103.288 members 5.200 online
Log in Become a member
Qruiser
Se hur hbtq-vänlig …
Se hur hbtq-vänlig …
Se hur hbtq-vänlig …
Se hur hbtq-vänlig …

blog.qruiser.com
I blog on Scandinavia's largest gay and queer-community site, Qruiser. Be a member too!
Luvassa yrityksiä kuulostaa fiksummalta kuin mitä on.
Guy, 29, Sunny Beach
 
Latest entry
Calendar
«
Mon Tues Wed Thurs Fri Sat Sun
1 2 3 4 5 6 7
8 9 10 11 12 13 14
15 16 17 18 19 20 21
22 23 24 25 26 27 28
29 30
Widgets
Statistics
Blog id: 289

Helou Helsinki

Ouvi
Jeps. Siinä meni Vappu taas rytistessä. Mitään ihmeellistä ei sinänsä tapahtunut. Etkot sukulasten kanssa, pari rikkoutunutta pulloa saunassa, ahdas baari ja jääkylmä megahamppari. Same old, same old.
Tosin yksi suht koominen tilanne tapahtui, kun serkkuni ystävä oli etkoilla ja totesi, että hän ei taida lähteä baariin, koska hän on aika peeaa. Minä sanoin suurieleisesti, että "SEHÄN EI ONGELMA OLE, KUN LÄHDET MEIDÄN KANSSA. ME VOIDAAN MAKSAA. HOU HOU."
Ja sitten pääsemme Jyväskylän keskustaan (olimme olleet Kirrissä tähän saakka- välimatkaa n. 10 kilsaa) ja minä tajuan, että uppista! Lompakko on jäänyt Kirriin!! :D
Jouduin sitten lainaamaan 40 euroa tältä tyttöseltä. Onneksi nauratti niin paljon, että ei ehtinyt nolottaa.
Mutta asiasta nakkimakkaraan. Viikonloppuna on luvassa jotain suht. harvinaista- minä menen Helsinkiin muutamaksi yöksi. Tai no- menemme Helsinkiin lauantai-aamuna perheeni kanssa katsomaan teatteria päiväsaikaan. Sen jälkeen jääkin nähtäväksi, että menenkö veljeni luokse Espooseen pariksi yöksi vai keksinkö jonkun muun ratkaisun.
Olisi *huitsin* kivaa lähteä baariin, mutta valitettavasti kaikkien näiden lääkärinkäyntien ja muiden kulujen jälkeen meikäläinen on niin auttamattoman persaukinen, että baareilu taitaa tältä visiitiltä nyt jäädä.
No jaa. Eiköhän siellä jotain huvia keksi kuitenkin.
Comments (0)  
 Report  

Fingerbanging for health

Ouvi
Sellainen viikonloppu sitten. Ensin perjantai meni kaverin kanssa tintatessa ja musisoidessa ja sitten lauataina aloittelimme Ylöjärvellä toisten kavereiden kanssa ja piipahdimme Tampereen yössä. Nopeasti ja viinanhuuruisesti meni aika. Leimareista muistan kasipallon maun ja muutaman hämmentävän kohtaamisen.
Äänekoskelle palattuani minulla oli vuorossa riemuisa lääkärintarkistus. Tajusin tuossa hiljattain, että perusterveyteni on tarkastettu viimeksi 10 vuotta sitten. Luonnollisesti terveyskeskukseen pääsy olisi ollut mahdotonta minun aikatauluillani, joten varasimme ajan yksityiseltä.
Kävin viime viikolla jo antamassa verikokeet. Sanoin sekä varauksen, että itse testin aikana, että haluan minulle tehtävän kaikki sukupuolitautitesti ja LISÄKSI HIV-testin, joka maksaa ylimääräistä.
Tänään oli sitten se itse tapaamisaika lääkärin kanssa, jossa minulle selvisi, että minulle on tehty HIV-testi, mutta ei mitään muita tautitestejä. Perkele. Eli huomenna menen heti aamusta kusemaan purkkiin.
Sinänsä yleiset veri- ja maksa-arvot olivat helvetin yllättäviä.
Olen melkein kolme vuotta elänyt suhteellisen hedonistisesti. Juonut liikaa, syönyt vitusti roskaruokaa, juonut helvetisti limpsaa, enkä ole harrastanut mitään liikunnan näköistäkään.
Veri-arvot olivat optimaaliset. Minulla on kuulemma "hiihtäjän hemoglobiini".
Maksa-arvot olivat täysin normaalit.
Kolesteroli oli täysin ok.
Go figure. Pitäisiköhän alkaa treenaamaan jotain triathlonia varten, kerta tämä minun fysiikkani on näin saatanan sitkeä.
Se, mikä minulle toi (testitulosten lisäksi) jännitystä, oli kun havaitsin lähetteessäni sanan "Eturauhastutkimus". Koska en ole elänyt kiven alla tähän saakka, tiesin vallan hyvin, miten tämä ko. tutkimus suoritetaan. Minulle ei ole koskaan vain tehty sitä.
Ei ainakaan lääkärin toimesta.
Olin siis hieman jännittynyt, koska tämä oli ensimmäinen kerta, kun joku joutuu laittamaa sormen perseeseeni, mutta minulla *ei* ole lupa kiihottua. O_O
Toivoin luonnollisesti, että lääkäri ei olisi viehättävä.
Ja yhtä luonnollisesti näin ei tietenkään ollut. Tohtori oli perusviehättävä, ruskeasilmäinen, huumorintajuinen ja kaikenlisäksi helvetin mukava. Sellainen terveydenhuollon ammattilainen, jolle on oikeasti kiva mennä, koska asioista voi keskustella suoraan. Muunmuassa kun painoni tuli puheeksi, totesi lääkäri että: "Joo. Läpipaskomisesta on hyötyä."
Ja se mikä on myös minun tuurillani täysin arvattavissa, oli että tohtorilla oli tietenkin AIVAN. SAATANAN. ISOT. SORMET. Pätkääkään liioittelematta yksi hänen sormistaan oli minun kaksi. Jotenkin jäin vain tuijottamaan niitä, kun ne tuli ensimmäisen kerran huomattua.
Kun lopulta tuli itse sorkkimisen aika, hän kysyy: "Ootko sä ennen tehny tätä?"

Minä: ".......siis... itse vai joku muu?"
"No kaippa sen voi itellekin tehä, jos on tarpeeks notkeat ranteet. Laske vaan housut ja nojaa sitä pöytää vasten ihan kuin olisit jääny tullissa kiinni. Eli peppu vaan pystyyn. Sori tää on sit vähän viileetä tää voide."
Minä: "Juu- mä olin kyllä henkisesti jo valmistautunu, ettei tää mikään miellyttävä kokemus olis..."
Miten joku noin rutiini-asia voi tuntua noin saatanan kiusalliselta?! O_o
Onneksi se oli nopeasti ohi. Kaikenkaikkiaan ihan miellyttävä kokemus, perseen ronkkimista lukuunottamatta.
Comments (3)  
 Report  

Karvanlähtöaika

Ouvi
Brr. Päätä paleltaa. Kävin tänään parturissa luopumassa hippireuhkastani. Minulla ei ole ollut näin lyhyttä tukkaa sitten..... En itseasiassa edes muista milloin. O_o
Minulla on elämäni aikana ollut about 2 hiustyyliä: hippi tai skini. Molemmat sen takia, että minun ei tarvitsisi nähdä mitään vaivaa sen eteen. Minä en kertakaikkiaan vain jaksa läträtä tukan kanssa viittä minuuttia pidempään. Nytkin tein selväksi parturille, että minun aamuni koostuu suihkusta ja hampaiden pesusta ja minulla *ei* ole aikaa/kiinostusta jäädä seisoman peilin eteen puoleksi tunniksi varmistamaan, että tukka on salonkikelpoinen.
Sain kyllä aikalailla juuri mitä halusinkin. Lyhyt, siist, helppo, mutta myös eri kivannäköinen.
Kävin tänään myös hammaslääkärissä lopultakin hoidattamassa vaivan, joka on rassannut minua jo useamman vuoden. Tuloksia jäädään vielä odottelemaan- tohtorin mukaan hoidon vaikutuksesta saadaan varmuus vasta parin viikon sisällä. Sitä odotellessa.
Tähän mennessä olen menettänyt karvaa ja hammasta. Huomenna on luvassa lääkärinkäynti, eli sinne jätetään sitten verta ja kusta. Suomi vie minusta kaikki mehut.
Olen suht. innoissani viikonlopusta. Olen menossa perjantaina Tampereelle ja luvassa on kaikkea kivaa. Perjantaina tapaan muusikkoystävääni, joten ilta menee kännäämisen ohella musisoidessa. Lauantaina etkoilemme kahden opaskaverin kanssa Ylöjärvellä, josta lähdeme sitten seikkailemaan Tampereen yöhön uudestaan. Lauantaina pitäisi olla vielä leimaritkin, joten kaippa sinne matka vie edes piipahtamismielessä. Sunnuntai on melko varmasti ns. murhakrapula.
Mutta näillä mennään. Tuskin maltan odottaa. :D
Comments (1)  
 Report  

Eteläpuiston totuuskeppi

Ouvi
Aaaahhhh. Ihana kun ihan luvan perästä ei tarvitse tehdä yhtään vitun mitään. Kiva nauttia viileästä ilmasta, hiljaisista öistä, neulapuitten tuoksusta ja muusta lässynlää diipadaapasta.
Olen siis maannut selälläni suunnilleen siitä saakka, kun tulin tänne. Ok- kävin Jyväskylässä serkkuni, veljeni ja hänen tyttökaverinsa kanssa. Oli ihan kivaa.
Muuten olen panostanut aikani uusimpaan ostokseeni.
South Park: The Stick of Truth
Minähän olen siis hoosee SP-fani. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, kun näin ensimmäisen jakson pikkunappulana vuonna miekka & kirves.
Odotin tätä peliä niiiiiiiiiiiiiin vitusti. Ja se ei pettänyt- pääasiassa. Se on hauska, kaunis, sairas, rivo ja jumalattoman loukkaava niiiin monia eri ihmisiä ja ihmisryhmiä kohtaa. :D
Henkilökohtainen suosikkikohtaukseni oli, kun hahmoni kutistettiin ja laitettiin taistelemaan alkkaritonttua vastaan sängyn päällä, jossa hahmon vanhemmat panivat taistelun aikana. Hi-larious.
Harmi vaan, että peli ei kestänyt kauhean kauan. Ostin sen toissapäivänä ja pelasin sen läpi eilen. Nyt pelaan sitä uudestaan läpi hardcore-vaikeusasteella.
Nyt minulla ei sitten olekaan oikein muuta tekemistä, kuin odotella viikonloppua. Huomenna menen hammaslääkäriin ja parturin. Ylihuomenna vuorossa on lääkärin aika. Perjantaina menen Tampereelle apinoimaan.
Sitä odotellessa.
Comments (0)  
 Report  

Frankfurt

Ouvi
Istun parhaillani Frankfurtin lentokentällä ravintolassa.
Olen istunut juuri 13 tuntia lentokoneessa. Istuimet olivat sen verran tiukkaan pakattu, että minä en saanut näitä saatanan sammakonreisiäni mitenkään asetettua mukavasti jalkatilaan. Pidin toista jalkaani hieman jalkatilan ulkopulella. HUOM: HIEMAN.
Myyntikärryt menivät koko perkeleen lennon noin 10 minuutin välein ja JOKA-VITUN-IKINEN niistä onnistui kolhaisemaan minua. Sen lisäksi joka helvetin vessassaramppaaja myös tönäisi tai potkaisi minua ohimennessän.
Minä en muutenkaan ole mikään kauhean hyvä istualteen nukkuja, joten tällä kertaa se oli täysin mahdotonta. Viihdejärjestelmässä ei ollut mitään minkä minua olisi kiinostanut, joten minä epätoivoisesti yritin vain torkkua koko 13-tunnin lennon ajan.
Luonnollisesti jokaisella ilmansuunnalla noin metrin päässä oli vaippaikäisiä joiden vanhemmmat, äänestä päätellen, yrittivät tunkea nyrkkejänsä niiden perseisiin. Korvatulpat eivät paljoa pelastaneet. Sama kuin olisi kussut metsäpaloon.
Kaiken tämän rääkkäyksen jälkeen saavuin lopulta lentokentälle. Ja pistän täällä silmään yleisestä massasta kuin puliukko linnanjuhlissa. Koska en pidä lentämisest, pukeudun aina mahdollisimman mukavasti. Joten tälläkin kertaa valitsin kollarit, vanhan hupparin ja rikkinäiset (mutta mukavat) kengät.
Luonnollisesti tämä kenttä on täyteen ammuttu helvetin komeita, hyvinpukeutuneita saksalaisia miehiä.
Ja minä näytän matkan jäljiltä suunilleen siltä, kuin joku olisi päästänyt kurapaskan parkettilattialle ja sen jälkeen piirtänyt siihen hymynaaman. Huonosti.
Ja täällä pitäisi olla about 7 tuntia. Jee.
Vähän nyppii.
Comments (0)  
 Report  

Songkran!

Ouvi
Hyvä uutta vuotta!
Thaimaalaiset juhlivat omaa uutta vuottansa tässä juuri. Juhlan nimi kirjoitetaan länsimaalaisittain "Songkran", tosin olen itse nähnyt nyt jo ainakin 5 erilaista kirjoitusasua. Joka tapauksessa täällä juhlitaan nyt vuotta 2558.
Sikälimikäli satunnainen lukija ei tiedä, miten uutta vuotta juhlitaan Thaimassa, niin minäpä valaisen:
VESISOTAAAAAAAA!!!!
Koko helvetin maa muuttuu isoksi vesisotatantereeksi. Kaupunkien keskustat ovat täyteen ammuttuu paikallisia ja turisteja. Kaikilla on vesipyssyt ja ketään ei säästetä. Paikalliset hierovat myös talkkia ihmisten naamoihin ja toivottavat samalla hyvää uutta vuotta. Kukaan ei selvitä kuivana tai puhtaana. Osa paikallisista käyttää jääkylmää vettä. Kaikkialla soi musiikki niin kovaa, että maa tärisee ja kaikkialla ihmiset tanssivat.
Ja jumalauta se oli kivaa. :D
Ei myöskään haittaa, että kadut ovat täynnä paidattomia, märkiä, komeita miehiä supersoakkereiden kanssa. Ei yhtään. Oli itseasiassa vaikea muistaa pitää suuta kiinni, sillä muuten ihmiset ampuvat vettä siihen.
Olimme luonnollisesti mös päissämme nämä kaksi päivää, kun otimme osaa juhlintaan. Ja hauskaa oli. Sain kaataa pullon vettä söpön pojan housuihin. Ja saimme tanssia raivopäisesti likomärkänä ja kerrankin ei tarvinnut nakata paskaakaan, että miltä kukaan näyttää, koska kaikki olivat uitettuja koiria.
Normaalisti sanoisin, että nyt sitten palaamme takaisin arkeen, mutta arkipäivät täällä ovat valitettavasti kulutettu loppuun. Lentoni Suomeen lähtee torstai-aamuna. Huomenna pitää pakata, palauttaa autot ja sanoa viimeiset hyvästi taas Thaimaalle. Sitten Saksan kautta kotiin.
Vähän on taas haikea olo. Vaikka sinänsä ei tarvitsisi olla, sillä meitä ei ole täällä jäljellä enää kuin kolme. Mutta silti.
Comments (0)  
 Report  

First world problems

Ouvi
Vittu. Heräsin vapaapäivänä ihan tarkoituksella vähän aikaisemmin (yhdeltätoista, jopa) ihan vaan sen takia, että voisin mennä makaamaan ja ottamaan aurinkoa vähäksi aikaa.
Könyän ylös sängystä, kurkistan verhojen läpi, että aurinko tosiaan paistaa. Paistoihan se. No ei muuta kuin pesemään hampaat ja sitten läärimään aurinkorasvaa kaikkialle. Tähän meni about 10 minuuttia aikaa.
Kun olen valmis ja lähdössä ovesta ulos, vilkaisen vielä kerran ikkunasta. Aurinko oli mennyt pilveen, eikä niille näy loppua. Vittu.
Sadekausi alkaa nostelemaan päätänsä täällä. Meillä on nyt enemmän pilvisiä päiviä, kuin aurinkoisia. Minulla käy joka saatanan kerta tämä sama homma. Kauden lopussa/ennen lomaa minä päätän, että nyt kerranki iho vähän ruskeammaksi kerta Suomeen on matka. Ja sitten aurinko ei enää paista viimeisenä kahtena viikkon, perkele.
No mutta. Onhan tähän jo totuttu.
Ensi viikon torstaina pitäisi tosiaan lentää Frankfurtin kautta Helsinkiin ja sitten körötellä Nakkilan kautta Äänekoskelle ja viettää parisen viikkoa Äänekoski-Helsinki-Tampere-akselilla tehden ei oikeastaan mitään.
Sen verran aktiivinen olen ollut, että olen mennyt varaamaan itselleni ajan täydellisen terveystarkastukseen. Tajusin, että viime kerrasta on tosiaan aikaa jo yli 10 vuotta, eli paree olisi mennä tarkistuttamaan putkistot. Tuli koettua vähän yksi hieman vaivauttava dialogi isäni kanssa. Hän oli nimittäin se, joka käytännössä varasi nämä ajat.
Keskustelu käytiin facebookin välityksellä:
Isä: "Jep. Perustarkastukset verikokeineen on 170 euroa ja HIV-testi on 45 euroo ekstraa. Pitääkö tehä seki testi vai ootko ollu kiltisti?"
Minä: "......................................pistä vaan seki testi."
Odotan kyllä tätä lomapoikasta innolla. Viime Suomen visiitistä on nyt kuitenkin jo yli puoli vuotta aikaa. Mutta suoraan sanottuna odotan kesäkautta huomattavasti innokkaammin. Olen lopultakin saanut jo vähän tietoa siitä, miten kesän kuviot tulevat menemään ja joka kerta kun saan uuden mailin, repeän liitoksistani, koska olen niin innoissani. Tuskin maltan odottaa, että pääsen päällepäsmäröimään ihan toden teolla. :D
Täällä alkaa aika käydä vähän pitkäksi. Meillä ei ole enää mitään tekemistä. Toissapäivänä työpäivämme koostui tästä: Töihin klo 09:30, rannalla klo 10:00, töihin klo 12:15 ja sitten kotiin.
Rankkaa on. Aivot sulaa. Tarvitsee tekemistä. Tule jo kesä.
Comments (0)  
 Report  

Tripping

Ouvi
Meikäläisen päivä meni sitten tällä tavalla:
Esimieheni on ollut viikonlopun poissa ja hän vaihtaa kohdetta joka tapauksessa nyt tiistaina, joten meikäläinen on nyt siis taas minipomona.
Aamu aukeaa sillä, että yksi tiimistämme laittaa tekstiviestiä, että hän päästänyt juuri sateenkaariyskän ja voi todella huonosti. Hätä ei ole kuitenkaan tämännäköinen- se vain tarkoitti sitä, että piti siirellä ihmisiä hieman ympäriinsä.
Kun pääsemme hotellille kollegani soittaa ilmoittaakseni minulle, että kolmas kollegamme on rysäyttänyt auton vähän ruttuun. Kävi ilmi, että hän oli vain ajanut vähän liian lähelle rotvallin reunaa ja rengas oli puhjennut + muita naarmuja. Ei sinänsä hätää, mutta tämä tarkoitti pieniä toiminpiteitä.
Meidän ohjeistuksemme auto-onnettomuuksia varten on erittäin selkeä: Autoa ei saa siirtää metriäkään. Piste. Ja välittömästi pitää soittaa autovuokraamoon. He lähettävät vakuutusasiantuntijan, joka tarkistaa koslan ja sen jälkeen katsotaan mitä tapahtuu seuraavaksi.
Onneski ruttu tapahtui suht lähellä hotelliamma, joten hurautin autolla sinne, kehoitin kollegoitani menemään töihin ja jäin itse odottamaan vakuutusmiestä. Puhelimessa ilmoitettiin, että siihen menee noin 40 minuuttia. Ilma oli pilvinen, helvetin kuuma ja vähän kostea.
Odotellessani tapahtui seuraavanlaista noin 20 minuutin sisällä:
- Torkahdin hetkeksi pelkääjänpaikalle siten, että auton ovi oli auki. Heräsin siihen helvetin monenkirjavaan tunteeseen, kun jokin nuoli polveani. Se oli luojan vitun kiitos vain kulkukoira. Ja söpö sellainen vielä. Paskoin silti melkein housuuni.
- Ylitse lentää pienen hävittäjäkoneen kokoinen musta korppi. En ole nähnyt mitään vastaavaa lintua vielä täällä ollessani. Pilvisen synkkää taivasta vasten ko. elukka näyttää kuin pahalta enteeltä.
- Eteeni parkkeeraa auto kiireisen oloisesti. Autosta kampeutuu ulos noin 9 vee poika joka alkaa tykkioksentamaan jotain ruskeaa pitkin pientaretta.
Kaiken tämän läpi kaskaat laulavat ja noin 20 metrin päässä tanssii elefanttivauva.
Ei- tämä ei ollut happotrippi. Siellä oli oikeasti elefanttivauva. Ja monet mahutit (elefantin ajajat) kouluttavat ne "tanssimaan" eli heiluttamaan päätään rytmikkäästi.
Sellaista tähän päivään.
On vähän haikeahto olo. Brittikollegani, kenen kanssa olen viettänyt eniten aikaa täällä olevista kollegoistani, lähti eilen seuraavaan kohteeseen. Vihaan hyvästejä yli kaiken, eikä minulle ole enää luotettavaa vakkari ryyppäys/leffa/musiiki/purnauskaveria. Vittu.
Olen saanut tiedon siitä, milloin olen piipahtamassa Suomen kamaralla (jo ajat sitten- en ole taas muistanut kirjoitella pitkään aikaa- sori.)
Tulen Suomeen 18. päivä huhtikuuta ja lähden sieltä 4. tai 5. päivä toukokuuta. Tarkoituksena on tehdä niinkin hurjia kuin käydä lääkärissä, ostaa puhelin ja muuta mukavaa.
Party party.
Comments (0)  
 Report  

Loooooo....

Ouvi
Ette muuten usko miten hienoa on kun tulee kiinteätä kakkaa pitkästä aikaa.
Jep. Eli pari päivää on tullut elettyä sellaisessa pienessä aivastamisen pelossa. Tänään sain saatanan tehokkaat thai-lääkkeet siihen ja nyt on taas suht. normaali olo.
Asiasta ihan muuhun: Minulla alkaa ylihuomenna LOMALOMALOMALOMALOMALOMA.
Saaaaatana, että tekee hyvää. Olen odottanut tätä jo jonkin aikaa. Ja vasta eilen itseasiassa muodostui suunitelma siitä, mitä aion tehdä. Ei lainkaan viime tingassa. :D
Alkuperinkin tarkoitus oli pitää suunitelmat avoinna. Haluan mennä yksin minne haluan, milloin haluan ja miten haluan ilman, että minulla on kukaan jaloissa pyörimässä ja hidastamassa matkaa.
Ja se oli jotenkin vain niin vitun ihana tunne, kun eilen sain tehdä sotasuunitelmia ja ohjenuorana minulla oli vain Thaimaan kartta. :D
Jonkun aikaa sitten tarkoitus oli mennä käymään ensimmäisenä Bangkokissa, mutta koska siellä tilanne on mikä on, niin totesin, että en jaksa lähteä ainakaan vielä. Sen jälkeen mietin, että lähden tästä Koh Yaolle ja siitä jonnekin.
Mutta eilen kaverini ilmoitti, että hän on aikeissa mennä Phi Phi-saarella lauantaina. Joten mikäs siinä. Menemme sitten Phi Phille pienellä porukalla. Ainakin ensimmäiseksi yöksi. Muut palaavat tänne Phuketin sunnuntaina ja minä jatkan siitä joko Koh Lantalle tai Krabille. En tiedä- en jaksa murehtia. ^_^
Kaksi viikkoa, kymmenittäin vaihtoehtoja ja täysi vapaus valita olla vaikka tekemättä yhtään vitun mitään.
ME. FUCKING. LIKE.
Comments (0)  
 Report  

Kinkerijätit

Ouvi
Tänään töissä tapahtui jotain pientä, mutta kivaa.
Minut pysäytti aulassa eräs perhe, joka koostui isästä, äidistä, mummosta ja kolmesta pojasta. Pojat ovat kaikki täysi-ikäisiä jossain kahdenkympin alueella.
Keskustelin englanniksi isän ja poikien kanssa.
Sinänsä tässä ei ole mitään erikoista. Mutta se alkaa olla sitä siinä vaiheessa, kun kerron, että sekä isä, että pojat olivat kaikki helvetin paljon pidempiä, kuin minä. Ja kaksi vanhinta poikaa olivat erittäin miellyttävän näköisiä.
Ja jokaisella heistä oli punainen tukka.
Minulta useasti kysytään, että mikä on minun unelmamieheni. Ja joka kerta sanon, että minulla ei ole sellaista. Minulla on paljon asioita, joista minä tykkään, mutta jotka eivät ole millään tavalla välttämättömiä.
Kaksi näistä asioista, joista tykkään, ovat: Punainen tukka ja se, että mies on pidempi kuin minä. Etenkin tämä jälkimmäinen, koska on ihan vitun harvinaista löytää homo, joka on minua pidempi.
Joten tämä tapahtuma oli minusta erittäin kutkuttava. Pelkästään siis jo se, että puhun kinkerijättiläisten kanssa, mutta he vielä melkein ympäröivät minut, kun keskustelin heidän kanssaan.
Huomasin myös jotain, mitä en ole ennen tajunnut: Minusta on aivan helvetin miellyttävä keskustella itseäni isompien ihmisten kanssa. Tajusin, että normaalisti kun keskustelen ihmisten kanssa, vedän ryhtiäni vähän kasaan, eli seison hieman lysyssä. Tämä on sinänsä ihan luonnollista ja useimmat pitkät ihmiset tekevät näin. Minä en ole vain koskaan ennen kiinnittänyt siihen huomiota.
Oli jotenkin aivan helvetin mielenkiintosta keskustella siten, että sain pitää leuan pystyssä ja selän suorana.
Olisinpa lyhyempi. Olisi helpompi löytää housuja.
Comments (0)  
Digg entry (0 memb.)  
 Report