Eilen Oulussa sain nuhteet kaveriltani, koska en ole vielä suunnitellut itselleni käyntikorttia englanninkielisellä tittelillä. Sen pitäisi kuulemma olla ylennyksen yhteydessä ensimmäinen toimi. Oon siis keskiviikosta lähtien toimittanut ravintolapäällikön virkaa meillä töissä. Jännittänyt ja ilostuttanut on kovasti.

Lapin edustus ylioppilasteatteriliiton kokouksissa on aina vähän tavallista komiampi prosessi. Eilenkin muiden nauttiessa koulunlattiamajoituksesta meidän teatterin edustajat asuivat hotelleissa. Eri hotelleissa. Ei kait sitä nyt samaan, että voi sitten vertailla.

Ymmärrän miksei Karvinen pidä maanantaista.

Eilen oltiin hakemassa peräkärryä vuokralle väärältä huoltsikalta, kun oltiin lähdössä viemään kaverin muuttokamoja Ouluun. Kun viimein päästiin Erottajan Teboilille ja henkilökunnan avustamana kytkettyä tilavuudeltaan pienen sinivalaan kuljettamiseen soveltuva kärry auton perään, tarkistin asianmukaisesti jarruvalojen ja vilkkujen toiminnan. Vasen ei toiminut, huoltoaseman johtaja ilmoitti että "no ei sitä nyt vaihdeta". Sillä oli kuulemma yläkerrassa "sellanen homma kesken, että nyt sitä ei ehdi vaihtaa." Sitten johtaja oli kääntymässä pois, eli hänelle olisi ollut ihan fine antaa asiakkaalle ilman minkään valtakunnan kuittia tai rekisteriotetta vilkuton peräkärry. Go Teboil!

No se kärry jäi sitten siihen. Jälkikäteen johtajalle vielä soitettiin, että vilkku on nyt kertakaikkiaan vaihdettava, koska tulemme ihan kohta takaisin hakemaan sen kärryn. Vaihto luvattiin hoitaa samantien. Niin ja tietenkään me ei menty hakemaan sitä kärryä enää. Yli puolet halvemmalla saatiin Napapiirin Shelliltä ihan hyvä hyvä kuljetin.

Lakritsia, energiajuomaa, jaffaa ja temppuileva vakionopeudensäädin. Niistä on hyvät automatkat tehty! Oulun päässä kaveri järkkäsi jonkun bändin kantamaan kamat ylös, joten sei sitten ollu ko yks kullinluikaus kun oltiin jo kotimatkalla. Niin ja kuten olen jo aiemmin maininnutkin, niin eipä Oululla ole mulle ikinä varsinaisesti ollut mitään annettavaakaan, minkä takia olisi kamalasti tehnyt mieli jäädä pidemmäksi aikaa. Ehkä vielä jonain päivänä.

Anteeksi kaikki oululaiset, mutta minä aion nyt virallisesti ilmoittaa, etten pidä teidän kotikaupungistanne. Ainakaan läheskään yhtä paljon kuin omastani. Oulussa on se torinranta, mikä on ihan jees, mutta sinnekin on tosi vaikea mennä. Ristikkoasemakaava on hyvin hankala, jos on tottunut poronsarvivastaavaan, ihmiset on vähän ankeita (Jos kaks poikaa ja yks tyttö kukin vuorollaan yrittää ihan vähäsen vain pokailla paikallista niin onko se nyt sitten kohtuullista heittää jaloviinashotti päin näköä?), black jack -pöydässä jaetaan ihan miten -ja kenelle sattuu, ja yleisesti koko kaupunki on vähän niinkö ylisuureksi turpoamaan päästetty Nivala. Yksi lempiasioistani Oulussa on E75 eli tuttavallisemmin nelostie, jota pitkin sieltä pääsee pois sekä pohjoiseen että etelään.

Ja pohjoiseen oli tälläkin kertaa kiire, ensi-iltaviikko, teatterin vuosijuhlat ja työkaverin sairasloma pitävät takuulla puuhakkaana. Tänään mun piti nukkua puoli yhteen saakka, oon väkisinmaannut itseäni kymmenestä lähtien, mutta nyt ei vaan enää voi. Vituttaa olla näin pirteä. Vois vaikka lähtä duuniin.