Valtioksi, jossa poikarakkaudesta saa raipaniskuja ja sata vuotta rottia kuhisevaa tyrmää, Singapore on todella gay. Tämä siis on kahden päivän empiiriseen kokemukseeni perustuva havainto. Eetu osti uikkarinsa Louis Vuittonilta, ja omani hankin viereisestä HOM -nimisestä miesten alusasuliikkeestä, jonka ovella pleksinen salskea mallinukke oli sonnustautunut pilottilaseihin, koppalakkiin ja alushousuihin, joihin käytetty kangasmäärä ei korreloinut niiden hintaa. Suurlähetystö kertoo nettisivuillaan enimpien homobaarien sijaitsevan China Townissa ja että sunnuntai on useissa ravintoloissa epävirallinen homoilta, eikä mies ole mies eikä mikään ellei olalla heilu tyyris käsveska! Taisiis toi käsveska oli taas omaa empiiristä osiotani.
Kaamoksenkarkuamiseni päämäärä ei kuitenkaan ole paikallisen seksuaalivähemmistöskenen analyseeraaminen, vaan ruuasta ja joutenolosta nauttiminen, joten takaisin poolille ja valmistautumaan kasvohoitoon. En tiennytkään miten dramaattinen tilanteeni oli, ennenkuin puolitoistatuntia naamaani välillä hyvinkin tuskallisesti räpeltänyt daami kertoi nyt olevan käsillä viimeinen hetki pelastaa nuorekkuuteni ripe! Onneksi siihen löytyi lääkkeet ja "kasvojenpelastuspartio" odotti sivupöydällä valmiina kalliinnäköisissä purkeissa. Ihan ei nyt mennyt tädin myyntipuhe läpi ja viiden huntin purnukkakokoelmasta lähti mukaan vain osa.
Dinnerillä hotellin 24. kerroksessa lasisen seinän takana välkkyi kaupungin valot, Möttönen kupli lasissa ja Eetun kanssa pantiin maailman asiat mallilleen. Kampasimpukka oli ihanhyvää ja makkara-pekonikuvioisen pleksin päältä tarjoiltu halkaistua munaa markkeeraavan mangovanukkaan koostumus täydellisyyttä hipova.
Eetu väittää mun luvanneen syksyllä Lissabonissa, että seuraavalla lomalla en tupakoi lainkaan ja hirveän ponnekkaasti se siitä myös pitää kiinni! Yritys, kilahdus, viisi minuuttia eilenkin keskenjäänyttä Disney-leffaa ja kuorsaus.
Aamiaisen jälkeen fyllingit tanaan ja poolille. Venäläisistä ei näköjään pääse eroon täälläkään, enkä nyt puhu Konstantin Stanislavskista.
Tags:
seksuaalisuus
shoppailu
ruoka
Singapore
Sain juuri äsken puhelun tuntemattomasta numerosta. Soittaja oli Kalle (Nimi ehkä muutettu, en muista sitä enää.) Kemistä. Sanoi lukeneensa haastatteluni lehdestä ja ajatteli siksi ihan spontaanisti soitella ja toivottaa hyvät joulut koska on itsekin käynyt muutama vuosi sitten armeijan Rovaniemellä (mitä minä siis en ole käynyt Rovaniemellä). Äänestään päätellen armeija-ajat ovat kyllä tainneet olla kultaisella kuusikymmentäluvulla. Myöskin hän kertoi olevansa sosiaalinen ja mukava tapaus ja viihtyvänsä luonnossa ihan niinkuin minäkin (Minkä minä sille voin, että kuvaaja halusi jutun kuvat otettavaksi Ounasvaaralla?).
Erikoinen tapaus. Todellakin minua haastateltiin Lapin Kansan Hetki -liitteeseen, joka jaettiin Pohjoissuomessa jokaiseen kotitalouteen. Poseerasin kansikuvapoikana särestöniemiläisittäin suon mättäällä ja otsikkona oli "Korpiknapsut - Pohjoisen homot eivät kaappeja kaipaa." Juttu oli aukeaman kokoinen ja kertoi millaista on olla homo Rovaniemellä. Annoin vaikutelman, että helppoa ja mukavaa. Lisäksi haastattelu tehtiin omissa ensi-iltajuhlissani kun olin jo muutaman lasillisen kuohuvaa ehtinyt nauttia ja reportteri seurasi minua kaupungin yössä kuin hai laivaa.
Mutta palatakseni Kemin Kalleen. Hänellä on erikoinen käsitys spontaaniudesta. Korpiknapsut -juttu nimittäin julkaistiin heinäkuussa 2009.
Tags:
seksuaalisuus