Katsomo oli lähes täynnä lauantaina, mikä on aikamoinen suoritus harrastajateatterilta, jolla on 179 paikkainen katsomo (Suomalaiseen harrastajateatterikenttään vihkiytymättömälle lukijalle voin siis kertoa, että se on helvetin iso näyttämö harrastajateatterille.) Hyvä mieli loppujenlopuksi, vaikka prokkis kaksinekymmenine näyttelijöineen olikin kilahtelurikkain kaikista mukana olemistani (En ole varma oliko se suomea.). Lapin Kansa kirjoitti tyylilleen uskollisen kritiikin, jossa näyttelijät mm. "nousivat rooliensa myötä esiin" ja "esitystyyli pehmensi paikoitellen raakaakin kielenkäyttöä, ehkä välillä liikaakin". Asiavirheitä löytyi vajaa tusina, mikä on hämmentävää, joska käsiohjelmassa niitä oli vain yksi ja sekin kiitoksissa.

Tänään olen miettinyt ehkä enemmän kuin ikinä kuukausiin aiemmin, että mitä mie oikein haluan tehä elämälläni vaikka vuoden tai viiden kuluttua. Tuttava Rovaniemen ravintolaympyröistä laittoi vähän ennen puoltayötä tekstiviestin, että tarvitsisi illaksi tunturiin tuuraajaai. Siitä kymmenen tuntia eteenpäin olen täällä. Hoidettiin 60 asiakkaan bankettitarjoilukeikka ja nyt löhöän hotellissa. Aamulla pitäisi alkaa luovimaan itseään jollain konstilla kotiin. En tosin ole yhtään varma onko mulla tällä hetkellä yhtään rahaa, sillä nettipankkitunnukset jäi kotiin, enkä saa kämppistä kiinni. Näitä elämän pieniä seikkailuja. Joskus tänne voisi olla mukavaa tulla kokonaiseksi sesongiksikin.

PANin toinen näytös on huomenna ja seuraava näytelmä ensi-illassa toukokuun puolessa välissä. Tavallaan ihanaa, kun ei tartte miettiä yhtään, että mitä tekisi kaikella tällä ylenpalttisella vapaa-ajallaan. Eilen teki mieli katsoa kaverin kanssa joku klassikkoelokuva, joten vuokrattiin Piano ja kutsuttiin itsemme naapurin Hannalle kylään ja nautittiin punaviinistä, jäätelöstä ja kalsareista. Se oli mukavaa. En tosin tiiä Hannasta.

Eilen Oulussa sain nuhteet kaveriltani, koska en ole vielä suunnitellut itselleni käyntikorttia englanninkielisellä tittelillä. Sen pitäisi kuulemma olla ylennyksen yhteydessä ensimmäinen toimi. Oon siis keskiviikosta lähtien toimittanut ravintolapäällikön virkaa meillä töissä. Jännittänyt ja ilostuttanut on kovasti.

Lapin edustus ylioppilasteatteriliiton kokouksissa on aina vähän tavallista komiampi prosessi. Eilenkin muiden nauttiessa koulunlattiamajoituksesta meidän teatterin edustajat asuivat hotelleissa. Eri hotelleissa. Ei kait sitä nyt samaan, että voi sitten vertailla.

Lomat lusittu pois alta kuleksimasta. Ihan hyvä niin, koska Singaporen ostoskeskusten kanssa oli melkosen lähellä karata mopo lapsesta ihan totaalisesti! Kotimatka taittui saksalaisella S-sarjan ajoneuvolla ja lennolla samppanjatarjoilu toimi esimerkillisesti. Paitsi lennolla Helsingistä Rovaniemelle, koska se oli aamulento. Ihan tyhmää.

Kotiinpaluun jälkeen ollaan rilluteltu enimmäkseen Hannan, Irenen ja Hannun kanssa, joka pistäytyi kaupungissa kittiläläisen ravintoloitsijan hääjuhlasta työkeikalta tullessaan. Siilit juttelivat poliiseille ja pohdittiin sohvalla löhöten, miksi kaikki muut ihmistet eivät poistu samalla tavalla ravintolasta kuin me. Nyt saa onneksi painaa duunia, ettei mene ihan hassutteluksi tämä oleminen.

Kevääksi luvassa kaks teatteriprokkista ja yks elokuva. Oi voi sentään!

Vuosi vuodenjälkeen mie en vain millään jaksa lopettaa ihmettelemästä venäläisiä ravintola-asiakkaita. Erityisesti ruuan ja juoman yhdistämisessä he ovat täysin omaa luokkaansa. Eräskin seitsemänhenkinen seurue kävi asiakkaanani tänään mäen päällä. Pöydän päässä istunut isäntä otti ruokajuomaksi 14 shottia vodkaa (eikä päihtynyt),lapset joivat vihreää teetä, daamit mustaa teetä.  Viereisen pöydän pariskunta yhdisti savustetun karitsan kanssa campari-tuoremehun ja kolmas seurue joi poronkäristyksen kanssa pirtelöä.

Ja miksi niiden juomissa ei IKINÄ saa olla jäitä!!??

Huomenna ja ylihuomenna vielä työillat, sitten liki kahden viikon lomalomaloma ja Eetupeetun kanssa Singaporeen. Jee! :)

Hauskaa, miten aikuinen mies voi taantua pikkupojan tasolle yhdestä ärähdyksestä. Töissä oli saakelinmoinen kiirus, minkä ei olisi luullut jäävän huomaamatta myöskään asiakkailta, joista muutamat tusinat jonottivat räkääjäädyttävässä pakkasessa sisäänpääsyä ravintolaan vielä kahden maissa yöllä. Yksi tapaus tiskillä huutaa räimäytti (päätin juuri, että se on sana) suureen ääneen että "HEI! LAITA TULEMAAN SITÄ VIINAA TÄNNE!" Hymyilin ja katseellani annoin ymmärtää, että nyt kestää hetken. Kuuluu toinen noin puolentoista promillen taajuudella örähtävä "HEI!" Totean kuuluvasti ja päättäväisesti että "ÄLÄ HUUDA MULLE!" Mieshenkilö kutistuu perääntyen tiskiltä ja viiden minuutin kuluttua hänen vieressään on naispuolinen tulkki, jolle mies supattaa oman tilauksensa, nainen esittää sen minulle, minä ojennan juomasekoitukset naiselle, nainen ojentaa juomasekoitukset miehelle, nainen pyytää mieheltä pankkikortin ja ojentaa sen minulle, minä laskutan juomat, asetan kuitin allekirjoitettavaksi tiskille, josta nainen ojentaa kuitin miehelle, joka allekirjoittaa kuitin ja ojentaa sen naiselle, joka ojentaa kuitin minulle. Mies tuijottaa lattiaan koko tapahtumaketjun ajan. Minua alkoi naurattaa ihan tosi kovasti.

Ainiin, eilen ostamani Emporio Armanin pipo ei ole pelkästään tiukka, vaan se on oikeastaan myös aika ruma. Naapurin Hannan mielestä näytän se päässä ihan hiihtäjältä.

Toisissa töissä eilen gaalaillallisella liituraitapukuni kauluksen alta spiraalilla korvaani kiemurteleva kuulokkeen johto herätti jälleen mielenkiintoa asiakkaiden keskuudessa. Vitsi jäi ehkä vähän puolitiehen kun vastasin että "Actually it's not working, only makes me look more important."

"Hyvät matkustajat. Tervetuloa I lov iT yhtiön lennolle kohti mechaneman uutta, parempaa elämää. Lähtömme viivästyy pikkujouluteknisistä syistä. Arvioimme pääsevämme liikkeelle ennemmin tai myöhemmin. Arvioitu lentoaika kohteeseen on muutamia kuukausia. Perillä selviää tai melkeinselviää. Odottaessa matkustajille tarjoillaan yhden tähden jaloviinasnapseja sekä pähkinöitä. Pahoittelemme viivästystä."

Töiden jälkeen nälätti, joten mentiin Koipan kans Erottajan Shellille syömään hampurilaisia. Matkalla huomasimme, että Kansankadulle oltiin avattu uusi lounaskahvila nimeltään Vintti. Kaupungista löytyykin jo Katutaso, sekä Kellari, joten Vintti lienee luonteva kerrosorientoitunut nimi kuppilalle. Totesimme siinä yksissä tuumin, että jos itse avaisi kerrosorientoituneesti nimetyn ravintolan, sen nimi olisi ehdottomasti Kakkonen, koska sen mainos-slogan olisi "Ykköset ylle ja Kakkoseen." Töissä ollaan jo muutaman päivän ajan ärsytetty kollegoita hienoilla sloganeilla kuten "Älä poraa, vaan tanssi ja joraa.", sekä vetolaatikon reunaan teipattu teksti "Jos käytät, niin täytät". Niin ärsyttävää, että se on hauskaa!

Kiire ei pidemmän päälle tee ihmiselle hyvää, muttei kyllä sen loppuminenkaan aina kovin helppoa ole. Enimmän osan eilisestä tuijottelin kotona seinää taivastellen sitä, että kalenterissani luki "muista mennä keskiviikkona töihin". Sitä seuraava merkintä: "muista käydä perjantaina esiintymässä". En ollut nyt yhtään orientoitunut tällaiseen joutenoloon. Istuttiin glögillä Hemingway´sin ikkunapöydässä naapurin Hannan ja Hannun ja Juhon kanssa (Koska on talvi, niin viimeinkin niin saa tehdä.) eikä naapuripöydän tappeleva ja toisiaan hiuksista repivä seurue häirinnyt seesteistä ja hämmentynyttä oloani. Tilitin siitä kuinka tylsää minulla on ollut jo melkein kokonaisen vuorokauden ajan ja siemailimme glögin jälkeen italialaista kuohuviiniä. Moitin, että elämässäni on tyhjiö. Juho totesi siihen: "Täytetään se kaljalla."

Eilen M Roomin koulutuksessa mallina ollessani kärsin krapulasta. Totesin, että sillähän se lähtee millä on tullutkin ja marssin uuden lyhykäisen tukkani kanssa Grandeen. Ilta jatkui ilonpidon, kuohuviinin, yhen tähen jallun sekä karaoken parissa Roipparissa. Olen edelleen täysin vakuuttunut siitä, että maanantai on juhlapäivänä vailla vertaa. Tänään illastin parin kaverin kanssa Zoom Upissa. Mä en tiedä mikä siinä ravintolassa on. Oon tyytyväinen kaikkeen ehkä kahdella kerralla kymmenestä. Tänään oli taas yksi niistä kahdeksasta. Valkosipulietanat olivat mauttomia, eikä liemeen mielestäni kuulu ruohosipuli. Lohen päälle aseteltu katkarapuvarras oli KWV:n kuivan roseeskumpan ohella illallisen parasta antia. Vaaleanvihreä ylikypsäksi liisterimössöksi haudutettu yrttirisotto ei sitä ainakaan ollut.

Mun pitäisi keksiä joku uusi puheenaihe työpaikan sunnuntain juhliin. Viimeviikkoinen puheenaihe alkaa mielestäni olla jo loppuunkaluttu. Ehkä mun on tehtävä joku rikos tahi sankariteko, joka mielenkiintoisuudessaan peittoaa edellisen aiheen. Ideoita?