Okei nyt mä olen hämmästynyt. Istun tässä Helsinki-Vantaan lentokentän My City Helsinki Café Bar Grill Drink Pick Up Point Nouda Tästä Start -ravintolakompleksissa (kenties jotain selkiyttämisen varaa kylttien suunnittelussa?), kun keski-ikäinen daami ohi kävellessään jäi tuijottamaan ja kääntyi kohti kuin aikoakseen leipoa turpaan, mutta sanoikin: "Sä olet Mechanema, se joka pitää blogia Qruiserissa, vittu siistiä! Hei hyvää jatkoa sulle!"
Sitten se jatkoi matkaansa ja mä jatkoin sushien napostelua. Tekeeköhän se daami samalla lailla kaikille, joiden kuvan se on joskus nähnyt sosiaalisessa mediassa? Hitto. Näytti onnelliselta otukselta. Vähän niinku koiranpentu.
Mietin kummallista kohtaamista noin vartin ja voiko joku väittää, ettei meillä jokaisella olisi ainakin vähän opittavaa tältä daamilta? Enkä tarkoita tuntemattomista ihmisistä sekoamista, vaan aitoa kykyä innostua spontaanisti asioista, jotka herättävät jonkin tunteen. Kuka siitä ilahtuu, jos jokin sykähdyttää sinua ja hammasta purren kävelet kotiisi kertomaan asiasta jukka-palmullesi. Vai olisiko sekin liian räväkkä reaktio?