Turkuindeksillä mitattuna olen nyt hyvin kaukana kotoa. Turkuindeksi tarkoittaa siis kotoa Turkuun matkustamiseen käytettyä aikaa, jos Tampereella on vittumainen junanvaihto, jonka jälkeen ei saa enää unta. Tänne Singaporen nihkeyteen siis kesti vielä pidempään. Matkan vaivoja lisäsi keskellä yötä kolme kertaa lentokoneen ikkunasuojan auki läväyttänyt daami edessäni (Kato Kyösti se paistaa aurinko täällä pilivien päällä!) ja muutamien itkevien lasten huonosti kasvatetut vanhemmat.
Vähään tyytyvänä vaatimattomana pohjalaisena hotellimme työntekijöiden työasut on aika koomisia tietyissä piirteissään. Piccolon metrinen töyhtölakki oli erityisen sykähdyttäviä samoin kuin klubiemäntämme iltapuvun kolmimetrinen sivuhalkio. Valkounivormuisten miekoin varustettujen poikien tarkoitusta aulassa en ole vielä selvittänyt. Autonkuljettajamme oli sentään konservatiivisesti mustissa kuin arkkua olisi tullut lentokentältä noutamaan.
Nyt uikkari- ja aurinkorasvaostoksille ja lomakirjan kimppuun. Jee!