Raha on vastenmielistä. En pidä siitä, kun sitä ei ole riittävästi jonkun himoittavan hyvykkeen saamiseksi. Palkkaneuvottelut ovat hauskoja kuin holokausti. Rahasta puhuttaessa aina joku vaivaantuu. Aina joku on minulta sitä vailla. Kolme vuotta sitten ansaitsin sitä 25,09€ liikaa, joten Kansaneläkelaitoksen mielestä oli kohtuullista vaatia sitä minulta 550€ takaisin. Setelit ovat rumia. Myös pakkaaminen on vastenmielistä. Vaikka teet sen kuinka huolellisesti, aina jotain unohtuu. Tiettyjä artikkeleita tulee usein myös pakattua liikaa. Aina joutuu jättämään jotain pois, koska ei mahdu. Kerran minulla oli kahden päivän kokousmatkaa varten pakattuna viisi vyötä. Pakatessa on yleensä kiire. Ja kiire se vasta kuvottavaa onkin! Vaikka kuinka kiirehtii, niin aina on vähän myöhässä. Eikä myöhästyminen aina ole edes muodikasta. Mulla on ehkä vähän nyt sellainen loma-angsti. Huomenna pitää lähteä Pohjanmaalle, ja sitä kautta Tampereelle, Helsinkiin, Berliiniin, Pariisiin, Barcelonaan ja Sitgesiin. Sitä ennen täytyy ajatella rahaa, pakata ja kiirehtiä. Tosin huomattavasti enemmän kyseisiä asioita täytyisi ajatella, ellei maailman paras ekspoikakaverini olis hoitanut suurinta osaa ihan kaikesta puolestani valmiiksi. Matkapäiväkirjapäivitykset tässä osoitteessa huomisesta alkaen. Jee!