96.585 members 2.850 online
Log in Become a member
Qruiser
Vaasan SETA ry
Sähly Innebandy …
Blogg
Edinburgh 8/30
G H Q
Gaymap
Manchester 8/30
Coyotes Bar
Gaymap
Manchester 8/30
Taurus Bar & Rest…
Gaymap

blog.qruiser.com
I blog on Scandinavia's largest gay and queer-community site, Qruiser. Be a member too!
Vietän aikaani hengailemalla Ärrällä kavereiden kanssa. Me käydään usein myös laulamassa karaokea. Tykkään seurata maailman menoa, pohtia ja ajatella. Olen tämmönen syvällinen sairaseläkeläinen Kontulasta.
Woman, 51, Uusimaa/Nyland
 
Latest entry
Calendar
«
Mon Tues Wed Thurs Fri Sat Sun
1 2 3 4 5 6 7
8 9 10 11 12 13 14
15 16 17 18 19 20 21
22 23 24 25 26 27 28
29 30 31
Widgets
Statistics
Blog id: 2303

Hanko Pride

Ryde Rytkönen  (updated by Ryde Rytkönen)

On harvinaista herkkua päästä  matkustamaan ja bilettämään viikonlopuksi lämpimään. Tämä kesä ei oikein ole ollut auringonpalvojille suosiollinen ainakaan meille Kontulassa. Erittäin onnekkkaaksi tunsin itseni kun  pääsin pridematkailemaan viikonlopuksi Suomen eteläisimpään kaupunkiin, Hankoon. Paras kaverini Hämeenheimon Pike oli joskus nuorempana seurustellut yhden Lissun kanssa, jolla on nykyisin kesäasunto Hangossa. Pike oli törmännyt siihen sattumalta juttukeikallaan muutama viikko sitten. Onneksi niiden suhde aikoinaan oli päättynyt sopuisasti, joten Lissu kutsui meidät molemmat kesäasunnolleen. Muutoin meiltä olisi jäänyt maailmankaikkeuden ensimmäinen Hankopride väliin.

Lainasimme Tapolan Tarjan punaista  kolhuista Nissan Micraa, jolla huristimme perjantaina Hankoon. Meillä oli hiukan kiire kun piti ehtiä illaksi Prideristeilylle, minne Lissu oli hankkinut meillekin liput. Piken piti  ennen lähtöä suoriutua melkoisen rasittavasta juttukeikasta; naapurikunnan johtavan urheiluseuran puheenjohtajan 65-vuotissyntymäpäivähaastattelusta. Tyyppi oli setämiesten perikuva, luonnehti Pike miestä jälkikäteen. Setä oli tytötellyt Pikeä ja kertonut pitkään  omasta erinomaisuudestaan ja "poikiensa" menestyksestä urheilun saralla. Noloa vaan setämiehen kannalta oli ollut se seikka, että kyseisen seuran tytöt olivat vuodesta toiseen pärjänneet poikia huomattavasti paremmin. Tyttöjen menestys ei tuntunut olevan setämiehelle tärkeää. Oikea urheilu oli miesten juttu. Jos nyt jotain setämiehen mielestä homolajeja, kuten taitoluistelua, ei laskettu mukaan.

Matka kesti reilut kaksi tuntia pissataukoineen. En kyllä ihan solidaarisuussyistä juonut kovin montaa keskiolutta matkan aikana, kun Pike joutui kuskina olemaan kuivin suin. Olimme sopineet, että Pike ajaa Hankoon ja minä takaisin. Laitoin Paula Koivuniemen cd-soittimeen ja käänsin nupit kaakkoon. Lauloimme tai pikemminkin ulvoimme yhdessä  miltei koko cd:n hitit läpi. Pike-raukka ei voinut kostuttaa kurkkuaan välillä, mutta ulisi urheasti aikuista naista niin että Nissan pompahteli. Huomasin, että matkan varrella ei  oikein enää ole huoltamoita. Nekin jotka vielä ovat jäljellä, on suurilta osin muutettu kylmäasemiksi. Olen viimeksi mennyt tätä reittiä varmaan yli kymmenen vuotta sitten, joten maailma lienee muuttunut ihan oikeutetusti. Mutta ehdottaisin silti, että kylmäasemille laitettaisiin bajamajoja. Ei ole kiva käydä kylmäaseman laidan kanervikossa pissalla.

Majapaikkamme, Lissun ja Marketan kesäasunto, sijaitsi lähellä rantaa. Tosin Hangossa on aivan  mahdotonta olla kaukana rannasta. Lissu oli nykyisin melko hyvässä asemassa nilkkasukkia maahantuovan firman myyntipäällikkönä, joten sillä oli varaa pitää lääkärirouvansa Marketan kanssa hulppeaa kesäasuntoa Hangossa. Toisin olivat asiat Lissun eksällä Pikellä, jolla oli vain stadin vuokra-asunto Kontulassa. Joskus ne olivat olleet yhtä köyhiä opiskelijoita ja romanttisesti viettäneet iltaa syömällä kynttilänvalossa  makaronia ja hmp:tä eli herne-maissi-paprikaa. Tunnemyrskyisessä limerenssitilassa jopa herne-maissi-paprika voi kuulemma olla hyvää. En ihan uskonut, mutta  talo oli upea. Vanha keltainen kaunis puutalo.

Prideristeily starttasi Itäsamasta, joka on suht pieni ja idyllinen lähinnä matkailijoita palvelemaan keskittynyt osa Hankoa, jossa on laitureita veneille ja ravintoloita veneillä saapuville. Risteilyä emännöi Kalkkuna, jonka huumorintaju on pettamättömän huono. Dj soitti jytkettä ja pauketta, josta ei tässä iässä enää osaa nimetä esittäjiä, mutta joka saa varpaat kivasti heilumaan tahdissa. Tunnelma oli  melkoisen upea. Join vitosen maksavia tölkkioluita luvattoman monta. Näin auringon laskevan, kymmenien ellei satojen muuttomatkalle lähdössä olevien joutsenien kokoontumisen sekä melkoisen määrän iloisia nousuhumalaisia lesboja ja homoja. Hauskaa oli. Yöllä palattuamme koetimme etsiä auki olevaa nakkikioskia. Jouduimme luovuttamaan suosiolla, koska ei semmoisia vissiin Hangossa ole lainkaan. Menimme ajoissa nukkumaan.

Päivällä starttasi pridekulkue rekkoineen. Aurinko paahtoi meitä. Kulkueessa oli hurjan paljon ihmisiä, tuntui että kulkueessa oli porukkaa enemmän kuin koko kaupungissa asukkaita. Minusta on hienoa, että nykyisin näissä pridekulkueissa on aina paljon muitakin kuin ”meitä itsejämme”.  Olen niin kauan kuin muistan ollut mukana näissä kulkueissa. Ensin nämä olivat nimeltään vapautuspäivät,  myöhemmin  nimi muuttui prideksi. Ja nykyisin prideillään jo mitä uskomattomimmilla paikkakunnilla, kuten Hangossa. Hangon ensimmäinen pridekulkue eteni auringonpaisteessa rantaa pitkin ja matka päättyi kauniille hienkkarannalle.  Rannalla oli kunnon beach partyt: vaahtoa, olutta, musiikkia ja meininkiä.. Piken kanssa joimme taas melkoisen monta keskiolutta ja nautimme auringosta katsellen kuinka meitä nuoremmat ihmiset tanssivat elämänsä riemusta piittaamatta kuka oli mitäkin. Kaikilla oli mukavaa.

On tämä maailma muuttunut. Kulkueessa alle 10 tuhannen asukkaan pikkukaupungissa oli enemmän väkeä kuin aikojen alussa isojen kaupunkien vapautuspäivillä. Poliiseja ei näkynyt mailla halmeilla, eikä heitä olisi tarvittukaan. Tunnelma oli kauttaaltaan lämmin ja iloinen. Samaan aikaan Lahdessa vaadittiin rajojen sulkemista viidentoista vihaisen ihmisen voimin. Täällä iloittiin ihmisoikeuksista ja oikeudesta rakastaa satojen ihmisten kanssa. Kaupunginjohtajakin kävi puhumassa porukalle. Positiivisuus ja rakkaus voittaa kumminkin lopulta vihan. Näin tuumailimme Piken kanssa iloisessa keskikaljahiprakassa hiekkarannalla auringon paistaessa.

Aamulla heräsin hyvillä mielin nenä hiukan aurongosta punoittaen. Oli minun vuoroni ajaa takaisin Kontulaan. Maailmassa oli hyvä olla, positiivisuus ja rakkaus ovat omituisen isoja voimia. Ehkä ne maailman isoimmat.

Kontulan väki kiittää järjestäjiä. Oli kyllä ihan huippu-upeat bileet!







Comments (0)  
 Report  

Louis Vuitton ei viihdy sittarissa

Ryde Rytkönen  (updated by Ryde Rytkönen)

Aurinko porotti antaumuksella sisään pikku yksiöni verhojen raosta, kun vihdoin uskalsin avata silmäni.  Päivä oli jo edennyt myöhäiseen iltapäivään. Paras kaverini Hämeenheimon Pike näkyi keittävän  kahvia hiukan tärisevin käsin. Vihavaisen Leila heräili nojatuolista. Se asui nykyisin Malmilla jonkun kolmivuorotyötä tekevän sairaanhoitajan kanssa. Hoitsu oli nyt käymässä vanhempiensa luona pohjoisessa ja  Leila oli käyttänyt vapaapäivät hyödykseen karkaamalla entisille asuinsijoilleen Kontulaan muistelemaan menneitä ja maistelemaan keskiolutta. Olut olikin maistunut niin hyvälle,  että tulimme tänne jatkoille  Pike, Leila ja minä. Joimme sitten kerralla koko Liiteristä eläkepäivänä ostamani Nobelaner-olutvarastoni. Pike sammahti sohvalle ja minä sänkyyni, joten Leila-pololle jäi nojatuoli.

Likaisenrukea raidallinen nojatuolini oli vuosien takainen löytö roskislavalta. Nuorempana jaksoin kiertää jopa kantakaupungissa saakka dyykkailemassa. Usein löytyi kaikkea käyttökelpoista ja jopa arvokastakin tavaraa. Ihmisillä on varaa heittää ehjiä ja käyttökelpoisia tavaroita runsain mitoin roskikseen. Tai osalla ihmisistä on. Toisilla ei ole edes varaa ostaa ehjiä ja käyttökelpoisia kipeästi tarvitsemiaan välttämättömiä tavaroita. Tämä tuloeroon perustuva eriarvoisuus on kuulemma kovin tärkeä asia ja edistää kaikkea mahdollista hyvää ainakin mikäli on valtiosihteeri Martti Hetemäkeä uskominen. Minä en kyllä usko, että ihmisten suurimäärtäinen köyhdyttäminen siksi että muutama harva voisi vaurastua lisää, edistää mitään hyvää tässä maailmassa. Mutta nojatuolini oli mukava, pehmeä ja upottava. Verhoilukangas oli selkeää kasarikuosia. Epämuodikas esine, siksi varmaan joutunut poistoihin ehjänä.

Pike toi meille kahvit pöytään. Pikeä huvitti kovasti kahvimukikokoelmani. Jokainen muki oli harkiten hankittu yksilö. Rakastin isoja kahvimukeja, joissa oli jokin hauska kuva tai sanoma. Suurin osa niistäkin oli aktiviisen roskisdyykkauskauden löydöksiä, mutta muutaman olin jopa ostanut uutena. En voinut vastustaa kiroilevaa siilimukia etenkään kun se oli tarjouksessa. Samoin olin taannoin sortunut Viivi ja Wagner mukiin. No, ehkäpä huoleni kerskakulutuksesta oli hiukan ylimitoitettua krapulaista syyllisyydentuntoa, joka tänään juonsi juurensa eilisellä kaljankittauksella  huojutettuun välittäjäaineiden kemiaan. Pike alkoi kertoa tarinaa isossa yrityksessä myyntitehtävissä työskentelevästä opiskelukaveristaan.  Pike oli törmännyt siihen juttukeikallaan Järvenpäässä viime viikolla. Tämä kaveri oli ollut kovin  tuohtunut ja katkera maailmalle kun sen palkkakuitin tuhatluku alkoi numerolla viisi eikä kuusi tai seitsemän. Lisäksi sille kylä tuli myyntiprovisiobonusta kymmeniä tuhansia euroja vuodessa. Pike ei ollut kehdannut sanoa,  että sen palkkakuitin summa alkoi aina maksimissaankin kakkosella,  koska sen toimittajan  työ oli osa-aikainen. Mutta Pikelle tämä pieni palkka riitti oikein hyvin.

Leila ihmetteli kovin mihin se ihminen tai kukaan muukaan tarvitsee noin paljon rahaa. Sen oma palkka ei ollut kovin suuri, sairaanhoitajatyttöystävä tai oikeammin sanottuna sairaanhoitaja-rekisteröity parisuhdepuoliso tienasi niiden perheessä hiukan paremmin vuorolisien takia. Rahaa ei koskaan jäänyt säästöön, mutta kaiken sai mitä tarvitsi. Pike arveli, että toki citymarketista ostettu laukku maksaa satoja kertoja vähemmän kuin Louis Vuittonin edukkainkin malli. Mutta mihin ihmeessä ihminen tarvitsee kallista laukkua kun edullisemminkin saa ihan ehjän ja kestävän ja jopa käyttökelpoisemman laukun. Piken silmissä alkoi palaa innostus. Pike arveli, että ihminen ei tarvitse oikeasti kuin yhden  kestävän laukun, jos asiaa hahmotetaan käytännön kannalta. Mutta jos ihminen elää semmoista elämää, että täytyy jotenkin osoittaa olevansa tärkeä niin tämmöisillähän se oma tärkeys osoitetaan. Jos ei ole tarpeeksi hienoa laukkua niin et ole ihmisenä mitään. Ta vielä nolompaa jos käytät päivästä toiseen samaan laukkua, vaikka se olisikin kuinka hieno ja kallis.

Meidät on huijattu uskomaan että tavaroilla osoitamme erottuvamme eduksemme muista ihmisistä. Pikestä ja rehellisesti sanottuna itsestänikin oli aivan umpihullu dadaistinen ajatus, että ihminen muuttuisi jotenkin paremmaksi ihmiseksi omistamiensa laukkujensa perusteella. Jos nyt jostain sattuman oikusta voittaisin lotossa ja ostain kymmeniä Louis Vuittonin laukkuja, menisin stylistille ja tälläytyisin merkittävän ja trendikkään oloiseksi, niin sisälläni asuisi silti sama Rytkösen Ryde. Mutta nämä ihmisenkuvatukset luulevat olevansa jotenkin jotain hirveän upeaa laukkujensa ja tavaroidensa keskellä. Ainakin upeampaa ja tärkeämpää kuin me muut. Tai kukaan semmoinen jolla ei ole varaa moisiin kapineisiin.

Pike tuumi, että ihmiset on myös saatu tuntemaan ostamisesta olemisen hetekellistä mielihyvää. Kun ostat laukun, jota et edes tarvitse tunnet hetken sanoinkuvaamatonta olemassaolon mielihyvää, olet olemassa ajassa ja paikassa elämäsi sankarina.  Ihan kuin me eilen maistettuamme ensi kulaukset kylmästä huurteisestamme. Samalla tavoin mielihyvä ostamisesta haihtuu pian, on saatava lisää tavaraa jolla erottua muista. Erilaisia, uudempia, muodikkaampia ja aina vaan jännempiä tavaroita. Jatkuvasti. Siihen ne Piken mielestä tarvitsevat sitä ylisuurta palkaansa. Ja siksi meiltä köyhiltä leikataan taas lisää, jotta tämä tavaroilla erottautuminen on mahdollista vain hyvin pienelle joukolle. Jos kaikilla meillä olisi Louis Vuittonin laukku eikä sittarin käytännöllisiä tarjouslaukkuja, niin sitten pitäisi keksiä jotain muuta, jolla osoittaa oma tärkeyttensä ja erinomaisuutensa. Pike ehdotti, että olisi tietenkin hyvä jos ihmisyyden mittarina olisi vaikkapa yleissivistys, hyvät käytöstavat tai vaikkapa  hyväntahtoisuus  muita kohtaan tämän ikuisen kuluttamisen sijaan. Pike suuntasi keittiöön ja kaatoihin loput kahvit mukeihin tasan meille kolmelle. Halvinta tarjouskahvia, mutta hyvää sekin oli tässä pienessä yksiössä krapulaisena nautittuna maailman parhaassa seurassa.






Comments (2)  
 Report  

Kaalia köyhälle

Ryde Rytkönen  (updated by Ryde Rytkönen)

Astelin yön usvan kostuttamaa polkua pitkin kohden ostarin Ärrää, minne olin sopinut aamukahvitapaamisen Hämeenheimon Piken,Tissarin Erjan  ja Lehikoisen Keijon kanssa. Pike oli menossa illaksi töihin ja Erja lähihoitajakurssin lähiopetusjaksolle ammatilliseen kurssikeskukseen. Orava tuijotteli tuttuun tapaan pää kallellaan ja lopulta tuijoteltuaan aikansa vilisti rapistellen korkealle ylös mäntyyn.

Keijo kertoi kiukkuisena parhaita paloja viimeaikaisesta Hesarin köyhyyskeskustelusta. Joku herra Espoosta oli jeesustellut että juureksia ja kaalia saa tosi edullisesti ja liikkuakin voi ilmaiseksi, kun vaan hankkii lenkkarit. Niin  että mitäs ne köyhät turhaan kitisevät, poliittisia tarkoitusperiä ajamaan  tämä köyhien kitinä on valjastettu.  Kyllä setä Espoosta tietää, että köyhät ovat vain ja ainoastaan laiskoja kun eivät jaksa lanttua keitellä. Ja tietenkin jos juoksee tarjousten perässä,  niin saisi ihan ilmaiseksi sitä tarvittavaa liikuntaakin. Pysyy näin mieli ja ruumis terveenä kun juoksee kaupasta kauppaan ja laskee eurojen riittävyyttä. Jaoin Keijon suuttumuksen. Jos kerran köyhyys oli näin helppoa, niin sitten vaan värvätään Marttoja järjestämään meille  "kaalia ja lanttua ruokapöytään"-kursseja non stoppina Kontulan ostarille. Pike tuumasi, että nämä neuvojat varmaan luulevat olevansa kovinkin hyväntahtoisia ja vilpittömiä, mutta kosketus köyhyyden realiteetteihin taitaa olla peräisin jostain rapujuhlien snapsiviinanvedon jälkeisestä päihtyneestä spekulatiivisesta  horinasta.

Keijo kertoi vanhimmasta pojastaan, joka edelleen haki sinnikkäästi töitä. Töitä ei saanut millään vaikka haki,  kun niitä ei ollut. Poika oli ammattikoulusta valmistumisensa jälkeen ollut useammassakin työharjoittelussa, kokeilussa tai ties minkä nimisessä muka työssä palkatta tietenkin.  Työtä kyllä toisinaan  tarjottiin, mutta ilman palkkaa. Työtöntä tuli rangaista siitä, että työtä ei ollut, näin on tämäkin hallitus suuressa viisaudessaan linjannut. Onneksi kamalimmat työ- ja oikeusministeri Lindströmin älynväläykset uusista ilmaistyömuodoista unohtuivat, koska ne oli keksitty jo aiemmin. Keijo pohti että ongelman ydin oli kumminkin pojan kohdalla se, ettei kukaan palkannut nuoria oikeisiin töihin kun saattoi kierrättää harjoittelijoita tai keikkatyöläisiä hyvin minimaalisella palkalla tai palkatta. Ja lopputulemana, tästä piti sitten syytämän työtöntä nuorta itseään: työhaluttomuus kai tämänkin syynä oli. Lenkkarit jalkaan ja kaalinkeittoon siitä!

Erja kertoi, että hänen kohdallaan oli näkyvissä valoa tunnelin päässä. Heikkoa ja lepattavaa valoa, muta valoa kumminkin. Kun lähihoitajaopinnot olisi saatu päätökseen, työtä kyllä olisi. Huonolla palkalla ja raskasta työtä, mutta kumminkin olisi jotain työtä. Muutos entisestä työttömästä alkoholistista vanhainkodin vaipanvaihtajaksi edusti suurta sosiaalista nousua. Kaikki oli itsestä kiinni ja jokainen on oman onnensa seppä, niinhän meille on kerrottu. Jännittävää vaan että suurin osa vähätulosista lähiöasukkaista ohjautui hoiva-alan matalapalkka-aloille tähtääviin koulutuksiin. Epäilen että Eiralaisten ammatinvaihtajien kohdalla ei kovinkaan monen haaveena ollut lähihoitajan tutkinto. Meidän haaveemme ja mahdollisuutemme olivat jo lähtökohtaisesti eri maailmasta.

Köyhän oma syy on kun ei tajua syödä pelkkää kaalia ja lanttua, vaan tuhlaa rahansa kalliisiin, yli euron kilo maksaviin raaka-aineisiin. Tosin ne ovat huippuhalpoja vaan hetken aikaa. Nämä Kontulan vuokratalot  varmaan tästä lähin alkavat sadonkorjuukauden koittaessa lemuta vähemmän vienosti kaalille. Hyvä niin, koska silloin varmasti tiedetään missä köyhät asuvat ja setämiehet Espoosta voivat tulla peremmin neuvojaan antamaan oikeaan paikkaan.

Yleensähän me köyhät kyllä tosiaan syömme ja elämme muutoinkin hiukan keskimääräistä epäterveellisemmin, kun terveellinen ja monipuolinen ruoka on oikeasti kalliimpaa. Luomuruuasta ei eläkeläisen tai työttömän kannata edes haaveilla. Liiterin perusvalikoimalla aika pitkälle nykyisin mennään, samoin Alepan  -30-50 % punalappuisilla. Toki itse tekemällä säästää, jos on siinä kunnossa että jaksaa suunnata kaiken tarmonsa kaalinvalmistukseen. Köyhyydessä on vaan se hankala puoli, että sitä elämän energiaa menee moneen muuhunkin asiaan kuin kaalinkeittoon: suurin osa ajatuksista pyörii ”miten rahat saisi riittämään”-teeman ympärillä.  Setäosaston takapuoli ylös sohvalta lenkkeilyneuvokin jää helposti noudattamatta, kun on kaikenmoista hoitamatonta tai vain puoliksi hoidettua vaivaa. Ei se  ole siitä kiinni, että ei viitsi nostaa takapuoltaan sohvasta, vaan siitä ettei se ehkä fyysisten tai psyykkisten vaivojen takia nouse sieltä sohvalta vaikka kuinka kaikin voimin koettaisi päästä ylös.

Samainen espoolainen setä opasti kirjoituksessaan  köyhiä menemään sieni- ja marjametsään, niin saisi ilmaiseksi terveellistä syötävää. Keijo tuhisi että ihan oiva vinkki, mutta ei sekään nyt oikein onnistu, kun hän oli sairaseläkkeellä selkävaivojen  vuoksi. Kaikenlainen ylimääräinen kumartelu ja kyykistely tuotti äärimmäistä kipua, ja ylimääräisiin lääkkeisiin ei kyllä mielellään vähiä rahojaan laittaisi edes ilmaisten mustikoiden takia.

Köyhän lesbon sosiaalinen kohtalo on pyöriä Kontulassa toisten köyhien kanssa. Pike kuului meidän omaan kontulalaiseen yläluokkaamme, Kontulan lesboalakulttuurin ylimpään kermaan eli ostarin Ärrän ylimpään tulodesiilin. Ja sillä oli  hiukkasen  vaille korkeakoulututkintokin, Pike oli miltei maisterisihminen.  Silti Pikekin oli  koko väestöön suhteutettuna pienituloinen, koska vaikka sillä oli vakituinen työ, niin työ oli  puolipäiväinen. Ei näillä avuilla tosiaan paljon Tindertreffeille ollut asiaa: köyhä eläkeläinen ei kuulu pariutumisen hip ja pop-maailmaan. Toki Myllypuron leipäjonossa ruoka-apua hakiessaan voisi törmätä siihen oikeaan, mutta todennäköisyys oli vähintään samaa luokkaa kuin saada kuusi ja lisänumero oikein lotossa. Sosiaalinen osallistuminenkin muutoinkin oli hiukan rajoitettua, muualla kuin halpisbaareissa ei juuri ollut varaa istuskella. Kulttuuritapahtumista tulivat yleensä kyseeseen vaan ne ilmaiset. Onneksi niitäkin oli. Ja onneksi oli laaja ystäväverkosto, se sentään oli ilmainen.

Espoolainen Hesariin mielipiteensä kirjottanut setä ei oikein tajua, että juuri niiden hänenkin mainitsemiensa poliittisten tarkoitusperien takia köyhyydestä tuli puhua, eikä antaa sedän tavoin typeriä neuvoja, joita ei voinut noudattaa. Pitkään jatkunut köyhyys lamaannuttaa usein miten ihmisen kuin ihmisen. Sairaudet jäävät hoitamatta, toimintakyky ja elämänlaatu laskee.  Aina ei edes jaksaisi väittää vastaan espoolaissedille, kun pitää keskittyä taistelemaan mielihalujaan vastaan: onko minulla varaa tarjousmakaronilaatikkoon vai ostanko sitä kaalia ja lanttua, jota en nyt enää millään muotoa jaksaisi toista viikkoa nakertaa. Köyhyys ei poistu kaalilla ja lantulla vaan poistamalla köyhyyden syy: liian vähäinen tulotaso.

Comments (1)  
 Report  

Etnistä valkopyykkiä

Ryde Rytkönen  (updated by Ryde Rytkönen)

Maanantai-aamu alkoi varhaisella kahvihetkellä Hämeenheimon Piken ja Lehikoisen Keijon kanssa. Olimme Keijon kanssa molemmat työkyvyttömyyseläkeläisiä. Meille ei ajalla ja aikatauluilla ollut samanlaista merkitystä kuin Pikelle. Keijokin sai vihdoin osatyökyvyttömyyseläkkeen sijaan ihan kokonaan työkyvyttömyyseläkettä. Kamppailu vakuutuslääkäreiden kanssa eläkeasioissa muistutti kovasti kirjallisuudesta tuttua mielevän hidalgon, don Quijoten, epätoivoista taistelua tuulimyllyjä vastaan. Mutta se taistelu oli onnellisesti takana meidän molempien osalta ja me kremppaiset olimme lopulta voittaneet tuulimyllyt.

Pikellä oli edelleenkin osa-aikainen toimittajantyö naapurikunnan paikallislehdessä, mutta sen lisäksi se kirjotti yhä enemmän juttuja freelancerina. Piken mielestä freenä kirjoitettavat jutut olivat usein sisällöllisesti kiinnostavampia ja haastavampia kuin varsinainen leipätyö.  Siinä leipätyössään se sai juosta tiuhaan kunnanjohtajan puolison kahvikekkereillä, erilaisissa  myyjäisissä sun muissa kissanristiäisissä sekä paikallisissa urheilukilpailuissa. Mutta taloudellisesti ne friikkujutut olivat suhteellisen kannattamattomia suhteessa työmäärään. Piken mielestä tämä oli osa uutta työmarkkinakulttuuria, jossa ihmiset pakotettiin hiljalleen yrittäjiksi töistä joita he olivat ennen tehneet palkallisina työntekijöinä. Riskit tulivat kaikki työn tekijälle, voitot teettäjälle. Malli oli nerokas, mutta ainoastaan työn teettäjän kannalta.

Pike kertoi kirjoittavansa juuri nyt juttua ihmisen onnellisuuden suhteesta vierauden pelkoon. Piken idea oli se, ettei onnellinen, turvalliseksi olonsa tunteva ja elämäänsä tyytyväinen ihminen ole mahdollisesti yhtä hanakka projisoimaan pettymyksiään ja pelkojaan muihin ihmisryhmiin. Pike kaivoi Ipodinsa esiin ja näytti meille kauhistunut ilme kasvoillaan "Sarastus"-nettilehden artikkelia ”Miten etninen puhdistus toteutetaan?”. Artikkelissa käytiin läpi, miten eurooppalainen kulttuuri ja arvomaailma pidetään ”puhtaana” vieraista vaikutteista, mikä tässä artikkelissa oli melko suoraan sanottuna islamin leviämisen pelko. Etnisen puhdistuksen doktriinit käytiin  läpi lievimmästä syrjiviin käytäntöihin perustuvasta hurjimpaan, ekspulsiiviseen ja eksterminatiiviseen , jossa ei halutuista väestönosista pyrittiin pääsemään lopullisesti eroon. Artikkelia suoraan siteeraten:  ” Käytännössä tuhoaminen tapahtuu kemiallisesti ja muodostuva biojäte hävitetään asianmukaisesti prosessoimalla joko krematorioissa tai biologisesti mädättämö-kompostointilaitoksissa. Sivutuotteena muodostuu tällöin joko energiaa tai biokaasua; kiinteät aineet prosessoidaan esim. maanparannusaineeksi tai maatalouden alkutuotannon lannoitetarpeisiin.”

Haukoin henkeäni. Vaikka artikkelin kirjoittajat koettivat lopuksi varmaankin oikeustoimien pelon vuoksi lieventää ja pehmentää sanomaansa, en voinut kuin ihmetellä: Suomessa vuonna 2016 pidetään järjellisenä kirjoittaa tämmöistä tekstiä. Keijokin näytti kovin tyrmistyneeltä. Emme oikein voineet tajuta miksi tämän kaltaista tekstiä piti edes kirjoittaa. Samassa talossa kanssani asui melko kansainvälinen kooste ihmisiä. Löytyi somalialaistaustaisia, irakilaisia, iranilaisia, venäläisiä, afgaaneja romaneita ja ties mitä kansallisuutta olevia ihmisiä.  Niin ja naapurirapussa asui Perälän ukko, joka oli maailmankaikkeuden ehkä hankalimmaksi mieltämäni miespuolinen henkilö. En voinut välttyä ajatukselta, että mitä tämä vihan täyttämä neutraalin kielenkäytön alle naamioitu doktriini toteutuessaan tarkoittaisi käytännössä näille ihmisille. Näille kaikille tyypeille, jotka elivät omaa elämäänsä kuten parhaiten taisivat, ihan kuten mekin teimme.  En minä pitänyt tai ollut pitämättä maahanmuuttajista. Yhtä vähän kuin herra Perälän homofobinen sovinistiöyhötys edusti minulle universaalia suomalaisuutta, vaan se kaikki meni hänen oman typeryytensä piikkiin,  niin yksilöitä nämä kaikki muutkin ihmiset olivat. Tunsin kovin mukavia maahanmuuttajia ja sitten semmoisia joiden kanssa ei oikein ollut kovin paljoa juteltavaa. Mutta Ostostitielle mahduimme silti ihan kaikki.

Keijo mietti, että eivät tämmöiset doktriinit koskaan pysähtyisi yhteen ihmisryhmään. Kyllä islamin putsaamisen jälkeen sama puhdistuspoppoo eliminoisi tehokkaasti muitakin ihmisryhmiä. Seuraavaksi kyytiä saisivat homot, sitten eri tavalla fyysisesti ja mieleltään kremppaiset, toisella tapaa ajattelevat. Syntyisi loputtomasti maanparannusainetta. Aina löytyi muita, joita voisi olla hyväksymättä milloin mihinkin ominaisuuteen vedoten. Ja mitä ihmettä pahaa ne muslimit nyt meille muka tekivät? Iät ja ajat Suomessa on asunut tataareita. Ja nämä uudetkin tulijat ovat kovin monenlaista väkeä: osa maallistuneempia osa kovin uskonnollista sakkia. Keijo muisteli, että eduskunnassa olevat muslimitaustaiset edustajat äänestivät taannoin tasa-arvoisen avioliittolain hyväksymisen puolesta, toisin kuin esimerkiksi perussuomalaiset tyhmyysfundamentalistit.

Ajatus eurooppalaisten arvojen suojelemisesta tarvittaessa etnisin puhdistuksin oli lähtökohtaisesti minusta loogisesti falskia. Mikä oli ytimeltään se eurooppalainen kulttuuri tai arvomaailma jota tuli suojella prosessoimalla toisia, ajatuskehikkoon jollain tavoin ihmisiä maanparannusaineeksi? Eikö eurooppalaisuus ollutkaan nimenomaan humaaniin tasa-arvoon ja ihmisyyden kunnioittamiseen tähtäävää? Arvioperusta joka takasi jokaiselle yhtäläisen ja jakamattoman ihmisarvon, jotta me kaikki saisimme elää erilaisuuksistamme huolimatta rauhassa ja sovussa. Minä halusin elää naapurin Abdulkadirin, Rahmanin, Ivanovin ja Salmisen perheiden kanssa sovussa ja rauhassa, kuten hekin halusivat elää minun kanssani. Ei meillä olut ongelmaa mahtua samaan kerrostalorappuun. Perälän ukko ei taasen halunnut elää kenenkään kanssa sovussa taustoihin katsomatta, mutta silti hänkin mahtui taloomme, ainakin toistaiseksi.

Pike katsoi meihin vakavana ja sanoi, ettei siitä ollut koskaan aiemmin tuntunut niin kammottavalta ja toisaalta niin tärkeältä kirjoittaa, kuin tätä juttua kirjoittaessa tuntui.



Comments (0)  
 Report  

Hampaattomat pantterit

Ryde Rytkönen  (updated by Ryde Rytkönen)

Myöhästyin sovitusta tapaamisesta reilut puoli tuntia. Olin sopinut tapaamisen Hämeenheimon Piken kanssa Ärrälle, onneksi sillä oli siellä juttukavereita. Olin minä tapani mukaan lähtenyt ihan ajoissa, mutta D-rapussa asuva Kukkosen Hilja harhaili jälleen kerran pihamaalla alusvaatteisillaan rollaattorinsa kanssa. Hilja oli yli yhdeksänkymppinen yksineläjä, jolla oli arvioni mukaan pitkälle edennyt muistisairaus. En ole mikään dementia-alan asiantuntija, mutta jos ihminen ei muista kolmekymmentä vuotta tuntemiensa naapurien nimiä, lastensa nimiä tai sitä että hänellä ylipäätään on lapsia, kotinsa sijaintia tai pukea vaatteita päälleen, niin voi varmaan ajatella että kyseessä on jonkin tasoinen muistisairaus.

Tällä kertaa Hiljalla oli päällään vain semmoiset mummomalliset isot alushousut, joiden lahkeesta roikkui hiukan vessapaperia. Hilja jutteli tapansa mukaan ystävällisesti. Hän naureskeli, ettei ollut heti huomannut minua, Luhtisen Impiä ja kysyi miksen ollut koulussa pitämässä oppituntia kun nyt oli aamupäiväkin. Olinko jättänyt kansakoululaiset keskenään? Hilja kertoi ylpeänä olevansa matkalla treffeille tapaamaan Viljoa, joka oli vihdoin kotilomilla armeijasta, vaikka Pekkaa Hilja kertoi vakituisesti tapailevansa. Koskaan ei olisi liian myöhäistä, tämä oli hurjaa lemmen paloa, joka oli syttynyt kirjeenvaihtoilmoituksen perusteella.

Soitin hätäkeskukseen kun en saanut Hiljaa palaamaan suosiolla kotiinsa. Hilja hoki vaan Viljon tulevan ihan kohta, ei hän siksi voi mennä tästä minnekään. Eikä Hilja kyllä muistanut täällä asuvansakaan, vaan Malmilla missä oli asustanut parikymppisenä tyttönä.  Odottelin kumpi sieltä saapuisi, poliisi vaiko ambulanssi. Tällä kertaa isot ja ystävälliset  konstaapelit saattoivat Hiljan kotiinsa. Joskus aiempina kertoina poliisit tilasivat sille ambulanssin, kun Hilja  oli ehtinyt harhailemaan  kuumalla ilmalla suhteellisen kauan pihamaalla eikä ollut muistanut juoda tai ottaa lääkkeitään. Tällä kertaa mentiin yksinkertaisen kaavan mukaan.

Pike odotteli  kärsivällisenä Ärrällä Lahikaisen Pirjon kanssa. Päätimme siirtyä pubiin ottamaan yhdet.  Pike haki meille tuopit. Pirjo kertoi lähihoitajaksi kouluttautuneen siskonsa, Raijan, työskentelevän nykyisin  itäisessä kotihoidossa. Raija oli taannoin kertonut, että jotkut vanhukset  unohtivat alle viidessä minuutissa juuri syöneensä ja sen,  että kotihoito on juuri käynyt ja antanut  lääkkeet. Joskus vanhukset saattoivat soittaa heti työntekijän lähdettyä hätäkeskukseen, ja kertoa etteivät ole saaneet ruokaa ja lääkkeitä viikkokausiin. Yksikin mummo oli soittanut  sinne yli 280 kertaa yhden ainoan viikonlopun aikana.

Minusta oli kamalaa, kun ihmistä pidettiin tuossa kunnossa kotona. Pohdin, pitäisikö ryhtyä säästämään jo nyt,  että saisi jonkinlaisen eutanasiapillerin aikanaan hankittua. Kun luulen, että tuossa tilanteessa ihmistä vaan pelottaa ja ahdistaa koko ajan kun maailman tuttuus muuttuu ihan tuntemattomaksi, etkä enää osaa ja selviä. Pike kertoi naapuristaan, joka aina tasaisin väliajoin soitti poliisille tai huoltomiehelle että hänen kotonaan käy isoja mustia miehiä, jotka ovat ryöstäneet milloin minkäkin esineen. Yleensä ne kaikki kadonneet esineet, kuten tekohampaat tai vihkisormus,  löytyvät sen omasta käsilaukusta tai jääkaapista tai milloin mistäkin. Poliisi on käynyt monta kertaa kertomassa Piken naapurille, että mikään ei viittaa siihen että siellä olisi käynyt yhtään ketään.

Pike kertoi sossukaverinsa Ritvan olleen kaupungin sosiaali- ja terveysviraston järjestämässä "monimuotoinen vanhuus"-koulutustilaisuudessa, missä oli käsitelty etnisten ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen erityiskysymyksiä vanhustenhuollossa. Keskustelu oli ollut kiinnostavaa, mutta lopuksi joku ylihoitaja jostain pienemmästä ostopalvelulaitoksesta oli todennut, että ei heillä  ole tarvetta käsitellä  seksuaalivähemmistöjen erityiskysymyksiä, koska ei heillä ole näitä vähemmistöjä asiakkaina. Kammottavaa, jos nyt sitten vanhana olisi niin onnekas että pääsisi laitokseen turvaan itseltään ja siellä olisi sitten joku Päivi Räsänen-klooni ylihoitajan virkaa toimittamassa. Ja joka olisi sitä mieltä, että "höps-luulet vaan, ei teitä ole olemassakaan enää tuossa iässä. Nyt vaan kiltisti kaikki päivätansseihin mies-nais-paritanssia tanssimaan".

Pirjon mielestä jokaiselle ihmiselle kuuluva ihmisen arvokkuus on nykyaikana unohdettu jonnekin pörssien ja pankkien nurkan taakse. Näitä mummoja ja pappoja pidetään kotona, vaikka niitä ainoastaan pelottaa siellä kun ei enää muista maailmasta yhtään mitään. Ja jos sattuu pääsemään laitokseen, niin on pieni riski joutua askartelemaan, koska vanhusten aktivointi kuuluu asiaan, vaikka vanhus olisi koko ikänsä vihannut askartelua. Tai lesbovanhus joutuisi tanssimaan paritanssia miesten kanssa: Takaisiin kaappiin kahdeksankymppisenä, jos sattuu tämmöinen Päivi Räsänen-klooni ylihoitajaksi.

Totesin, että haluaisin kyllä laitokseen itse jos en mustaisi asuvani kotonani tai harhailisin vessapaperit alushousuista roikkuen pihamaalla menossa treffeille jonkun Sirpan tai Tarjan kanssa muistamatta, että nehän olivat nuoruudenihastuksiani kuudenkymmenen vuoden takaa. Mutta en minä laitoksessa haluaisi puuhastella askartelukerhossa, haluaisin maalata akvarelliväreillä, lukea romaaneita kirjastosta ja juoda vanhuuden päivinäkin keskiolutta kavereiden kanssa. Mietin, että milloin oikeastaan olemme alkaneet pitää osaa meistä ihmisistä tarpeettomina: me työkyvyttömyyseläkeläiset, työttömät, sairaat, vanhukset ja muut turhat  olimme tarpeettomia kulueriä kaikki. Kulueriä, joista pitää selvitä mahdollisimman halvalla ja vähällä vaivalla.

Comments (0)  
 Report  

Mikan kikkeli

Ryde Rytkönen  (updated by Ryde Rytkönen)

Orava kolmannesta männystä talon kulmalta oikealle on ottanut tavakseen tuijotella pää suloisesti kallellaan kun kävelen sen  ohitse ostarille.  Mieleni tekisi aina ohi kulkiessani heittää sille jotain hyvää, vaikkapa pähkinöitä, mutta eihän minulla koskaan semmoisia ole taskussani kun siltä tuntuu. Suloinen oravankatseen lumo.

Ärrältä kuului tuttu iloinen puheensorina. Hämeenheimon Pike ja Ryynäsen Keijo nautiskelivat eloisasti rupatellen kahvejaan. Harmikseni Kaukolan Susukin oli paikalla, en kyllä olisi tänään jaksanut ollenkaan tavata sitä. Susu oli minusta rehellisesti sanoen hiukan rasittava. Se inhosi kaikkea, etenkin maahanmuuttajia ja suvakeiksi kutsumiaan henkilöitä, joihin kuuluivat kaikki ne, jotka olivat eri mieltä Susun kanssa. Me kaikki muut Ärrän kantakävijät olimme sen mielestä näitä typeriä suvakeita kun emme millään suostuneet uskomaan, että joka ikinen arabi, somali, muslimi tai muuten vaan suomalaisesta punaniska-Pertistä tai Pirkosta jollain tavoin erottuva henkilö oli terroristi, joka halusi katkoa meiltä päät irti tai vähintään räjäyttää miehet ja hunnuttaa meidät naiset johonkin haaremiin kunhan ensin olisivat joukkoraiskanneet meidät. Susu ei kyllä oikein arvostanut meitä lesboja eikä Ryynäsen Keijoa vaikka se oli hetero, kun se taas  oli Susun mielestä viherkommunistisuvakki. Keijo nimittäin kulki usein polkupyörällä ja koetti olla syömättä punaista lihaa. Silti Susu ilmiselvästi halusi jostain syystä viettää aikaa meidän seurassamme tai ehkä se halusi vaan rähistä ja riidellä.

Pike kysyi Susulta, oliko taannoinen Mika Raatikaisen avautuminen kyyläävistä homoista siitä muka aidosti järkevää aikuisen ihmisen puhetta. Mika Raatikainen, persujen toisen kauden kansanedustaja, oli ilmaissut huoltaan siitä, että homostelijat ja muut oudot porukat haluavat änkeytyä  aina samoihin julkisiin vessoihin ja pesuhuoneisiin kunnon heteroiden kanssa samaan aikaan. Herra Raatikainen koki hirveää ahdistusta joutuessaan altistumaan oman tulkintansa mukaan intensiiviselle homokyyläykselle näissä julkisissa pesu- ja saniteettiloissa. Totesin, etten ainakaan minä halua Mika Raatikaista naisten puolelle heterokyyläämään, vaikka se saattaisi herra Raatikaisen ahdistusta lievittääkin. Epäilin myös vahvasti, ettei kukaan tuntemistani homoista viitsisi Raatikaisen lerpahtanutta kikkelia kovin intensiivisesti kyylätä. Vai sitäkö se Mika pelkäsikin, ettei sittenkään kukaan kyylää vaikka kuinka asettuisi istuskelemaan julkisiin saniteettitiloihin? No, mikä minä olin arvostelemaan toisten ulkonäköä, keski-ikäinen pyöristynyt epämuodikas lesboakka lähiöstä. Silti minusta tuntui, ettei herra Raatikainen oikein ollut ihan luonnostaan homomiesten tavoiteltuimpien ja kyylätyimpien kohteiden joukossa.

Keijo huomautti, ettei se ollut huomannut koskaan aiemmin kenenkään homon mitenkään kyylänneen missään pesutiloissa, kun kai ne homotkin on niissä jo ammoista ajoista asti käyneet. Vai onko tapahtunut jotain semmoista, että homot ovat vasta nyt alkaneet joukolla rynnimään kyyläysaikeineen pesutiloihin. Yhdestä asiasta olin Raatikaisen kanssa samaa mieltä: semmoisia "kyyläysvapaa alue"-kylttejä voisi tekaista. Niitä voisi sijoitella  kaikkialle,  missä liikkuu Raatikaisen oloisia huonotapaisesti möläytteleviä heteroäijiä. Minusta ja kaikista tuntemistani naisista oli nimittäin äärimmäisen vastenmielistä juuri näiden heteroäijien meihin naisiin kohdistava kyylääminen, huutelu ja muu epäasiallinen käytös. Pike muistutti, että tämä Mika Raatikainen on siviiliammatiltaan poliisi ja se huolestutti kovasti: miten voi luottaa poliisin toimivan asiallisesti ja tasapuolisesti kun mielipiteet ovat tätä tasoa. Miten homo voisi kokea saavansa puolueetonta palvelua poliisilta, joka hysteerisesti pelkäisi tämän kyyläävän?

Susu alkoi silmin nähden kimpaantumaan. Se oli jotenkin viime aikoina innostunut yhä enemmän persuista ja kenen tahansa persun pilkkaaminen oli sen mielestä silkkaa vainoamista mielipiteen vuoksi. Susu tiuskaisi, että kyllä tuolla kaiken maailman karvaranteet raiskaavat ja kyyläävät enemmän kuin suomalainen mies ikinä ehtii.  Rajat kiinni vaan niin loppuisi moinen peli. Raatikainen ja muut poliisit suojelivat meitä niiltä, meidän pitäisi olla kiitollisia näille poliiseille, eikä nillittää epäolennaisuuksista. Huomasin että Pikeä alkoi ottamaan Susu mielipiteineen tosissaan päästä. Pike koetti hillitä itseään ja vastata asiallisesti, että eikö Susu tiennyt ettei mitään pelättyä raiskaustsunamia koskaan tullutkaan ja että iso osa kohusta oli mielikuvituksen ja MV-lehden höttöjournalismin tulosta. Ja että todennäköisin raiskaaja oli edelleen uhrin tuttu tai puolituttu eikä puskasta ryntäävä arabiaa puhuva turvapaikanhakija. Susu raivostui ja alkoi sättimään Pikeä pervoksi. Piken tulisi lukea Laura Huhtasaaren tviiteistä tai  Mustan Orkidean blogista kuinka mieleltään sairasta puuhaa oli kuulua seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön ja että meidät voisi saman tien laittaa samaan aidattuun paikkaan noiden maahanmuuttajien kanssa. Huomautin Susulle, että tämä voisi vaihteeksi koettaa keksiä jotain yksilöllisempää, kun tuon idean oli esittänyt kansanedustaja Teuvo Hakkarainen jo vuosia sitten toivoessaan että somalit ja homot internoitaisiin Ahvenanmaalle.

Keijo koetti tapansa mukaan viimeiseen asti rakentaa rauhaa ja kysyi, miksi tänne ei muka mahtuisi asumaan sovussa kovin monenlaisia ihmisiä? Suomi kun ei ole kovin tiheästi asutettu maa, eikä tulisi olemaankaan vaikka turvapaikanhakijoiden ja muiden tulijoiden määrä jostain syystä tuplaantuisi. Ja homot eivät ole koskaan  aiemmin kyylänneet yhtikäs ketään Raatikaisen Mikan oloista pelokasta poliisiheteromiestä ainakaan niissä pesutiloissa missä Keijo itse tapasi käydä. Mika voisi mennä jonnekin itsekseen saunomaan, jos muut ihmiset pelottivat. Tilaa oli kyllä. Ja Susun ei kannattaisi syyttää ketään pervoksi jonkun raukkamaisesti  nimimerkillä bloggaavan todellisuutta vääristävän ilmiselvästi itse hoidon tarpeessa olevan nettikirjoittajan takia. Tai tätä yhtä hölmösti kritiikittä siteeraavan kansanedustaja  Huhtasaaren takia. Kannattaisi ennemminkin itse tutustua ihmisiin avoimin silmin.  Silloin voisi  huomata, että ihmiset ovat ihmisiä olivat ne mitä vaan lajiketta. Minusta olisi kovin ahdistavaa asua täällä pelkästään Susun kaltaisten ahdasmielisten kanssa, joten toivoin että minut ainakin päästettäisiin Ahvenanmaalle ennen kuin Susu ja sen kaverit laittaisivat rajat kiinni. Suomi, jossa ei olisi tilaa monimuotoisuudelle, ei olisi koskaan minun paikkani.

Sirkka tuijotti meitä närkästyneenä myyntitiskin takaa ja huomautti, että nyt pitäisi kyllä olla hiljempaa.  Tämä oli hänen  työpaikkansa ja se oli R-Kioski eikä sotatanner. Susu heitti mielenosoituksellisellisesti puolitäyden kahvimukinsa roskikseen niin, että kahvit lensivät lattialle. Pike ei sanonut mitään. Keijo katseli Susun poistuvaa hahmoa päätään pudistellen ja pohti, mistä tuo kaikki viha ja vihaisuus oli peräisin. En tiennyt.


 

Comments (1)  
 Report  

Hella W. ja Päivi R.

Ryde Rytkönen  (updated by Ryde Rytkönen)

Heräsin illansuussa nojatuolista vesihanasta vuotavien pisaroiden ääneen. Hana jää helposti tiputtamaan, jollei sitä muista vääntää äärimmäisen voimallisesti kiinni. Maailma oli päikkäreitä nukkuessani mukavasti hämärtynyt. Sohvalta kuului tasaista tuhinaa, Hämeenheimon Pike nukkui sykkyrällä huopaan kietoutuneena. Mietittyäni hetken ottaisinko jääkaapista Lidlin oluen vai joisinko ensin kahvit, painoin kahvinkeittimen päälle. Vesihanaan pitäisi laittaa uusi tiiviste, mutta huoltomies ei ollut kovin innostunut hoitamaan näitä Ostostien asuntojen pikkuvikoja. Näissä kaikki oli aina vaan melkein kunnossa. Katselin ulos ikkunasta. Tämä kesä oli kyllä ollut kovin sateinen ja harmaavoittoinen.

Lattialla lojui kirjastosta lainaamani ja eilen loppuun lukemani Hella Wuolijoen kirja ”Enkä ollut vanki”, jossa Wuolijoki  kertoo vankeusajastaan: hänet oli jatkosodan aikana vangittu maanpetoksesta epäiltynä, kuinka hän aluksi odotti kuolemantuomiota ja kuinka se myöhemmin muutettiin elinkautiseksi ja sitten hänet vapautettiin. Mietin miten äkkiä maailma voikaan muuttua yksilön näkökulmasta, luulet odottavasi teloitusta jota ei koskaan tule. Wuolijoki pohtii, miten hän on antanut suggeroida itsensa vangiksi, kuinka mieli silti voi vaeltaa vankeudesta huolimatta.

Siemaisin kahviani. Mietin Päivi ja Niilo Räsäsen "Mistä on kysymys? Avioliitto" pamflettia. Se on kirjallinen  yritys typistää sukupuolet jotenkin oudosti biologiaan sidotuiksi ja avioliitto monogaamiseksi heteroseksuaaliseksi jumalan säätämäksi instituutioksi. Hella Wuolijoki joutui vankilaan aikanaan vääränlaisesta poliittisesta ajattelusta ja toiminnasta, mutta Päivi Räsänen ei surukseni sinne tule päätymään. Ei vaikka hänen ajatuksiinsa ja sanomisiinsa nivoutuu inhimillisen pahuuden syvin olemus: luulo siitä, että hän voi itse määritellä jonkun tavan olla oikeaksi ja julistaa muut ihmiset sitä kautta itseään huonommiksi tai epäkelvoiksi  ihmisiksi. Biologisista tosiasioista huolimatta Päivi ja Niilo inttävät että sukupuolia on selkeästi erotettavat tyttö ja poika. Ja että heterous on jumalan tahto, huolimatta siitä että homoseksuaalisuutta esiintyy eläinmaailmassakin hyvin laajalti.

Mikä kummallinen tarve Räsäsillä on päättää toisten asioista. Avioliitto on taloudellinen ja juridinen yksikkö, jonka monogaamisessa versiossa kaksi ihmistä ovat sopimuksella sitoutuneet toisiinsa. Avioparit ovat sitoutuneet elämään elämäänsä keskenään,  eivät Räsäsen pariskunnan kanssa. Ja jos avioliittoa perustellaan sillä että se on luonnollinen lisääntymiseen ja lasten kasvattamiseen tähtäävä yksikkö tulee iäkkäiden ihmisten avioliitot välittömästi kieltää turhina myös heteroilta. Ja nuortenkin ihmisten mahdollinen hedelmällisyys täytyy tarkasti tutkia ennen alttarille astumisen oikeutta. Ja eroaminen on kyllä vankilaan joutumisen arvoinen asia, sillä lapsi tarvitsee isän ja äidin vaikka nämä kuinka vihaisivat toisiaan, ainakin mikäli Räsäsiä on uskominen. Enkä minä oikein ymmärrä asian kristillisyyttäkään kun kai näitä avioliittoja on ollut ja tulee olemaan myös muiden jumaluuksien säätelemissä kulttuureissa. Ja pakanaliitot ovat sitten ihan mahdottomia Päivin mielestä. Sitä en vaan ymmärrä miksi meidän pakanoidenkin tulsi noudattaa Päivin kristillisiä oppeja.

Minusta tuntuu että Päivi on läpitunkevan pahuutensa lisäksi aidosti logiikaltaan kieroutuneimpia tietämiäni politiikan henkilöitä. Hän nappaa sujuvasti rusinat edustamansa uskonnollisen fundamentalismin pullasta: syntiä tekevät ne, jotka Päivi määrittää syntisiksi. Ja tämmöiselle syntiselle on Päivin mukaan vaan  julmaa, jos häntä ei hyljeksi ja sano syntiseksi. Vaikka osa homo- ja transnuorista tai -aikuisista  päätyisi Päivin sanomisten takia masentumaan, vihaamaan itseään tai jopa tekisi itsemurhan. Mutta raamatussa todetaan paljon muutakin, Päivi ei esimerkiksi kovin tunnollisesti noudata ensimmäisen korinttilaiskirjeen oppia "naiset vaietkoot seurakunnissa, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaiset ". Minun pitäisi varmaan osoittaa Päiviä kohtaan suurta rakkautta ja kertoa hänen olevan paha ja syntinen sekä  teipata hänen suunsa jeesusteipillä ikuisiksi ajoiksi kiinni, jotta hän pelastuisi.Tekisi mieleni pistää pystyyn yhden naisen mielenosoitus, johon tekisin kyltin ”Päivi pää kiinni, palat helvetin lieskoissa: puhuminen on syntiä!” ja alle vaikkapa kömpelösti piirretty sydän jonka sisällä lukisi ”we want Niilo!-aito puheoikeus”. Kävisin tätä sanomaani  julistamassa joka paikassa kenenkään pyytämättä. Sananvapaus ei kuulu Päiville yhtään sen enempää kuin oikeus omaan seksuaalisuuteen meille homoillekaan jos ollaan ihan loogisia ja noudatetaan Päivin omaa oppikirjaa. Onneksi emme kumminkaan elä sen kirjan oppien mukaan kirjaimellisesti.

Pidän kyllä enemmän Hella Wuolijoesta. Ja monesta muusta kirjoittajasta ja ajattelijasta, jotka pohtivat omaa suhdettaan maailmaan ja toisiin ihmisiin paljon rakentavammalla otteella. En voi mitenkään uskoa, että ihmisen tarvitsee sotkeutua muiden ihmisten asioihin niiltä osin, kun ne eivät hänelle kuulu. Jokaisen genitaalit, sukupuolen määrittely ja seksuaalinen suuntautuneisuus ovat hänen omia asioitaan. Päivi koettaa pokerina väittää ettei näin ole, vaan kaikki nämä asiat ovat hänen määriteltävissään, koska hänen uskomusjärjestelmänsä väittää hänen olevan oikeassa vaikka toisaalta hän ei kyllä saisi samaisen uskomusjärjestelmän mukaan sanoa mitään. Minusta Päivi voi olla aviossa Niilonsa kanssa miten kauan haluaa ja määritellä itsensä miksi haluaa. En minä jaa Päivin uskontoa, enkä usko edes saunatonttuihin vaikka niistä on kyllä täällä Kontulassa tehty melko luotettavia havaintojakin. Enkä vaadi kontulalaisten saunatonttujen noudattamaa polygaamista tonttuliittoa vallitsevaksi ja ainoaksi hyväksyttäväksi avioliiton muodoksi ja syytä muita tuhmiksi, jotka jäävät ikuisesti ilman joululahjoja tai saunatontun suojelusta kun kehtaavat haluta olla yksiavioisia tai jopa yksiavioisia heteroita.

Katselin ulos, ulkona oli jo kovin hämärää. Otin lisää kahvia, Pike heräili sohvalta ja kysyi, mitä mietin? .



Comments (1)  
 Report  

Pridehuumaa

Ryde Rytkönen  (updated by Ryde Rytkönen)

Aamupäivän tunnit olivat jo kulkeneet pitkän matkan iltapäivää kohden kun sain itseni kammetuksi ylös sängynpohjalta. Sitä huomaa jotenkin huomaamatta vanhentuneensa, kun viikonlopun juhlinta vie elämänrytmin aivan tolaltaan. Mutta olihan tässä toki nyt hyvää aihettakin juhlia, kun oli meidän lesbojen joulu, Prideviikko.

Perinteisesti juhlimme Hämeenheimon Piken kanssa tätäkin prideä ja join olutta hieman enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Siinä sivussa osallistuimme toki muutamaan järjelliseen rientoonkin. Edullisia ja ilmaisia tapahtumia oli onneksi tänäkin vuonna riittämiin. Pridekulkue on tietysti viikon tai oikeammin koko vuoden kohokohta. Semmoista krapulaa, huonoa säätä tai muuta veruketta ei ole keksittykään etteikö Kontulan Ärrän lesbo-osasto eli minä ja Pike sinne osallistuisi.

Kulkueeseen osallistui tänä vuonna ennätysmäärä ihmisiä, meitä oli arviolta noin 30000 ottamassa kantaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksien puolesta. Puistojuhlassa saattoi olla runsaasti enemmänkin osallistujia. Ei sitä Kansalaistorilla ollutta ihmismerta oikein enää pystynyt edes hahmottamaan.

Muistelin kuinka 1990-luvun puolivälissä osallistuin Jyväskylässä pidettyihin vapautuspäiviin. Joimme salaa naistenbileiden vessassa omasta pullosta tequilaa. Loppuillasta kierin bilepaikan rappusia alas, seuraavaksi perässäni kieri Hämeenheimon Pike ja lopuksi perässämme pompahteli alas miltei tyhjä tequilapullo. Kaverimme Karita jäi istumaan vessaan seinästä kiinni pitäen ja hokien monotonisesti, että hän ei voi enää liikkua kun maailma liikkui niin kovasti. Katja Lampelan bändi Taikatuu oli bileiden pääesiintyjä, mutta siitä keikasta emme nyt sattuneesta syystä kauheasti muista. Onneksi bändiä tuli tuolloin kuultua sitten muulloin ihan ilman tequilan virkistävää vaikutusta. Mutta edes tequila ei saanut minua pysymään poissa kulkueesta. Meitä oli siellä vain kourallinen. Muistan ajatelleeni, että kourallinen ihmisiä oli kumminkin ihan hyvä saavutus Jyväskylän kokoisesa kaupungissa vuonna 1995. Tosin suurin osa marssijoista  oli täältä pääkaupunkiseudulta.

Nyt mukana olivat omissa blokeissaan miltei kaikki puolueet, järjestöt ja sen sellaiset. Toki ymmärrettävistä syistä puolekantän edustajien joukosta puuttuivat esimerkiksi kristillidemokraattien ja persujen blokit. Piken mielestä pikkupersujen puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen jota hän kutsui tuttavallisesti ”Tyrkkyseksi” olisi kyllä voinut osallistua kulkueeseen omassa blokissaan. Pike visioi Tyrkkyselle ikioman pyörillä kulkevan kulkuekaapin, jossa olisi runsaasti  takkeja kääneltäväksi. Tyrkkynen kai väittää hetkittäin olevansa biseksuaali, hetkittäin taasen tästä jotenkin eheytynyt. Mutta hän ei nyt kai sittenkään ole ihan varma tästäkään asiasta, ainakaan noin käytännössä kun hänet on hyvin uskottavien tai uskomattomien huhujen mukaan nähty erilaisissa ei ehkä suorastaan homoudesta tai biseksuaalisuudesta  eheytyneille henkilöllle suunnatuissa paikoissa. Yhtä epäloogisena Pike piti Tyrkkysen ajamaa EU-erohanketta Fixitttiä. Pikkupersu teki tässäkin ihan omiaan. Kova oli puuhastelemaan. Pike ei oikein tainnut arvostaa Sebastiania, päättelin.

Kristillisdemokraatteja emme toivoneet näkevämme kulkueessa emmekä koskaan missään ikinä muutoinkaan. Eikä aitoavioliittolaisia. Vaikka niitä  aina joutui pakosti näkemään vaikkei millään muotoa olisi halunnutkaan, kun tunkivat propagoimaan soopaansa joka paikkaan kunnon ihmisten tielle. Ihmettelin kovasti, miten nämä aitoheterousliittolaiset ajattelivat että heillä olisi oikeus määrätä tämänkin yli 30000 ihmisen parisuhteen aitoudesta. Piken mielestä pitäisi perustaa myös  kampanja "aito homoliitto". Tai "tosihomorakkaus odottaa"-liike, jossa tähdenneitäisiin sitä, että  ensin mennään alttarille ja sitten vasta petipuuhiin. Pidin ajatusta hiukan absurdina. Nuorempana olin itsekin ollut hiukan aloitteellisempi näissä paritumisasioissa. Vihkituomarille olisi tullut kovasti kiirettä kun olisi saanut olla jatkuvasti lukemassa vihkikaavaa, että nuori viriili lesbonalku pääsee hoitamaan pohjatonta lähikontaktinkaipuutaan. Pike naurahti, että juuri sitä vartenhan täytyisi  perustaa tämä "aito homoliitto"-kampanja. Kun on kerran homostellut jonkun kanssa niin siitä ei sitten erottaisi ikinä. Ja  koska "aito" avioliittolaisetkin perustelivat juttujaan sillä, että lapsella oli ikuisesti oikeus isään ja äitiin, niin eihän mistään aidosta liitosta saisi erota ikinä. Myös kuoleminen tulisi säätää luvanvaraiseksi, koska lapsella oli tuollonkin oikeus isään ja äitiin. Tai sitten yksinhuoltajavanhempien lapset tulisi kaikki välittömästi  huostaanottaa ja sijoittaa aitoavioliittolaisten koteihin asumaan.

Minä en ollut ollenkaan varma halusinko liittyä mukaan tähän Piken "aito homoliitto" -liikeeseen. Kun se ihan ensimmäinen parisuhteeni ei nyt kovin kummoinen ollut. Ensimmäinen naispuolinen heilasteluni, Henna, oli oikeastaan nyt ja silloin aika rasittava henkilö. Nykyisin se taisi olla töissä vanhainkodin ruokalassa jossain lähiössä Länsi-Helsingissä, vietti kaiken vapaa-aikansa heittämällä  pubitikkaa ellei televisiosta tullut miesten jääkiekkoa eikä se koskaan puhunut kovin monimutkaisia lauseita, jos ylipäätään mitään jutteli. En kyllä olisi halunnut aitoa homoliittoa tämän ensirakkauden kanssa mistään maailman hinnasta.

Kulkuepäivä päättyi  sitten puistossa istuskeluun ja pussikaljan juomiseen. Ihmisoikeudet ovat sen verran  tärkeä asia, että toki niitä pitää kerran vuodessa kunnolla juhlistaa. Ihmiset ympärillä olivat iloisia, nauttivat elämästään ja juhlan mukanaan tuomasta yhteisyyden tunteesta.  Niin sen kuuluisikin olla, ihan oikeat kansan syvät rivit olivat täällä. Ja pakko on  uskoa, että nämä kansan syvät rivit olivat yksiselitteisesti sitä mieltä, että ihmisoikeudet olivat tärkeä asia ja että ne  kuuluivat nykyisin kaikille. Nyt voisin kyllä  pitää katumusharjoutusviikon ja keskittyä arjen harmauteen. Voisin  vihdoin siivota vaatekomeroni. Ja pestä yksiöni ikkunat, ne on pesty viimeksi kolmisen vuotta sitten.  Aloittaisin heti huomenna, mutta ensin mensin Ärrälle kahville ruotimaan Prideviikon parhaita paloja Piken ja muiden kavereiden kanssa.







Comments (1)  
 Report  

Brexit

Ryde Rytkönen  (updated by Ryde Rytkönen)

Aurinko vilahti hetkeksi pilvestä aamuisessa Kontulassa. Ostostie näytti lämpöiseltä, kodikkaalta. Reitti Ärrälle oli kevyt kulkea. Olin hankkinut viime viikolla kirppikselta uudet punaraitaiset Adidas-lenkkarit, jotka olivat vain hyvin vähän käytetyt eivätkä niiden pohjat olleet  laisinkaan linttaan astutut saati  sitten reikäiset.

Monosen Riitta, Kaukolan Susu ja Hämeenheimon Pike joivat saapuessani jo kahvejaan. Juhannus oli mennyt  kaikilta ohitse hiukan varkain, itse olin ottanut kunnon kalsarikännit ja roikkunut netissä lukemassa maailman tapahtumista. Susu oli juhannuksen jälkeistä intoa täynnänsä, Brexit-äänestys takasi hänen mielestään briteille uuden itsenäisyyden ja sama prosessi tulisi käynnistää välittömästi Suomessakin. Susu hymyili autuasta hymyä kertoessaan sankaristaan, Sebastian Tynkkysestä sekä siitä,  kuinka tämä urheasti ajoi Suomenkin eroa EU:sta, Fixit-äänestystä. Monosen Riitta koetti kysyä, miksi ihmeessä Sususta Suomen pitäisi erota EUsta? Susu aloitti tutun monologinsa maahanmuutosta ja suomalaisten sorrosta sossunjonossa ja ties mistä. Maahanmuutto ja EU olivat kaiken pahan alku ja juuri siksi Susun mielestä tulisi EU:sta päästä eroon: Köyhät kärsivät koska ilkeä maahanmuuttaja vei kaiken.

Pike huomautti, että eikö juuri Euroopan neuvoston taholta taannoin huomautettu Suomen sosiaaliturvan olevan ylipäätään  liian matala. Ja britit itsekin tuntuvat olevan nyt hiukan kummissaan brexitistään, kun punta kääntyi laskuun ja maahanmuutto ei loppunutkaan kuin seinään ja kaikki eivät vaalikampanjan lupauksista huolimatta päässeetkään lääkäriin. Rasistiselle öyhötykselle sen sijaan tuli runsaasti tilaa julkisilla paikoilla, jokainen josta lähti ylipäätäätään  ääntä pihahdustakaan uskalsi  ilmasta niin sanotun  mielipiteensä, joka nyt ei suuremmin eronnut täällä meillä möykkäävien rajat kiinni-tyyppien kannanotoista. Ainoa järkyttävä ero menneeseen oli se, että suomalaiset itsekään eivät olleet enää tervetulleita asumaan britteihin, mistä uutisoitiin meillä laajalti. Ihan kuin kyseessä olisi erehdys. Olin juuri lukenut lehdestä antisankarini Björn Wahlroosin arvelleen, että briteille saattaisi EU-eron myötä tarjoutua Norjan kaltainen malli, jolloin he pysyisivät ETA-talousalueessa, mutta eivät kuuluisi EU:hun eivätkä siten saisi päättää asioista, mutta maksaisivat vapaakauppa-alueeseen kuulumisesta. Kaupan vapauden takaisivat siis edelleenkin ylisuuret maksut, mutta nyt ilman päätösvaltaa. Piti ihan nipistellä itseään, kerrankin ajattelin maailmassa voivan käydä kuten herra  Wahlroos povaa.

Riitta ihmetteli, että taasko ihmisiä on ohjannut äänestysvalinnoissaan muukalaisvastaisuus. Kuvitelma siitä. että rajat kiinni on ratkaisu ties mihin ja vähän muuhunkin. Lääkäriinkin pääsee, mutta jos nyt viitsiii  muistaa kuinka moni lääkäri niin Briteissä kuin Suomessakin on maahanmuuttajataustainen, niin  olimme kaikki  epäileväisiä tätäkin keskustelussa käytettyä  argumenttia kohtaan. Susu aloitti saarnansa siitä. kuinka Suomen itsenäisyys vaati välitöntä islamisaation ja kaikenlaisen maahanmuuton pysäyttämistä. Onneksi perussuomalaisten kansanedustaja Saarakkala oli  vihdoin tajunnut esittää burkhan ja niqabin käyttökieltoa, tämä aloite jos mikä pelastaisi Suomen uhkaavalta  islamisaatiolta. Huomautin, että eikö tällä edustaja Saarakkalalla ollut parempaa tekemistä kuin pohtia homojen olemassaoloa uimahallien pukuhuoneissa tai musliminaisten pukeutumistyyliä. Näilläkö kotimaan köyhät pelastuivat? Työttömyysluvut olivat korkeat ja perustamalla musliminaisten huivinkäyttöä ja suomalaisten homojen uimahallissa tapahtuvaa pesuhuonekäyttäytymistä vartioivia poliisiyksikköjä ei kotimaan taloutta kumminkaan saane nousuun vaikka kuinka koettaisi.

EU oli mielestäni taloudellinen toimintaympäristö, jossa tapahtuu paljon sellaista mitä en halua tapahtuvaksi  tai mihin en usko arvomaailmani pohjalta edelleenkään. Mutta kansallisvaltioihinkaan ei  mielestäni ole paluuta. Enkä kyllä itse ainakaan homoseksuaalina psyykkisistä syistä  sairaseläkeläisenä olevana haluaisi elää missään persujen kaavailemassa valkoisessa hetero-Suomipunaniska-landiassa, jossa jokaisen ""musta tuntuu"- mielipide, "koska koetaan näin" on yhtä arvokas kuin halveksittujen dosenttien esittämä tieteellisesti perustellen esittämä kanta. Populismi ei ole koskaan historiassa johtanut hyvinvointiin eivätkä varmaan Soinin nakkimukit tekisi sitä nytkään.

Onneksi huomenna alkaisivat pride-viikot. Saisi taas vaipua viikon verran fillarikommunismin tuomaan suvaitsevaisuuden harhaiseen uneen. Kuvitella, että maailmassa ihmiset arvostaisivat toisiaan olennaisten omainaisuuksinen perusteella, eivätkä epäolennaisten. Itselleni oli sama mitä jumalaa kumararrat tai kenen kanssa vietät yösi, kunhan kanssasi voi arjessa elää sovussa.




Comments (1)  
 Report  

Timppa, Jo ja Omar

Ryde Rytkönen  (updated by Ryde Rytkönen)

Esteri muisti meitä kontulalaisia tänäkin aamuna, vettä sataa edelleen ties kuinka monetta päivää. Väistelin tottuneesti kuralätäköitä kävellessäní kohden Ärrää, lenkkarini olivat kuluneet puhki jo aikoja sitten. Pitää koettaa dyykata uudet vähemmän käytetyt UFFIN laatikosta. Tai sitten lähden vaateostoksille kirpparille. Ensi viikon prioriteettihanke numero yksi.

Ostin kahvin ja asetuin Hämeenheimon Piken, Ryynäsen Keijon ja Lahikaisen Pirjon tuttuun seuraan. Pirjon vieressä oli joku uusi naama, joka esittäytyi Kaukolan Susuksi. Susu kertoi olevansa läheisessä marketissa töissä ja muuttaneensa aivan vasta Kaarelle Kannelmäestä.

Keijoa puhututti aamutuimaan persu-ulkoministerimme toimet. Soini ehtii hyvin kirjoittelemaan plokiaan ja laatimaan pitkät listat synonyymejä kommunisteiksi kutsumalleen kansanosalle. Nämä erilaiset kommunistit, joita on ilmeisimmin fillarointiin ja kiviterapiaan erikoistuneiden alalajien lisäksi on  loppumattomiin, ovat uhka Soinin Suomelle. Timpalla on hiukan pallo tai ainakin prioriteetit hukassa, kun ei tältä kielitieteellisesti kiinnostavalta projektiltaan millään ehdi hoitamaan omia hommiaan, pohti Keijo. Briteissä murhatun työväenpuolueen kansanedustajan Jo Foxin  murhan tuomitseminen tai kommentoiminen ei tahtonut ulkoministeriltä luonnistua millään. Soini sai kakistettua jotain  asiasta vasta murhasta seuraavana päivänä, kun ilkeämieliset ja puolueelliset epäilemättä ituhippikommunistitoimittajat olivat häneltä siitä erikseen kommenttia kysyneet. Pikestäkin asia oli oudosti hoidettu, muut EU-maat osoittivat tukea ja solidaarisuuttaan hyvin nopeasti. Angela Merkel oli jopa luonnehtinut asiaa kauhistuttavaksi ennakkotapaukseksi, muistutukseksi kauhistuttavan ja uhkauksia viljelevän kielenkäytön seurannaisvaikutuksista.

Pike kertoi käyneensä perjantaina Karhupuistossa. Siellä oli järjestetty Setan toimesta muistotilaisuus Orlandon homoklubiampumisen uhreille. Ohjelmassa oli ollut puheita, musiikkia ja hiljainen hetki. Piken mukaan tilaisuus oli ollut lämminhenkinen ja ihmisyyttä kunnioittava. Kukaan ei yllyttänyt vihaamaan ketään, vaan rakentamaan maailmaa jossa kaikilla olisi tilaa ja oikeus olla. Muistin juuri itse lukeneeni muutamankin nettikirjoituksen asiasta. Persukansanedustaja Tavio oli avautunut lyhyenytimekkäässä kirjoituksessaan olevansa huolissaan siitä,  kuinka islamin seksuaalikäsitys on omastamme katsottuna erilainen ja tähtää homojen alistamiseen. Tavion mukaan perussuomalaisuus tähtää kaikkien suomalaisten hyvinvointiin, jopa homojenkin.

Pike pyrskähti nauruun, persujen toimet homojen oikeuksien ja hyvinvoinnin edistämiseksi oli kyllä kovin helppo ja nopea luetella. Niitä ei ollut. Minusta oli huvittavaa, kuinka nämä perussuomen kansanedustajat kehtasivat väittää, että kuka tahansa suvakiksi kutsuttu oli umpisokea sille, kuinka pahat islamistit vievät kaikki homojen oikeudet jonnekin Bagdadin peräosan kaatopaikalle lopetettavaksi eivätkä huomaa samalla kuinka perussuomalaiset ovat homoille siunaukseksi. Kansanedustaja Oinonenkin taannoin tietenkin vaan halusi edistää homojen asiaa antamalla tanssilattialle tilaa. Hän  kun ei suostunut edes menemään samoihin linnanjuhliin homojen kanssa tanssimaan. Orlandon ampuja, Omar Mateen,  oli itse käyttänyt homoille suunnattua deittisovellutusta ja käynyt useita kertoja homobaareissa. Emme ehkä saa koskaan tietää tämän julman teon perimmäsitä motiivia. Mutta mikäli kyseessä on oman identiteetin hyväksymisen puutteesta johtuva homofobiarikos, pitää muistaa että persut ovat kyllä edesauttaneet homojen oikeuksien hidastamista ja sitä kautta ihmisten oman itsensä ja toisten homouden hyväksymistä. Persujen muisti pätkii kovasti, elleivät sitten ole kääntäneet takkiaan tässäkin asiassa, mistä kukaan meistä ei kyllä ollut kuullut. Taannoinhan perussuomen puheenjohtaja Soini katsoi asiakseen päättää, mitä puolueen kansanedustajat saivat äänestää tasa-arvoisesta avioliittolaista. Arja Juvonen  olikin sitten ainoa lain puolesta äänestänyt persu.

Kaukolan Susu koetti kakista väliin jotain siitä, kuinka jopa hänen lesboystävänsä Särkisalosta äänestää persuja koska perussuomalaiset haluavat pitää Suomen suomalaisilla. Pakolaiset ja muut väärin pigmentoidut henkilöt olivat hänen ystävänsä mukaan kuulemma pelkkiä loisia ja elättejä, jotka ovat tulleet tänne vain ja ainoastaan etuuksia nostamaan. Oli  vaan hyvä asia, että Rajat kiinni-liikkeen  ihmiset hoitivat asian käytännön puolen kun poliitikkojen keinot olivat rajatut demokratian kahleisiin. Susu sanoi olevansa itsekin vahvasti samaa mieltä.  Pike pyöritti epäuskoisena silmiään ja tokaisi vihaisesti, että millä kumman logikalla kukaan seksuaalivähemmistöön kuuluva saattoi ajatellakaan ääriliikkeiden rasistien toimivan jäjellisesti. Homorasisti  elää psyykkisesti kummassa kuplassa. Samat ääriliikkeet kyllä hoitaisivat ilomielin homotkin samalla keinovalikoimallaan jos heillä vain olisi siihen suotu valta, sanoi Pike. Susu ei hyväksynyt Piken mielipidettä, vaan mutisi itsekseen jotain kaapunaisista, suvakeista ja Isisistä. Lahikaisen Pirjo koetti rauhoitella Susua, mutta tämä joi kahvinsa ja lähti vihaisena Ärrältä ulos. Minusta tuntui että Sususta kuulisimme vielä.

Pikeä raivostutti tämä dialogi myös,vaikka hän koetti jotenkin koota itsensä. Ei ollut aina kovin helppoa kunnioittaa toisen ihmisen mielipidettä, etenkään jos tämä oli omasta mielestä väärässä. Esteri näytti asettuvan satamattomuustauolle, joten päätin itsekin lähteä kotiin. Tänään ajattelin pitää siivouspäivän. Yksiössä asumisen paras puoli oli se, että siivottavaa ei koskaan ollut paljoa.  Kävellessäni kotia kohti Ostostielle mieleeni tuli teologi Martin Niemöllerin viime aikoina useasti siteerattu, mutta päivään hyvin osuva runo :

»Ensin ne tulivat hakemaan sosialistit, enkä puhunut mitään, koska en ollut sosialisti.
Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysaktiivit, enkä puhunut mitään, koska en ollut ammattiyhdistysaktiivi.
Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset, enkä puhunut mitään, koska en ollut juutalainen.
Sitten ne tulivat hakemaan minut, eikä ollut enää ketään, joka olisi puhunut puolestani.»

Comments (0)  
 Report