Vanhakin nuortuu

Noin viikko sitten Lapin Keskussairaalan ortopedian poliklinikan odotusaulassa ihmettelin, mistä nämä ihmiset oikein tuntevat toisensa. Olin ainut sukupolveni edustaja vanhojen Eeva- ja Apu-lehtien tuoksuisessa tilassa, jossa suuret ikäluokat näyttivät viihtyvän hämmästyttävän hyvin. Lapsuudessani saman ikäiset ihmiset puhuivat sotajuttuja, mutta nyt jotain oli tapahtunut. Aivan. Olen itse vanhentunut ja harmaahapsien henkilökohtaisiksi talvisodiksi ovat muuttuneet vasemman nilkan kohtaloksi koitunut Rotuaari juhannusviikolla, tai olkapään paikoiltaan repinyt veneennosto Sinetässä jouluviikolla. Niin ja tietysti homon äänestäminen presidentinvaaleissa. Aina vierestä löytyi samankaltaisen kohtalon kokenut juttukaveri ja jos vastaanotollepääsy keskeytti tarinan, sitä jatkettiin jonkun toisen kanssa. Sama se kenen, juttu oli todennäköisesti kuitenkin jo useampaan otteeseen kuultu. Oma vastaanottoaikani katkaisi ajatukseni siitä, että nykyajan vanhuksilla on ihan eri jutut kuin minun lapsuudessani. Toista se oli silloin kuin minä olin nuori.