Huomasin tänään töissä olevani taas kerran taipuvainen haaveiluun ja ylenpalttiseen tähtiinkurkotteluun sen sijaan, että osaisin nauttia juuri käsillä olevista pienistä ilonmurusista. Ilta oli hiljainen ja huokaisin portsarille, että "Oispa jo helmikuu." Vastauksensa "Oispa nyt ensin vaikka kello puoli neljä!" oli kyllä aika osuva. Mitäpä tuota nyt hosumaan tämän ajankulumisenkaan kanssa. Kyllä se helmikuukin sieltä tulee.
Ja nyt kellokin on jo viis.