jopa noille erityiskoulujen erityisoppilaille, jotka nyt palapelihouissaan pelottelevat potkivat ihmisiä hengiltä. Maailmassa on tilaa meille kaikille, mutta asioista ei tule antaa päätösvaltaa eniten aggressiivista testosteroniuhoa pullistevalle ääliönasselle, koska joudumme pelkäämään.

Päätimme Piken kanssa että kannamme kortemme kekoon. Ensi lauantaina lähtisimme "Peli Poikki-rikotaan hiljaisuus"- mielenilmaukseen vastustamaan rasismia ja uusnatsismin saamaa hiljaista hyväksyntää. Tulkaa mukaan, että meidän  ei tarvisisi koskaan pelätä.

 

 

Kommentarer (0)  
Digga (4 medl.)  
 Anmäl  

Säästökuurilla

Ryde Rytkönen  (uppdaterad av Ryde Rytkönen)

Aamulla maa tuoksui viehättävästi syksylle. Lehtien vihreä taittuu jo lämpimiin sävyihin, onneksi syksyn syvään punaiseen sen on vielä matkaa. Ilma oli mukavan raikas. Mietin,  mitenköhän tuo kovin tutuksi tullut orava aikoo viettää talvensa. Varastointipuuhia sillä oli varmasti ollut viime aikona kovasti.

Ärrällä odottivat tutut ihmiset: Hämeenheimon Pike, Tissarin Erja, Kauppisen Kaija ja Lehikoisen Keijo. Pidän erityisesti tästä saapumisen hetkestä kun astun keskelle puheensorinaa, joka on milloin kiivasta, milloin iloista. Kaija oli juuri kertomassa tarinaa serkustaan Sirpasta, joka asui Myllypurossa. Sirpalla oli melkoisen monta mielenterveyspuolen diagnoosia ja viime aikoina Kaija oli saanut eri tahoilta paljon viestejä , että serkku oli mennyt entistä huonompaan kuntoon. Kaija oli ainoa lähellä asuva sukulainen, ystäviä ei Sirpalla enää juurikaan ollut.  Naapurit kertoivat sen puuhastelevan outoja asioita pihalla outoon aikaan. Viime yönä se oli laulanut uskonnollisia , ilmeisesti hindulaisia lauluja ja lyönyt rumpua lakanaan kääriytyneenä. Naapuri  soitti Kaijalle huolissaan.  Kaija kertoi lähteneensä  paikalle siltä istumalta, serkku oli puhunut kovin sekavia, mutta oli ollut suhteellisen hyväntuulinen. Lääkkeet olivat taas olleet ottamatta ties kuinka pitkältä ajalta ja jutut liikkuivat linnunradan sfääreistä kengännauhoihin. Serkku ei ollut nukkunut moneen yöhön ja sitä ahdisti.

Kaija kertoi taas kerran soittaneensa hätäkeskukseen ja pyytäneensä ambulanssia. Kiireetön ambulanssi luvattiinkin lähettää paikalle, kunhan se olisi ensin käynyt parilla muulla keikalla. Kaija oli odotellut takapihalla miltei kaksi tuntia  sekavia puhuvan serkkunsa  kanssa ja soittanut vielä pari kertaa hätäkeskukseen tiedustellakseen ambulanssin perään. Lopulta lanssi oli tullut ja serkku vietiin Malmin päivystyssairaalaan psykiatriseen arvioon sillä lopputuloksella, että lääkäri oli katsonut, ettei hoidon tarvetta taaskaan  ollut. Kaija tunsi itsensä kovin voimattomaksi. Serkun kunnosta oli koko lähitienoo hän itse mukaan lukien tehnyt selkeän havainnon, että kunto oli romahtanut erittäin huonoksi ja lääkitys ottamatta.  Sisko sai usein kramppeja ja oli vaaraksi itselleen, kun ei raukka ymmärtänyt tilaansa eikä sairauden tunteesta ollut tietoakaan.  Ainoa joka ei ilmiselvää hoidon tarvetta ymmärtänyt oli lääkäri, joka teki päätöksensä hoidon tarpeesta tai tarpeettomuudesta hyvin  pikaisen kohtaamisen perusteella.

Pike pohti, että nykyisin tämä kaupunki tai koko valtakunta rakentaa palveluitaan oudolla logiikalla; mitä vähemmän ihmiset pääsevät tarvitsemiensa palveluiden pariin sen parempi. Mielenterveypalvelut tehdään vaikeasti saataviksi, niin että hoitoon ei juuri kukaan voi päästä. Ainakaan semmoinen ihminen jolla ei ole rikasta ja vaikutusvaltaista sukua painostamassa eikä etenkään semmoinen yksinäinen köyhä ihminen, jonka ei voida ajatella olevan kuntoutettavissa takaisin työelämään. On aika hankala kuunnella jonotusääntä tai vaatia hoitoa päivystyksessä kerta toisensa jälkeen jos on vaikkapa syvän masennuksen syövereissä tai harhat kertovat puhelimen olevan saatanasta. Pllereitä kyllä saa suhteellisen helposti miltä vaan lääkäriltä. Erja kerto, että  sen nuorimman lapsen isä, Kakkisen Urpo oli juuri rehvastellut Kontumarketin kulmalla saaneensa pillereitä niin että nyt riitti kunnolla myyntiin saakka. Urpo oli edelleenkin melkoisen sekainen käytössään, kaikki mistä saattoi kuvitella päihtyvänsä meni vauhdikkaasti kurkusta alas tai suoneen.

Keijo kertoi juuri lukeneensa, että hallitus kaavailee hurjia säästöjä vanhustenhuoltoon. Koko sote-sektorilta hallitus koettaa haalia 3 miljardin säästöjä, listan alussa ovat vanhukset, vammaiset, nuorisopsykiatria sekä aikuistenmielenterveys- ja päihdepalvelut.  Helsingin kaupungin entinen apulaiskaupunginjohtaja Rätyhän linjasi suuressa viisaudessaan että vanhusten on ehdottomasti parasta asua kotonaan. Erja puhahti, että niin varmaan, jos edes ymmärtäisi asuvansa kotonaan. Erja oli juuri tehnyt lähihoitajaopintojensa käytännön harjoittelujakson vanhusten kotihoidossa ja oli sitä mieltä, että kotihoito oli pahimmillaan synonyymi heitteillejätölle. Ihmiset, jotka eivät enää muistaneet lastensa nimeä, puolisonsa nimeä tai edes pahimmillaan omaa nimeään eivät päässeet laitoshoitoon. Siellä ne mummot ja papat sitten seikkailivat rollaattorirallia ympäri stadia ja konstaapelit kiikuttivat niitä kotiin, missä eivät muistaneet asuvansa. Tai sitten mummot olivat niin kipeitä että eivät päässeet liikkumaan, kotihoito kävi muutaman kerran päivässä siirtämäsää mummua eri asentoihin ja ruokkimassa pikaisesti eli pitämässä hengissä.

Mitä järkeä näistä oli säästää? Eikö palveluita kannattaisi tarjota enemmän, kun tarve oli jatkuvasti miltei eksponentiaalisesti kasvava. Nuorten psykiatrinen hoito voisi pelastaa vielä lievästi oireilevan teinin takaisin elämään ja ajautumasta aikuispsykiatrian asiakkaaksi. Joku voisi vieläpä kuntoutua ihan onnelliseksi ihmiseksi. Päihdehuolto voisi auttaa ihmisiä raitistumaan.  Erja oli tästä hyvä esimerkki. Sillä oli ollut tuuria, kun sen vihdoin raitistuessa elettiin vielä aikoja, jolloin ihminen pääsi palveluiden piiriin. Se oli ollut ensin katkolla, sitten Tervalammilla kuntoutuksessa, minkä jälkeen se oli vielä jatkanut avohoidossa a-klinikalla ja käynyt lisäksi aa-ryhmissä. Pike pohti, että lopputulemana saatiin aikaan melkoinen säästö; Erja asui lapsensa kanssa, ei tarvittukaan kallista lastensuojelun sijoitusta kodin ulkopuolelle sijaisperheeseen tai laitokseen ja nyt Erja oli valmistumassa lähihoitajaksi ja aloittaisi kohta ihan oikeat työt.  Lisäksi Erja ja sen pieni tytär, Laina Elvira, elivät suhteellisen rauhallista ja tavallista elämää. Ei enää poliisin hälytyskeikkoja perheväkivallan takia, sairaalareissuja tai mitään muutakaan kuluja aiheuttavaa. Pike tuumasi, että säästäminen väärässä kohden ei ole järkevän ihmisen hommaa, mutta nykyhallitusta ei kyllä järkevyydestä voi muutoinkaan juuri syytellä.

Tuumasin, että maailma on kääntynyt jotenkin  nurin. Aiemmin ajateltiin edes jollain tasolla , että palveluita tehdään ja tuotetaan,  koska ihmiset tarvitsevat niitä. Nyt ajatellaan, että ihmiset tulee karkottaa palveluiden piiristä mahdollisimman kauas. Yhteiskunnat ovat tai niiden ainakin pitäisi olla ihmistä varten. Meitä kaikkia varten, ei ainoastaan niitä tyyppejä varten, jotka kuuluvat siihen pieneen raharikkaaseen eliittiin, joka kääri nyt kermat päältä yksityistettyjen palveluiden avulla. Inhimillinen kohtelu ja riittävät palvelut kuuluvat kaikille.  Ja melkoisen monella on joku omainen joka huolesta sykkyrällä koettaa auttaa, turhautuu, pettyy ja väsyy. Kukahan tämän maailman kääntäisi takaisin raiteilleen?

 

 

 

Kommentarer (0)  
Digga (3 medl.)  
 Anmäl  

Aito Avioliitto tulee taas

Ryde Rytkönen  (uppdaterad av Ryde Rytkönen)

Torstai-aamu oli Kontulassakin jos ei nyt suorastaan toivoa täynnä, niin aurinkoa täynnänsä kumminkin. On hienoa, kun syksyinen aurinko jaksaa paistaa tänne meillekin, lohduttaa säteillään näitä kaupungin vuokrakolossien harmaita seiniä. Astelin hyvillä mielin vihellellen "Syksyn säveltä" kohden Ärrän aamukahvia. Toverini orava kallisteli päätään tuttuun tapaansa.

Tissarin Erjakin näkyi ilokseni liittyneen seuraan. Sitä ei nykyisin paljoa näkynyt, kun aikuislinjan lähihoitaja-opinnot ammatillisessa kurssikeskuksessa olivat paljon aikaa ja vaivaa vaativia. Siitä oli raitistuttuaan tullut ihan hivenen kunnianhimoinen. Erja itse sanoi, että nyt hän vihdoin kokeilisi mihin oikeasti pystyy, nuorena hän oli aina lähinnä keskittynyt ilonpitoon. Hämeenheimon Pike halusi välttämättä tarjota seurueelle  pullat. Keijo koetti pistää hanttiin, kun vaimo oli kieltänyt turhat kalorit, mutta myöntyi tämän kerran. Seuraavat kalorit olisivat sitten ne turhat.

Pike kertoi, että AitoAvioliittoporukan kansalaisaloite tasa-arvoisen aviolittolain voimaantulemisen estämiseksi oli tulossa käsittelyyn tänään. Minusta tuo AitoAivoliitto-porukka on huonoa häviämään. Mitä  jos eivät nyt saa aloitettaan läpi, niin montakohan kertaa mahtavat kerätä nimiä aidon heteroliittonsa puolesta? Heteroliittonsa, jota kukaan ei oikeasti uhkaa. Minä lupaudun olemaan menemättä naimisiiin yhdenkään heteronaisen kanssa. Pikekin sitoutui tähän.

Erja hymähti, se puolestaan lupasi olla menemättä naimisiin ikinä kenenkään kanssa. Sen mielestä parisuhde oli kaiken pahan alku ja juuri. Erjan kohdalla se piti kyllä paikkansakin. Tosin Erja mietti, että kun nämä AitoAvioliitto-ihmiset kovasti perustelevat avioliiton rajoittamista vain miehen ja naisen väliseksi instituutioksi isän ja äidin turvaamiseksi lapselle, niin hän ehkä sittenkin menisi naimisiin. Erjalla nimittäin oli yhteensä kuusi lasta, joista viisi oli lestensuojelun toimesta  sijoiettu kodin ulkopuolelle. Nuorin, Laina Elvira oli saanut jäädä asumaan kotiin Erjan kanssa. Erja oli vihdoin ymmärtänyt,  ettei dokaaminen, väkivaltaiset Erjan tapauksessa heterosuhteet viikottaisinen turpiintottoineen ole oikein lastenkasvatuksen kansa yhteensopivaa. Mutta jos tämä AitoAvioliittoheterousliitto tulee taas voimaan kumoten tasa-arvoisen avioliiton, niin loogisuuden nimissä Erja aikoi vaatia, että pääsisi naimisiin kaikkien lastensa isien kanssa. Lapsille kun piti taata sekä isä että äiti. Ja  varmaan maailmassa löytyi muitakin naisia, joilla oli lapsia useampien miesten kanssa. Erja vaati, että loogisuuden nimissä  myös AitoPolyliitto tunnustettaisiin, koska näiden tyyppien mielestä lapsi tarvitsee sekä isän että äidin. Hän kyllä silti itse aikoi kieltäytyä kunniasta, koskapa tämä Erjan keräämä isäaineisto ei ollut oikein raitistuneelle äidille saati lapsikatraalle sopivaa seuraa.

Keijo ihmetteli että miten nämä tyypit  taas jaksavat. Eikö nyt ole ihan selvää, että hyviä vanhempia löytyy niin homo- kuin hetero- kuin yksin- kuin monihuoltajaperheistä. Sen naapuri kävi juuri veristä huoltajuuskiistaa ja hyvä etteivät repineet kiukuspäissään halki sitä kolmevuotiasta pikku-Santeria, kun piti pitää vanhemman oikeuksistaan kiinni. Ja ne olivat niitä ylivoimaisen hyviä AidossaAvioliitossa olleita heterovanhempia.

Tosiaankin toivon, ettei tämä maa ole niin läpipersuuntunut että moinen absurdistanilaisiin perusteluihin nojaava ihmisoikeuksien takapakki menisi läpi. En tosin ole varma enää mistään. Vastahan Suomessa evättiin turvapaikka venäläiseltä naisparilta ja niiden lapselta, vaikka ihan Migrissä asti oli todettu pariskunnan kokevan melko rankkaa syrjintää ja häirintää ja olevan aidosti vaarassa kotimaassaan. Mitä ihmettä nämä persustan tyypit olettavat turvapaikan saamisen riittäväksi perusteluksi? Luoti päähän ja arkussa saat sitten turvapaikan Suomesta olisi ehkä persujenkin tunnustama riittävä peruste. Tai sitten nämä Irakilaiset. Sehän on tunnetusti niin turvallinen maa, että kun sinne palaa takaisin Suomesta niin saa muutaman kivan pikku  luodin nahkaansa. Kiitän luojaani siitä, etten ole venäläinen tai irakilainen köyhä lesbo, vaan ihan kotimainen juntti takatukalepakko Kontulasta. Luoteihin tai Putinin masinoimiin vainoihin verrattuna Sipilän leikkuri on silkkaa leikkiä, vaikkakin karua ja jo hiukan liian pitkälle vietyä nälkäkuurin leikkimistä, niin kumminkin.

Mutta mitä ihmettä meille on kansakuntana tapahtunut? Keskitymme toisten ihmisoikeuksien rajoittamiseen, epätasa-arvon lisäämiseen ja kutsumme sitä uudeksi ja edistykselliseksi politiikaksi.  Minusta se on paluuta, jos ei nyt ihan keskiajalle, niin 1800-luvulle. Tuloerot ja epätasa-arvo eivät luo onnellista ja menestyksellistä hyvinvoivaa kansakuntaa, vaikka rikkain eliitti sitä kuinka koettaisi oma etu silmissä kiiluen perustella.

Join kahvini ja lähdin hiukan synkin mielin kotiin. Taas olisi luvassa keskustelua, jossa kansaa edustamaan valitut  äylllisesti lobotomian käyneitä muistuttavat ihmisoikeuksien rajoittajat puhuisivat meistä epäinhimillistäen pitäen itseään jotenkin parempina ihmisinä. Päätin laatia keskustelua varten persu-Päivi Räsänen-Mika Niikko bingon.

 

Ps. Kun pistin tämän nettiin olin jo surukseni  ruksinut laatimastani bingosta kaikki rastit. Kammoittaa tämä keskustelun ja perustelujen taso.





Kommentarer (0)  
Digga (4 medl.)  
 Anmäl  

Juhan lenkkitossut

Ryde Rytkönen  (uppdaterad av Ryde Rytkönen)

Aamulla satoi tasaisesti tihkuten. Ehdin hiukan kastua matkalla aamukahville Ärrälle. Lenkkarini ovat taas kerran pohjistaan kuluneet puhki. Näissä halvimmissa käytetyissä on aina se huono puoli, että ne ovat jo valmiiksi niin huonossa kunnossa etteivät juuri kestä mitään. No, köyhä ei voi kiintyä omaisuuteensa kun omaisuus hajoaa silmissä. Olisi kyllä aika ihmeellistä saada vielä kerran elämässään ihan uudet ja käyttämättömät oikean kokoiset Adidaksen Superstarit. Tuttu orava seurasi poukkoilevaa lätäkköjen väistelykävelyäni pää kallellaan. Mitähän sekin miettii? Tuskin ainakaan Adidaksen lenkkitossuja.

Ärrällä olikin yllättäen isosti porukkaa. Monosen Riitta, Hämeenheimon Pike ja Lahikaisen Pirjo katsoivat sateen ryvettämän Rytkösen saapumista kahvimukit kourissaan.  Puheenaiheeksi oli valikoitunut yllätyksettömästi hallituksen kaavailemat muutokset työttömyysturvaan. Onneksi en enää ollut työtön, vaan eläkkeellä. Kun jo aiemmin oli ollut kyllästyttävää ja turhauttavaa  rampata työvoimahallinnon virkailijan juttusilla puhumassa olemattomista  työllistymissuunnitelmistaan, niin nyt olisi vieläkin turhauttavampaa. Miten olisinkaan  voinut keksiä polkuja työelämään, kun mitään semmoista työtä mihin kykenisin ei ollut aiemminkaan olemassa. Nyt erotuksena oli se, ettei niitäkään töitä ollut mihin en ollut kykenevä.

Hallitus kaavaili, että työttömät ramppaisivat kolmen kuukauden välein tekemässä tiliä siitä, kuinka hakevat olemattomia työpaikkoja tai korvausrahat otettaisiin heiltä pois. No, rahat otettaisiin  joka tapauksessa ennemmin ta myöhemmin pois, joten ehkäpä tämä uusi systeemi olisi hyvä tapa rikastuttaa yksityisiä kontrollipuolen toimijoita. Työkkärintädit ja sedäthän on jo vähennetty niin minimiin, ettei sieltä löytyisi moiseen operaatioon porukkaan vaikka niiden työaikaa lisättäisiin viidellätoista uudella kiky-sopimuksella ympärivuorokautisiksi. Kukaan ei vaan koskaan halua tehdä mitään, jotta niitä työpaikkoja syntyisi. On ehkä mukavampi ja helpompi kiusata työttömiä.

Olisi kyllä jännä tietää mihin tällä tähdätään. Mistä löytyisivät ne työpaikat joihin näitä työttömiä patistetaan? Jotenkin moisen ajatuksenjuoksun kontrollitapaamisineen ja rahantulon katkaisuineen tajuaisi,  jos niitä töitä olisi olemassa. Mutta kun moisia vapaita palkkatyöpaikkoja ei ole näkynyt muutamaan vuoteen. Töitä kyllä saa halutessaan tehdä niin paljon kuin kerkeää: nykyisin saa harjoitella työntekoa ammattikoulusta valmistumisen jälkeen eläkeikään saakka jos vaan kunto kestää. Siitä ei kyllä missään kohdin makseta rahaa, paitsi työnantajalle jotain korvausta tämän työttömän porukan kaitsemisesta ja puuhassa pitämisestä. Hommaa voisi hyvällä syyllä kutsua aikuisten päiväkodiksi, sillä erotuksella että aikuiset kyllä pärjäisivät ilman tätä ikuista työtoimintaa tai  harjoitteluakin.

Lahikaisen Pirjoa ihmetytti  tämän hallituksen aikaansaamiset kokonaisuudessaan. Pirjon mielestä hallitus on ollut huonoin sitten Kekkosen syntymän eli sitten vuoden 1900. Tosin jos tarkkoja ollaan jakson alkupään hallitukset taisivat olla jopa eri valtion hallituksia, mutta samapa tuo. Nykyinen oli Pirjosta huonoin. Pike nyökytteli myötämielisenä: tämän hallituksen aikana kaikenlainen tasa-arvo sekä sivistyksen ihanne saivat väistyä romukoppaan. Meillä oli aiemmin teoriassa mahdollisuus sosiaaliseen nousuun jopa täältä Kontulasta käsin. Mahdollisuus kouluttautua ihan yliopistotutkintoon  asti. Nyt moinen turhuus tehtiin meille köyhällistölle mahdottomaksi. Ja meitä köyhiä tuli  tällä menolla vauhdilla lisää, kun palveluita karsittiin ja porukkaa irtisanottiin ainakin yliopistoista ja julkiselta puolelta. Kaikenmaailman dosentit olivat vallanpitäjille kovasti kiusaksi, kun kumosivat sukkelasti typerimpiä ajatushökkyröitä ja uskalsivat jopa esittää vastaväitteitä. No, tällä menolla lukutaitokin olisi harvinainen ilmiö näillä kulmilla luokkakokojen jatkuvasti suuretessa.

No, ei meistä kukaan ymmärtänyt miten vientiteollisuutta edistäisi kotimaisen kysynnän alasajo. Pienipalkkaisten naisten palkkojen leikkaus heijastui suoraan kotimaiseen kulutukseen. Ei meillä ole sukanvarteen ollut koskaan varaa laittaa, mutta aiempien hallitusten aikaan oli sentään varaa ostaa niitä sukkia. Nyt vietiin sukatkin pesästä. Tietenkään leikkaukset eivät koske kaikkein rikkaimpia ja hyvätuloisimpia, nämä talkoot ovat heille vapaaehtoiset elikkä ei tarvitse osallistua jos tienaa 32 000 euroa kuussa, kuten on ihan kohtuullista tienata jos on tuore veikkaus-pomo. Ei silloin jouda moisiin talkoisiin osallistumaan.

Naisia tämä hallitus vihaa ja kyykyttää Riitan mielestä eritoten. Paitsi tietysti liikenne- ja viestintäministeri Anne Berneria. Anne kun kova jätkä laukomaan poikien mieleen olevia totuuksia siitä, miten esimerkiksi syrjäkylien taksiyrittäjät voivat yrittää kovemmin. Aamusta iltaan puuhaa marjanpoiminnasta taksin ajamiseen.  Liikenteen asiantuntijana tämä Anne nyt tällä hienosti profiloitui.

Piken mielestä Persut olivat taivaan lahja hallituksellemme. Sieltä löytyi jos jonkin sortin möläyttelijää aiheuttamaan mediakohua niin, että pojat ja Anne saattoivat puuhastella keskenään kivoja tulonsiirtojaan köyhiltä rikkaille. Mika pelkäsi pesuhuoneissa kyylääviä homoja, mikä olikin valtakunnan politiikan tasolla kovin olennainen kysymys. Kiemungin Terhi  kyttäsi Tampereella maahanmuuttajataustaisia viinatrokareita kaupassa, jota ei ollutkaan ainakaan siinä paikassa missä Terhi sen väitti olevan ja mstä hän oli hakenut pullon kuohuvaa "tiettyä tarkoitusta " varten  tai toisena aktiviteettinaan Terhi keskittyi rienaamaan virpovia oletettavasti muslimitaustaisia  pikkuyttöjä. Tämäkin oli valtakunnan politiikan tasolla olennaista nostaa esiin, maamme tulevaisuus oli Terhin mielestä vaakalaudalla ja vaarantui siitä että pikkutytöt virpoivat Tampereella. Pike arveli, että meillä oli tämä mölymystö, jotta pojat saisivat leikellä etuuksiamme ja ajaa hyvinvointivaltiotamme alas oikein kunnolla kun media keskittyi Hakkaraisiin, Raatikaisin ja Kiemunkeihin. Kohta  ei olisi enää pienintäkään estettä sille, että rikkaat rikastuisivat  ja köyhät köyhtyisivät entisestään. Sipilän märkä uni tuloerojen repeämisestä oli käymässä toteen.

Oli aika siirtyä kotiin. Muistin että tossuni oli rikki. Märkä. Sipilällä epäilemättä oli ehjät lenkkarit tai jos ei ollut niin varaa ostaa vaikka tuhannet ehjät lenkkarit. Mutta Sipilä halusi että hänellä ja kaltaisillaan olisi varaa vielä moninkertaiseen lenkkarimäärään, kun meidän köyhien lenkkareista otettaisiin pohjatkin irti. Oikeasti tarvitsisin vain uudet lenkkarit, yhdet riittäisivät. Eikä Juhakaan niitä useampia tarvitse.



 



Kommentarer (1)  
Digga (4 medl.)  
 Anmäl  

Hanko Pride

Ryde Rytkönen  (uppdaterad av Ryde Rytkönen)

On harvinaista herkkua päästä  matkustamaan ja bilettämään viikonlopuksi lämpimään. Tämä kesä ei oikein ole ollut auringonpalvojille suosiollinen ainakaan meille Kontulassa. Erittäin onnekkkaaksi tunsin itseni kun  pääsin pridematkailemaan viikonlopuksi Suomen eteläisimpään kaupunkiin, Hankoon. Paras kaverini Hämeenheimon Pike oli joskus nuorempana seurustellut yhden Lissun kanssa, jolla on nykyisin kesäasunto Hangossa. Pike oli törmännyt siihen sattumalta juttukeikallaan muutama viikko sitten. Onneksi niiden suhde aikoinaan oli päättynyt sopuisasti, joten Lissu kutsui meidät molemmat kesäasunnolleen. Muutoin meiltä olisi jäänyt maailmankaikkeuden ensimmäinen Hankopride väliin.

Lainasimme Tapolan Tarjan punaista  kolhuista Nissan Micraa, jolla huristimme perjantaina Hankoon. Meillä oli hiukan kiire kun piti ehtiä illaksi Prideristeilylle, minne Lissu oli hankkinut meillekin liput. Piken piti  ennen lähtöä suoriutua melkoisen rasittavasta juttukeikasta; naapurikunnan johtavan urheiluseuran puheenjohtajan 65-vuotissyntymäpäivähaastattelusta. Tyyppi oli setämiesten perikuva, luonnehti Pike miestä jälkikäteen. Setä oli tytötellyt Pikeä ja kertonut pitkään  omasta erinomaisuudestaan ja "poikiensa" menestyksestä urheilun saralla. Noloa vaan setämiehen kannalta oli ollut se seikka, että kyseisen seuran tytöt olivat vuodesta toiseen pärjänneet poikia huomattavasti paremmin. Tyttöjen menestys ei tuntunut olevan setämiehelle tärkeää. Oikea urheilu oli miesten juttu. Jos nyt jotain setämiehen mielestä homolajeja, kuten taitoluistelua, ei laskettu mukaan.

Matka kesti reilut kaksi tuntia pissataukoineen. En kyllä ihan solidaarisuussyistä juonut kovin montaa keskiolutta matkan aikana, kun Pike joutui kuskina olemaan kuivin suin. Olimme sopineet, että Pike ajaa Hankoon ja minä takaisin. Laitoin Paula Koivuniemen cd-soittimeen ja käänsin nupit kaakkoon. Lauloimme tai pikemminkin ulvoimme yhdessä  miltei koko cd:n hitit läpi. Pike-raukka ei voinut kostuttaa kurkkuaan välillä, mutta ulisi urheasti aikuista naista niin että Nissan pompahteli. Huomasin, että matkan varrella ei  oikein enää ole huoltamoita. Nekin jotka vielä ovat jäljellä, on suurilta osin muutettu kylmäasemiksi. Olen viimeksi mennyt tätä reittiä varmaan yli kymmenen vuotta sitten, joten maailma lienee muuttunut ihan oikeutetusti. Mutta ehdottaisin silti, että kylmäasemille laitettaisiin bajamajoja. Ei ole kiva käydä kylmäaseman laidan kanervikossa pissalla.

Majapaikkamme, Lissun ja Marketan kesäasunto, sijaitsi lähellä rantaa. Tosin Hangossa on aivan  mahdotonta olla kaukana rannasta. Lissu oli nykyisin melko hyvässä asemassa nilkkasukkia maahantuovan firman myyntipäällikkönä, joten sillä oli varaa pitää lääkärirouvansa Marketan kanssa hulppeaa kesäasuntoa Hangossa. Toisin olivat asiat Lissun eksällä Pikellä, jolla oli vain stadin vuokra-asunto Kontulassa. Joskus ne olivat olleet yhtä köyhiä opiskelijoita ja romanttisesti viettäneet iltaa syömällä kynttilänvalossa  makaronia ja hmp:tä eli herne-maissi-paprikaa. Tunnemyrskyisessä limerenssitilassa jopa herne-maissi-paprika voi kuulemma olla hyvää. En ihan uskonut, mutta  talo oli upea. Vanha keltainen kaunis puutalo.

Prideristeily starttasi Itäsamasta, joka on suht pieni ja idyllinen lähinnä matkailijoita palvelemaan keskittynyt osa Hankoa, jossa on laitureita veneille ja ravintoloita veneillä saapuville. Risteilyä emännöi Kalkkuna, jonka huumorintaju on pettamättömän huono. Dj soitti jytkettä ja pauketta, josta ei tässä iässä enää osaa nimetä esittäjiä, mutta joka saa varpaat kivasti heilumaan tahdissa. Tunnelma oli  melkoisen upea. Join vitosen maksavia tölkkioluita luvattoman monta. Näin auringon laskevan, kymmenien ellei satojen muuttomatkalle lähdössä olevien joutsenien kokoontumisen sekä melkoisen määrän iloisia nousuhumalaisia lesboja ja homoja. Hauskaa oli. Yöllä palattuamme koetimme etsiä auki olevaa nakkikioskia. Jouduimme luovuttamaan suosiolla, koska ei semmoisia vissiin Hangossa ole lainkaan. Menimme ajoissa nukkumaan.

Päivällä starttasi pridekulkue rekkoineen. Aurinko paahtoi meitä. Kulkueessa oli hurjan paljon ihmisiä, tuntui että kulkueessa oli porukkaa enemmän kuin koko kaupungissa asukkaita. Minusta on hienoa, että nykyisin näissä pridekulkueissa on aina paljon muitakin kuin ”meitä itsejämme”.  Olen niin kauan kuin muistan ollut mukana näissä kulkueissa. Ensin nämä olivat nimeltään vapautuspäivät,  myöhemmin  nimi muuttui prideksi. Ja nykyisin prideillään jo mitä uskomattomimmilla paikkakunnilla, kuten Hangossa. Hangon ensimmäinen pridekulkue eteni auringonpaisteessa rantaa pitkin ja matka päättyi kauniille hienkkarannalle.  Rannalla oli kunnon beach partyt: vaahtoa, olutta, musiikkia ja meininkiä.. Piken kanssa joimme taas melkoisen monta keskiolutta ja nautimme auringosta katsellen kuinka meitä nuoremmat ihmiset tanssivat elämänsä riemusta piittaamatta kuka oli mitäkin. Kaikilla oli mukavaa.

On tämä maailma muuttunut. Kulkueessa alle 10 tuhannen asukkaan pikkukaupungissa oli enemmän väkeä kuin aikojen alussa isojen kaupunkien vapautuspäivillä. Poliiseja ei näkynyt mailla halmeilla, eikä heitä olisi tarvittukaan. Tunnelma oli kauttaaltaan lämmin ja iloinen. Samaan aikaan Lahdessa vaadittiin rajojen sulkemista viidentoista vihaisen ihmisen voimin. Täällä iloittiin ihmisoikeuksista ja oikeudesta rakastaa satojen ihmisten kanssa. Kaupunginjohtajakin kävi puhumassa porukalle. Positiivisuus ja rakkaus voittaa kumminkin lopulta vihan. Näin tuumailimme Piken kanssa iloisessa keskikaljahiprakassa hiekkarannalla auringon paistaessa.

Aamulla heräsin hyvillä mielin nenä hiukan aurongosta punoittaen. Oli minun vuoroni ajaa takaisin Kontulaan. Maailmassa oli hyvä olla, positiivisuus ja rakkaus ovat omituisen isoja voimia. Ehkä ne maailman isoimmat.

Kontulan väki kiittää järjestäjiä. Oli kyllä ihan huippu-upeat bileet!







Kommentarer (0)  
Digga (3 medl.)  
 Anmäl  

Louis Vuitton ei viihdy sittarissa

Ryde Rytkönen  (uppdaterad av Ryde Rytkönen)

Aurinko porotti antaumuksella sisään pikku yksiöni verhojen raosta, kun vihdoin uskalsin avata silmäni.  Päivä oli jo edennyt myöhäiseen iltapäivään. Paras kaverini Hämeenheimon Pike näkyi keittävän  kahvia hiukan tärisevin käsin. Vihavaisen Leila heräili nojatuolista. Se asui nykyisin Malmilla jonkun kolmivuorotyötä tekevän sairaanhoitajan kanssa. Hoitsu oli nyt käymässä vanhempiensa luona pohjoisessa ja  Leila oli käyttänyt vapaapäivät hyödykseen karkaamalla entisille asuinsijoilleen Kontulaan muistelemaan menneitä ja maistelemaan keskiolutta. Olut olikin maistunut niin hyvälle,  että tulimme tänne jatkoille  Pike, Leila ja minä. Joimme sitten kerralla koko Liiteristä eläkepäivänä ostamani Nobelaner-olutvarastoni. Pike sammahti sohvalle ja minä sänkyyni, joten Leila-pololle jäi nojatuoli.

Likaisenrukea raidallinen nojatuolini oli vuosien takainen löytö roskislavalta. Nuorempana jaksoin kiertää jopa kantakaupungissa saakka dyykkailemassa. Usein löytyi kaikkea käyttökelpoista ja jopa arvokastakin tavaraa. Ihmisillä on varaa heittää ehjiä ja käyttökelpoisia tavaroita runsain mitoin roskikseen. Tai osalla ihmisistä on. Toisilla ei ole edes varaa ostaa ehjiä ja käyttökelpoisia kipeästi tarvitsemiaan välttämättömiä tavaroita. Tämä tuloeroon perustuva eriarvoisuus on kuulemma kovin tärkeä asia ja edistää kaikkea mahdollista hyvää ainakin mikäli on valtiosihteeri Martti Hetemäkeä uskominen. Minä en kyllä usko, että ihmisten suurimäärtäinen köyhdyttäminen siksi että muutama harva voisi vaurastua lisää, edistää mitään hyvää tässä maailmassa. Mutta nojatuolini oli mukava, pehmeä ja upottava. Verhoilukangas oli selkeää kasarikuosia. Epämuodikas esine, siksi varmaan joutunut poistoihin ehjänä.

Pike toi meille kahvit pöytään. Pikeä huvitti kovasti kahvimukikokoelmani. Jokainen muki oli harkiten hankittu yksilö. Rakastin isoja kahvimukeja, joissa oli jokin hauska kuva tai sanoma. Suurin osa niistäkin oli aktiviisen roskisdyykkauskauden löydöksiä, mutta muutaman olin jopa ostanut uutena. En voinut vastustaa kiroilevaa siilimukia etenkään kun se oli tarjouksessa. Samoin olin taannoin sortunut Viivi ja Wagner mukiin. No, ehkäpä huoleni kerskakulutuksesta oli hiukan ylimitoitettua krapulaista syyllisyydentuntoa, joka tänään juonsi juurensa eilisellä kaljankittauksella  huojutettuun välittäjäaineiden kemiaan. Pike alkoi kertoa tarinaa isossa yrityksessä myyntitehtävissä työskentelevästä opiskelukaveristaan.  Pike oli törmännyt siihen juttukeikallaan Järvenpäässä viime viikolla. Tämä kaveri oli ollut kovin  tuohtunut ja katkera maailmalle kun sen palkkakuitin tuhatluku alkoi numerolla viisi eikä kuusi tai seitsemän. Lisäksi sille kylä tuli myyntiprovisiobonusta kymmeniä tuhansia euroja vuodessa. Pike ei ollut kehdannut sanoa,  että sen palkkakuitin summa alkoi aina maksimissaankin kakkosella,  koska sen toimittajan  työ oli osa-aikainen. Mutta Pikelle tämä pieni palkka riitti oikein hyvin.

Leila ihmetteli kovin mihin se ihminen tai kukaan muukaan tarvitsee noin paljon rahaa. Sen oma palkka ei ollut kovin suuri, sairaanhoitajatyttöystävä tai oikeammin sanottuna sairaanhoitaja-rekisteröity parisuhdepuoliso tienasi niiden perheessä hiukan paremmin vuorolisien takia. Rahaa ei koskaan jäänyt säästöön, mutta kaiken sai mitä tarvitsi. Pike arveli, että toki citymarketista ostettu laukku maksaa satoja kertoja vähemmän kuin Louis Vuittonin edukkainkin malli. Mutta mihin ihmeessä ihminen tarvitsee kallista laukkua kun edullisemminkin saa ihan ehjän ja kestävän ja jopa käyttökelpoisemman laukun. Piken silmissä alkoi palaa innostus. Pike arveli, että ihminen ei tarvitse oikeasti kuin yhden  kestävän laukun, jos asiaa hahmotetaan käytännön kannalta. Mutta jos ihminen elää semmoista elämää, että täytyy jotenkin osoittaa olevansa tärkeä niin tämmöisillähän se oma tärkeys osoitetaan. Jos ei ole tarpeeksi hienoa laukkua niin et ole ihmisenä mitään. Ta vielä nolompaa jos käytät päivästä toiseen samaan laukkua, vaikka se olisikin kuinka hieno ja kallis.

Meidät on huijattu uskomaan että tavaroilla osoitamme erottuvamme eduksemme muista ihmisistä. Pikestä ja rehellisesti sanottuna itsestänikin oli aivan umpihullu dadaistinen ajatus, että ihminen muuttuisi jotenkin paremmaksi ihmiseksi omistamiensa laukkujensa perusteella. Jos nyt jostain sattuman oikusta voittaisin lotossa ja ostain kymmeniä Louis Vuittonin laukkuja, menisin stylistille ja tälläytyisin merkittävän ja trendikkään oloiseksi, niin sisälläni asuisi silti sama Rytkösen Ryde. Mutta nämä ihmisenkuvatukset luulevat olevansa jotenkin jotain hirveän upeaa laukkujensa ja tavaroidensa keskellä. Ainakin upeampaa ja tärkeämpää kuin me muut. Tai kukaan semmoinen jolla ei ole varaa moisiin kapineisiin.

Pike tuumi, että ihmiset on myös saatu tuntemaan ostamisesta olemisen hetekellistä mielihyvää. Kun ostat laukun, jota et edes tarvitse tunnet hetken sanoinkuvaamatonta olemassaolon mielihyvää, olet olemassa ajassa ja paikassa elämäsi sankarina.  Ihan kuin me eilen maistettuamme ensi kulaukset kylmästä huurteisestamme. Samalla tavoin mielihyvä ostamisesta haihtuu pian, on saatava lisää tavaraa jolla erottua muista. Erilaisia, uudempia, muodikkaampia ja aina vaan jännempiä tavaroita. Jatkuvasti. Siihen ne Piken mielestä tarvitsevat sitä ylisuurta palkaansa. Ja siksi meiltä köyhiltä leikataan taas lisää, jotta tämä tavaroilla erottautuminen on mahdollista vain hyvin pienelle joukolle. Jos kaikilla meillä olisi Louis Vuittonin laukku eikä sittarin käytännöllisiä tarjouslaukkuja, niin sitten pitäisi keksiä jotain muuta, jolla osoittaa oma tärkeyttensä ja erinomaisuutensa. Pike ehdotti, että olisi tietenkin hyvä jos ihmisyyden mittarina olisi vaikkapa yleissivistys, hyvät käytöstavat tai vaikkapa  hyväntahtoisuus  muita kohtaan tämän ikuisen kuluttamisen sijaan. Pike suuntasi keittiöön ja kaatoihin loput kahvit mukeihin tasan meille kolmelle. Halvinta tarjouskahvia, mutta hyvää sekin oli tässä pienessä yksiössä krapulaisena nautittuna maailman parhaassa seurassa.






Kommentarer (2)  
Digga (5 medl.)  
 Anmäl