105.239 members 2.625 online
Log in Become a member
Qruiser
Manchester 4/20
Taurus Bar & Rest…
Gaymap
London 4/20
Escape Bar
Gaymap
Douglas 4/20
G&D's Nightclub
Gaymap
London 4/20
Candy Bar, Soho
Gaymap

blog.qruiser.com
I blog on Scandinavia's largest gay and queer-community site, Qruiser. Be a member too!
Pohdiskelua siitä, mitä on olla vähemmistön edustaja nykypäivän maailmassa. Pohdiskelua siitä, miten asioiden pitäisi olla. Politiikkaa lappilaisittain vihreänä.
Guy, 23, Rovaniemi
 
Categories
Latest entry
Calendar
«
Mon Tues Wed Thurs Fri Sat Sun
1 2 3 4 5 6
7 8 9 10 11 12 13
14 15 16 17 18 19 20
21 22 23 24 25 26 27
28 29 30
Widgets
Statistics
Blog id: 1411

Leikataan, leikataan.

MiikkaK.

Leikkaukset tuntuivat erityisen henkilökohtaisilta tänään. Kävin nimittäin parturilla. Samalla tulin pohtineeksi, miten tiukkaan asemaan yhteiskuntamme laittaa pienyrittäjän.

Käynti parturilla on aina kivaa. Sieltä saa näytävämmän kuontalon, mukavan palveluelämyksen, ja osa varmaan lukee siellä Seiskaa, kun ei sitä kotiinsa kehtaa tilata. Itselläni on ollut tapana löytää luottoparturi, jonka luona käy sitten aina. Tapa on tullut perheeltäni, kun käytimme samaa parturi-kampaajaa yli 10 vuotta, kunnes hän jäi eläkkeelle.

Tästä palvelusta valtio ottaa kuitenkin itselleen 24% arvonlisäveroa. Ja se tuntuu näiden käsityöammattilaisten arjessa varmasti. Useimmat parturi-kampaamot ovat 1-2 hengen yrityksiä, ja hyvin monet toimivat yksin vuokratuolilla isommassa yrityksessä. Emme siis puhu mistään kasvottomasta suuryrityksestä, vaan suomalaisista, paikallisista pienyrityksistä.

Parturini arkea tiedustellessani tuli yksi asia nopeasti selvästi: töitä pitää tehdä vaikka kuinka paljon, eikä silti tahdo jäädä itselle mitään. Arvonlisävero on yrittäjälle liian korkea.

Yhteiskuntamme tulisi kannustaa yrittäjyyteen. Yrittäminen, etenkin uusien pienten ja keskisuurien yritysten perustaminen, tulisi tehdä helpommaksi. Byrokratiaa on purettava, yritystuet on suunnattava kasvuun, ei suuriin yrityksiin. Yrittäjyydestä on puhuttava kattavasti kouluissamme. Verotuksen on suosittava palveluita, ei tuotteita, joita ei tuoteta edes Suomessa. Palvelut ovat ympäristöystävällinen tapa luoda uusia työpaikkoja ja kasvua.

Hiusala on tietysti vain yksi esimerkki. Mutta se on hyvä esimerkki. Alan ammattilaiset koulutetaan Suomessa ja he työllistyvät ympäri maata. Miksei verotus voisi olla kohtuullisempi, jotta se tukisi tällaista kotimaista käsityöammattia?

Hiusalan ahdinkoa lisää myös muut asiat kuin verotus, jonka takia hinnat on pidettävä korkeina. Lama näkyy ihmisten ostokäyttäytymisessä. Itseensä ei ole varaa sijoittaa rahaa, joten kauneusalan palvelut jätetään käyttämättä. Ostetaan kaupasta hiusväriä. Ja olisittepa nähneet, miten paljon kotiparturi-laitteita myin, kun ne työpaikallani laitettiin alennusmyyntiin.

Hiusväreistä tähän väliin sen verran, että huono kokemus kaupasta ostetun hiusvärin kanssa voi johtaa siihen, että ei uskalleta luottaa enää sitten parturi-kampaajankaan ammattitaitoon, ja jätetään värjääminen kokonaan pois. Tämä on tietysti yrittäjälle ikävä asia, sillä värjääminen on tekijälle parempi diili kuin pelkkä leikkuu. Hiusvärien terveysvaikutukset ja kemikaalit eivät liene kuitenkaan yrittäjän huoli, niiden kriteereistä on huolehdittava muualla.

Hiusalan arvonlisäveroa laskettiin 2007-2011 osana EU:n laajuista suurempaa kokeilua. Tuolloin verohelpotus ei näkynyt juurikaan palveluiden hinnoissa. Yhteistyökykyä vaaditaan siis toki myös yrittäjäpuolelta.

Tällainen pieni puheenvuoro suomalaisten pienyrittäjien arjesta. Nyt kun lama ja leikkaukset vievät palkkapussistasi osan pois, harkitse mihin rahasi käytät. Jokainen ostopäätös on viesti siitä, millaisessa maailmassa haluat elää.

Tags: politiikka yhteiskunta hiusala yrittäjyys

Comments (0)  
 Report  

Kannabiskortti on pelattava nyt!

MiikkaK.

Jos kaipaat kahvipöytäkeskusteluusi täytettä huomiselle, kannattaa tänään avata tv ja katsoa Ylen Kannabis-ilta. Tulet saamaan täyslaidallisen sekä kauhistelevia puheenvuoroja että hurmiollista kannatusta. Toivottavasti joku puhuu myös kansantaloudesta, sillä se tykkäisi kannabiksesta.

Illan keskustelussa tulet varmasti kuulemaan seuraavat, täysin pätevät puoltavat argumentit kannabikselle ja sen laillistamiselle:

Lääkekannabis on jossain tilanteissa vertaansavailla oleva kivunlievitys. Myös muita lääketieteellisiä käyttötapoja löytyy. Hamppua voidaan hyödyntää teollisuudessa, esimerkiksi paperin valmistuksessa. (Huomaathan, että käytän hamppua ja päihdehamppua (kannabista) lähes synonyymeina) Kannabiksen yliannostukseen ei kuole, ja se on monella tavoin muutenkin vaarattomampi huumausaine kuin alkoholi. Kofeiini koukuttaa pahemmin kuin kannabis. Laillistaminen toisi Suomelle verotuloja ja uusia työpaikkoja, ja tuotantoa ja kauppaa voitaisiin hallinnoida. Vapaassa valtiossa yksilöllä tulisi olla vapaus päättää, mitä aineita itseensä pistää tai ei pistä.

Toki puoltavia argumentteja on myös useita muita, mutta vastapuolellakin on mielipiteensä. Esimerkiksi yksi prosentti ihmisistä altistuu herkemmin skitsofrenialle, jos käyttää kannabista kuin jos että ei käyttäisi. Osa pitää kannabiksen käyttöä tienä vahvempiin huumeisiin - mutta eikö sitä ole jo alkoholi ja nikotiinikin? Tähän kamppailuun en halua enempää sotkeentua, palaanpa siis kansantalouteen:

Opiskelen kansainvälistä liiketoimintaa, ja olen usein törmännyt käsitteeseen first-mover advantage taiFMA. Se tarkoittaa sitä, että ensimmäisenä markkinoille tullut voi saada itselleen huomattavaa etua. Etu voi tulla esimerkiksi teknologisen osaamisen muodossa tai määräysvallassa resursseihin.

Suomella olisi oiva tilaisuus saada itselleen FMA kannabiksen suhteen. Kannabiksen tuotanto ja hyödyntäminen on Euroopassa valitettavan vähäistä, joten saisimme huomattavaa markkinaetua, kun ottaisimme rohkean askeleen nyt. Suomalainen laatukannabis voisi olla maitomme veroista, puhdasta laatutuotetta. Sitä voitaisiin tuottaa sekä lääketeollisuuden, muun teollisuuden että kuluttajien tarpeisiin. Kun aloittaisimme kannabiksen hyödyntämisen nyt, kun kilpailu on vähäistä, voisimme saada johtavan aseman kansainvälisillä markkinoilla kohtalaisen helposti.

Tai ehkäpä meidän tilanteessamme voitaisiin kuitenkin puhua second-mover advantage'sta, sillä onhan kannabista laillistettu jo muuallakin. Voisimme siis helposti oppia muiden tekemistä virheistä, ja oikaista suoraan menestyksen polulle.

Puitteet tuotannolle ovat olemassa. Suomesta löytyy runsaasti tyhjää maaseutua, jossa kannabis-viljelmiä kasvattaville kasvihuoneille olisi varmasti kysyntää ja tilaa. Teknologiaosaamisemme on huippuluokkaa, joten tehokas tuotanto ei olisi meille merkittävä päänvaiva.

Suomella tulisi olla nyt rohkeutta ja kykyä katsoa tulevaan. Kuten Mitro Repo sen jo totesi, tästä on tehtävä linjavetoja ennemmin tai myöhemmin. Miksemme siis ottaisi siitä hyötyä irti nyt? Jos täysin vapaa kauppa kauhistuttaa, niin Alkon tapaan kannabiksen myynti ja kasvatus voitaisiin toki tehdä myös valtion monopolina. Itse olen avoin molemmille ratkaisuille, kunhan kansantaloutemme eteen tehdään nyt järkeviä ratkaisuja.

Tietenkään kannabis yksin ei pelasta Suomea talousahdingolta. Mutta uusia nokioita tai supercellejä odotellessa kannattaa kyllä katsoa koko käsi.

Jos et vielä rivien välistä sitä lukenut, niin sanon sen vielä suoraan: Kannatan kannabiksen laillistamista sekä taloudellisena tuotteena että kuluttajien käytettäväksi. Suomen on mielestäni pelattava kannabis-kortti nyt, jos haluamme siitä saada voittoja. 

www.miikkakeranen.fi

Kansalaisaloite kannabiksen dekriminalisoimseksi

Tags: politiikka yhteiskunta kannabis

Comments (0)  
Digg entry (0 memb.)  
 Report  

Deittailu on pikaruokaa

MiikkaK.  (updated by MiikkaK.)
Olen asunut nyt lähes kaksi kuukautta Helsingissä. Ja olen omistanut kaksi viikkoa toimivan älypuhelimen. Molemmat ovat jo nyt muuttaneet tapojani tutustua miehiin ja flirttailla heille. Olen siirtynyt harkitusta menusta pikaruuan pariin.

Ja ennen kuin ehditte ajatella, että olen loikannut irtosuhteiden iloiseen kelkkaan, niin rauhoitan mielenne: ei, en tarkoita yhden illan juttuja. Tarkoitan tapaani löytää uusia homoja, keihin tutustua.

Asuessani Rovaniemellä ja Mikkelissä käytin lähes yksinomaan Qruiseria homolähteenäni. Tietysti tuttujen kautta tutustui myös muihin vähemmistöpoikiin, mutta yleensä tieto toisen seksuaalisuudesta tuli Qruiserin kautta. Siksi onkin melko hullua, että monivuotinen tapani on muuttunut näin pian. Etelä on tehnyt taikansa yllättävän nopeasti.

Nyt kirjaudun Qruiseriin paljon harvemmin. Yksi syy siihen on älypuhelimen käyttö. Qruiserista ei ole olemassa ”äppiä”, jolla pääsisin katsomaan profiiliani helposti ja näppärästi. Sen sijaan olen alkanut käyttämään Grindriä ja Tinderiä. Niihin pääsen helposti yhdellä näpäytyksellä, toisin kuin Qruiseriin.

Tietysi Qruiser ja nämä pikadeittiohjelmat eroavat toisistaan melkoisesti. Puhelimeeni ilmestyy seksinnälkäisiä ihmisiä huomattavasti helpommin kuin Qruiserissa. Toisaalta mielikuva avoimesta lihatiskistä ja seksiapplikaatiosta on mielestäni liioiteltu: molemmissa palveluissa on myös uusia tuttavia ja poikaystävää etsiviä herrasmiehiä.

Olen siis laiskistunut. Nautin puhelimen käytön helpoudesta niin paljon, että unohdan Qruiserin välillä kokonaan. Kannattaisikohan Qruiserin harkita siirtymistä älypuhelinaikaan, jottei menetä suosiotaan?

Pikaruoka-teoriaani vahvistaa myös Kehä III -ilmiö. Ennen olin vihainen kivoille Helsingin pojille, jotka sanoivat minulle ”ei kiitos” sen vuoksi, että asuin niin kaukana. Nyt ymmärrän heitä. Jos joku kiva poika juttelee minulle Qruiserissa, koen liian suuren etäisyyden ongelmaksi. Jos toisella ei ole tarkoitusta muuttaa Helsinkiin (tai mahdollisesti Rovaniemelle), alan pian ajatella, että onko tämä tutustuminen nyt varmasti fiksua – kiinnostaako kumpakaan etäsuhde?

Hyi, minua! Ennen olin niin vihainen näille, jotka pitivät Helsinkiä maailman napana. Nyt minustakin alkaa tuntumaan, että kaikki on täällä.

No, nyt kyllä vähän liioittelin. Jos ihan rehellisiä ollaan, olen pettynyt Helsingin tarjontaan. Siis miestarjontaan. Olenkin alkanut suuntaamaan katseeni ulkomaille. Maihin, joissa tasa-arvoinen avioliitto on jo todellisuutta, eikä pöhlökonservatiivien hampaissa.

Pikaruokailustani voi tulla joku päivä siis fast-foodia.

Tags: henkilökohtaista deittailu HELSINKI seurustelu

Comments (5)  
 Report  

En ole komea. Olenko siis olemassa?

MiikkaK.
" Naisten ja tyttöjen ulkonäköpaineet ovat olleet tapetilla jo vuosia. Miehillä moista vaivaa ei ole haluttu nähdä – eiväthän miehet nyt sellaisista asioista välitä. Totuus on kuitenki toinen: jopa lähes puolet suomalaispojista on tyytymättömiä ulkonäköönsä. " 

Lisää miesten ja etenkin homomiesten ulkonäköpaineista Rocky sateenkaariblogissa!

Tags: henkilökohtaista ulkonäkö

Comments (0)  
 Report  

Homot ja armeija

MiikkaK.
" Paperilla Suomen puolustusvoimat on tasa-arvoinen paikka. Ketään ei saisi syrjiä. Todellisuus on kuitenkin kovin toisenlainen. Vaikka poliittisessa retoriikassa puhutaan edelleen asevelvollisuudesta, käytännössä armeija harjoittaa jo nyt valikoivaa asepalvelusta. Kutsunnoissa miehet jaetaan jyviin ja akanoihin, ja joissain tapauksissa seksuaalisuus on yksi erottelukeino. "

Lue lisää siitä, ovatko homot tervetulleita puolustamaan Suomea lappilaisesta Rocky-blogista.

Tags: henkilökohtaista yhteiskunta

Comments (3)  
 Report  

Äänestäjä: Caveat emptor!

MiikkaK.

Kohta se alkaa taas: mainostoimistojen kulta-aika, puhe-eksperttien joulu ja letkautusten mestaruuskisat. Nimittäin vaaliaika.

Eurovaalit hiipivät kohti meitä nopeammin kuin useimmat arvaavatkaan. Puolueet julkistavat ehdokkaitaan, ehdokkaat tekevät avauksiaan, äänestäjät ihmettelevät edelleen mistä on kyse. Monella tapaa suomalainen tapa tehdä politiikkaa on hieman vääristynyttä. Sekä äänestävät kansalaiset että ehdolla olijat ovat valitettavan epäaktiivisia vaalien välillä. Kansakunta herää vasta, kun taistelu äänestäjien huomiosta alkaa. Politiikka nähdään kirosanana, ja vain satunnaisten yksilöiden vallantavoitteluna tai eri ryhmien välisenä nahisteluna. Ei ymmärretä, että politiikka on kaikkea sitä, mitä tapahtuu päivittäin. Ei vain eduskunnan suuren salin keskustelua, ei vain kunnanvaltuuston setien juttuja, vaan arkea ja ihmiselämää.

Äänestäjät ovat kuin kuluttajia. Heille pyritään myymään tuote, tässä tapauksessa ajatusmaailma tai henkilöprofiili. Kuluttajansuoja ei kuitenkaan usein ole tarvittavalla tasolla: politiikassa saa sanoa yhtä ja tehdä toista, ilman että tulee sen kummempia syytöksiä kuin takinkääntöhuutelut. Tietysti poliitikoille pitää antaa mahdollisuus muuttaa mielipidettään jos ja kun parempaa tietoa on saatavilla tai jos oma ajatusmaailma vain sattuu ajansaatossa muuttumaan tai kehittymään. Jokainen toki itse ratkaisee, milloin on kyse takinkäännöstä ja milloin kehittymisestä. Jos takinkäännöt kiinnostavat enemmän, kannattaa lukea tämä.

Vanha viisaus pätee myös politiikassa: caveat emptor – ostaja varokoon. Ollakseen valveutunut kuluttuja, niin tai siis äänestäjä, kannattaa perehtyä asioihin kunnolla.  Näissäkin vaaleissa on puolueita, joiden pääsanoma Suomessa eroaa merkittävästi siitä, mitä heidän Euroopan parlamentin ryhmänsä ajaa.  Kaksilla rattailla ajaminenkaan ei liene mitenkään kummallista – tarkoittaa siis sitä, että samalta listalta löytyy henkilöitä, joilla on lähes päinvastaiset ajatusmaailmat. Mainostoimistojen avulla kaikki puolueet pyrkivät pukemaan itsensä ja ajatusmaailmansa mahdollisimman houkuttelevaan asuun. Kuten kaupassakin, kannattaa kurkistaa myös kaunopuheiden taakse.

Syytökseni koskevat kaikkia puolueita, ja osittain myös itseäni. En siis pyri siihen, että nostaisin jonkin puolueen muiden yli jollekin jalustalle. Kaikilla meillä on parannettavaa siinä, miten toimimme vaalien välillä.

Jotta et huku vaaliajan kiiltokuviin ja retoriikan taidonnäytteisiin, kannattaa ottaa asioista selvä jo nyt. Äänestettyään pitää odottaa neljästä viiteen vuotta ennen kuin voi valittaa huonosta ostopäätöksestä.  Vasta seuraavissa vaaleissa voit jättää äänestämättä samaa henkilöä, se on ainut tapa kumota ostopäätöksesi.  Kannattaa siis varoa.

Tags: politiikka yhteiskunta

Comments (0)  
 Report  

Sanat sattuvat enemmän kuin sählypallot

MiikkaK.

Ne, jotka tuntevat minut jo ala-asteelta, tulevat ihmettelemään seuraavaa lausetta: pelasin eilen sählyä, ja pidin siitä. Syy kummastukseen piilee siinä, että minä inhosin koulun liikuntatunteja yli kaiken. Enkä suinkaan ole ainoa.

Viime aikoina peruskoulun liikuntatunnit ovat nousseet jälleen keskusteluun, ja hyvä niin. Esillä on ollut lähinnä kaksi peruskysymystä: ovatko liikuntatunnit vaarallisia, ja miksi ihmeessä tytöt ja pojat erotellaan liikuntatunneilla eri karsinoihin. Minä haluan puhua kuitenkin jostain muustakin.

Tyttöjen ja poikien erillisissä liikuntatunneissa ei ole mielestäni kummemmin ideaa. On hassua ajatella, että jotkin lajit soveltuisivat toisille paremmin kuin toisille vain heidän sukupuolensa vuoksi. Varmasti löytyy tyttöjä, jotka janoavat jääkiekon pariin ja poikia, jotka haluaisivat kokeilla itämaista tanssia. Ylipäätään sukupuoliroolit ovat mielestäni tuhoisia, mutta niistä lisää joskus toiste. Nykypäivänä on onneksi jo paljon enemmän yhteistä liikuntaa, ja sukupuolierottelusta huolimatta kaikki nuoret pääsevät kokeilemaan eri lajeja. Ikävä kyllä kunnat säästävät usein juuri ennaltaehkäisevästä työstä: siis nuorista. Koska kunnalla ei ole tarjota riittäviä puitteita liikuntaan, jää myös liikuntaelämykset hieman nihkeiksi. Se puolestaan johtaa muihin ongelmiin, kuten liikalihavuuteen. Tätä mahdollista syy-seuraus -suhdetta ei pidä unohtaa, kun kiristetään kunnan kukkaron nyörejä.

Liikuntatunneilla sattuu ja tapahtuu – liikuntaan kuuluu melkein oleellisena osana pienet haaverit. Meillä jokaisella on varmaan ovat ikävät muistomme kasvoihin osuvista jalkapalloista tai hiekkakentällä kaatumisista. Pahempiakin loukkaantumisia tapahtuu valitettavan usein. Vaikka fyysisistä vammoista puhumisella on paikkansa, haluan nyt hieman avautua niistä henkisistä haavoista, joita liikuntatunnit tuottavat.

Ei ole suinkaan mikään klisee, että joukkueeseen viimeiseksi valittu kokisi olonsa jotenkin kelvottomaksi. Nokkimisjärjestys on hurja: haukuttiin, irvailtiin, naurettiin. Sellaista rääkkiä ei kenellekään lapselle soisi. Minä olin lähes aina se viimeinen, eikä se kyllä motivoinut minua yhtään parempiin suorituksiin. Haukkuja tuli huonojen taitojen lisäksi myös pulleudesta: lapsena olin melkoinen pullero. Koska en harrastanut mitään lajia, en oikein loistanut missään. Opettajat toisensa perään luovuttivat, ja ala- ja yläaste hurahtivat ohitse täynnä liikuntatuntijohteista piinaa. Muutoin koulussa oli kyllä kivaa, mutta ne hiihdot, uinnit ja jääkiekot olisin suosiolla skipannut.

Pitäisi siis hetki myös miettiä liikuntatunteja hieman laajemmassa mittapiirissä. Vaikka lapset ja nuoret pyörisivät pumpulissa jossain sukupuolettomassa tilassa, jossa ei vahingoiteta luontoa tai kuluteta liikaa kunnan veroäyrejä, niin olisi silti otettava huomioon tapahtuuko kiusaamista tai muuta lapselle vahingollista, henkistä rasitetta. Ei pidä katsoa sitä, laittaako liikkamaikka oppilaat sählyn armottomaan nälkäpeliin vai tavattoman noloon paritanssiin, vaan myös sitä, mitä lasten päässä liikkuu – ja sitä, mitä pukuhuoneessa tapahtuu. Kuten jo aiemmin sanoin: jos liikuntaa ei koeta miellyttäväksi, se voi johtaa moniin muihin ongelmiin. Koululiikunnan kehittäminen tulisi siis aloittaa siitä, että se tehdään mahdollisimman kiinnostavaksi ja kaikille reiluksi, ja kiusaamiseen ja ikävään tapakulttuurin puututaan ponnekkaammin.

Nyt olen oppinut jo pikkuhiljaa nauttimaan liikunnasta. Yliopistokampukseni urheilukerhon sähly on oikein mukavaa ajanvietettä. Tähän tulokseen olen kuitenkin päässyt vain omalla työlläni – ja hyvällä seuralla.

Pidetään siis huoli, että lapsemme saavat ensisijaisesti kaikkia reilusti kohtelevaa liikuntakasvatusta – kiusaamiseen puututaan, lasten toiveet ja tarpeet otetaan huomioon, kenestäkään ei tehdä silmätikkuja. Se vaatii opettajien ammattitaidon tarkastusta, koulutuksen kehittämistä ja hyvien käytäntöjen jakamista.

Blogi on julkaistu myös Uudessa Suomessa.

Tags: yhteiskunta koululiikunta

Comments (3)  
 Report  

Lyhyitä mielipiteitä

MiikkaK.
Tässä muutamia mielipiteitäni viime päivien ja viikkojen poliittisiin aiheisiin:

1. Hautala-kohu
Ministeri Hautala on myöntänyt tietäneensä asiasta, mutta vastuun rikosilmoituksen "estämisestä" otti Pekka Timonen. Monet kansanedustajat ja muut vaikuttajat ottivat yhden "uutisen" turhan tosissaan, ja loikkasivat johtopäätöksiin. En sano, että Hautala olisi toiminut täysin johdonmukaisesti aina ollessaan ministerinä ja vihreänä olisin toivonut häneltä välillä järeämpää otetta yritysten yhteiskuntavastuuseen, mutta syytä erotukseen ei ole. Rauhoitutaan siis.
2. Rakennekynnet
Ensin minäkin nauroin, että tästäkö siellä sitten pitäisi puhua. Nauruni oli aiheetonta. Meidän pitäisi mielestäni ennemmin kiittää kyseistä kansanedustajaa, ja kannustaa muitakin ottamaan myös pieniä asioita esille. Harva kansaedustaja jaksaa perehtyä yksityiskohtiin tai kuunnella tiettyjä ammattiryhmiä. Ja silloin kun jaksaa, ei sitä pitäisi tuomita. Jos alamme arvottamaan, että mitkä asiat pitäisi ratkaista ensin, ennen kuin voidaan puhua asioista x,y ja z, olemme pulassa. Harva kansanedustaja uskaltaisi ottaa esimerkiksi ihmisoikeusasioita ensimmäisenä asialistalle.
Kaikkien maailman hallitusten ensisijainen huoli on muuten ilmastonmuutos, jos sitä ryhdyitte pohtimaan. Ei mikään muu. Talous tulee vasta myöhemmin.
3. Runkkaaminen

Perussuomalaisen Mika Niikko närkästyi, kun Ylen ohjelmassa kaksi poikaa tyydyttää itseään yhdessä. Siis, mikä tässä nyt oli ongelmana? Se, että runkataan vai se, että runkataan porukalla? Masturbaatiota harrastavat kaikki, mutta monelle nuorelle seksuaalinen kehittyminen ja muutos ovat kummallisia asioita. Jos YLE onnistuu ohjelman avulla selventämään nuoren kysymyksiä tai huolia aiheesta, niin hyvä. Murrosikää nuoremmat eivät kuitenkaan ymmärrä mistä on kyse, joten ei huolta.

Jos ongelma on siinä, että kaksi poikaa tyydyttää itseään keskenään niin voi taivas. Seuraa paljastus: itsetyydystä voi harrastaa myös kaverin kanssa tai ryhmässä. Eikä se tee ketään vaikkapa homoksi.

Onko edustaja kuullut Suomen puolustusvoimista? Intissä sattuu ja tapahtuu, ihan vain näin loppuhuomiona.
4. Ounasvaara
Okei, tämä on vain Rovaniemen paikallispolitiikkaa, mutta siltikin: Itsekin voisin tuon vetoomuksen lisärakentamista vastaan allekirjoittaa, koska mielestäni lyhytnäköinen mökkirakentaminen ei ole järkevää. Ounasvaaran kehittäminen pitäisi lähteä liikkelle paikallisten virkistystoiminnasta, mutta matkailua mahdollisesti tukien. Majoituskapasiteettia sillä ei saa sokeasti lisätä.

Tärkeämpää olisi mielestäni pohtia koko matkailun luonnetta ja asemaa Rovaniemellä ja Lapissa: nykytahdilla se ei ole välttämättä kaikkein kestävimmällä pohjalla. Olisi keksittävä ennemmin tapoja varmistaa matkailijoiden saapuminen vielä vuosienkin päästä, kuin vastata tämän hetken majoituskysyntään luonnonmaisemaa tuhoamalla.
5. Muutos2011
Oli aivan oikein, että Hirvisaari sai potkut puolueesta - ja kunnolla. Kuten eräs tuttavani kirjoitti, tarvitsemme enemmän rasismin tuomitsevia arvojohtajia. Muiden puolueiden johto oli huolettavan hiljaa tästä asiasta. Nyt eduskunnassa on ääriliike edustettuna. Muutoksesta muuten sen verran, että on kumma miten se houkuttelee joukkoonsa rasisteja. Perusajatus puoleen takana on ihan hyvä: kansalaisten tulee saada parempia vaihtoehtoja edustukselliselle demokratialle. Kansanäänestykset jok'ikisestä asiasta ei ole ehkä paras ratkaisu, mutta suunta olisi ihan hyvä. Miten tuohon joukkoon sitten maahanmuuttovastaisuus istuu niin hyvin?

Tags: politiikka yhteiskunta

Comments (1)  
Digg entry (0 memb.)  
 Report  

Kehittyminen poliitikkona.

MiikkaK.

Olen viime aikoina pohtinut paljon omia heikkouksia ja vahvuuksiani poliitikkona. Uskon, että osaan melko hyvin asettua ulkopuolisen tarkkailijan rooliin, mutta kaipaan myös suoraa palautetta.

Nyt sinulla, rakas ystävä tai rakas vihollinen - tai rakas tuntematon ohiselailija, on mahdollisuus antaa suoraa palautetta.

Löydät oman kyselyni täältä. Sen tekemiseen menee noin 5-10 minuuttia, ja se sisältää kysymyksiä myös sellaisille, jotka eivät minua lainkaan tunne.

Anna palaa.

Tags: henkilökohtaista politiikka

Comments (0)  
Digg entry (0 memb.)  
 Report  

Tuntuuko pahalta?

MiikkaK.

Yhteiskuntamme on muutamassa vuosikymmenessä tottunut sellaiseen hyvinvointiin ja vaurauteen, josta ei osattu edes uneksia edellisen vuosisadan alussa. Olemme tottuneet siihen, että teknologia tekee elämästämme entistä helpompaa ja että kaikkea kivaa ilmaantuu ympärillemme kuin itsestään. Monin tavoin Suomi on muuttunut, ihan hetkessä, lähes ylivertaiseksi paikaksi asua. Nyt, kun talous heittää häränpyllyä, tuntuu pahalta.

Hyvinvointi ei enää näytäkään lisääntyvän. Toki rikkaat rikastuvat, mutta taloutemme peruspilarit näyttävät kaatuvan, kun puu ei myy ja teknologiaosaamisemmekin annetaan muihin maihin. Puhumattakaan siitä, että globaalitalous kärvistelee edelleen eikä eurokriisistä ole vielä täysin selvitty. Joudumme tyytymään aiempaa vähempään: emme voikaan kuluttaa niin kuin ennen, valtio ei enää pysty tarjoamaan yhtä kattavia palveluita. Valtion kirstun pohja alkaa jo näkyä: keinot talouden elvyttämiseen tai työllisyyden lisäämiseen käyvät vähiin. Heitetään soppaan mukaan vielä yt-neuvottelut ja arkipyhät, niin johan tuntuu pahalta.

Tämä lama ja yleinen epätoivon tunnelma ovat varmasti koskettaneet meitä kaikkia jollain tavoin. Kaikista tuntuu pahalta. Leikkauksia, veronkorotuksia, taantumaa. Mutta kuvittelepa, jos tästä ei enää päästäisikään ylöspäin. Kuvittelepa, että nämä taantumat ja leikkaukset ovat vasta alkusoittoa, ja paljon pahempaa on luvassa.

Jos nämä vastoinkäymiset tuntuvat pahalta, et edes halua kuvitella miten käy, jos sivuutamme ympäristön. Jos annamme ilmastonmuutoksen riistäytyä käsistä, ja myrkytämme vesistöt ja ilman, voimme olla varmoja, että tulevaisuudessa tuntuu paljon pahemmalta. Ympäristöongelmat tulevat olemaan suurin este taloudelliselle kasvulle. Siksi näinä synkkinä talousaikoina on äärimmäisen tärkeää muistaa ympäristön merkitys: jos riistämme ympäristöä vastuuttomasti, tuhoamme taloudelliset mahdollisuutemme myös tulevaisuudessa.

Ympäristöstä saarnaaminen ei tosiaankaan ole mitään viherpiiperrystä tai hippeilyä: se on taloudellisen kasvun ehdoton edellytys. Ympäristönsuojelu saattaa tuntua pahalta nyt, mutta hyvältä se tuntuu tulevaisuudessa.

Tags: politiikka yhteiskunta eläimet & luonto talous ympäristö ilmastonmuutos

Comments (1)  
 Report